Johdatus viestintäoikeuteen

[janne]

Tähän ketjuun kysymykset ym. liittyen Päivi Korpisaaren Johdatus viestintäoikeuteen -kirjaan.

[Uberrima fides]

Sivulla 84 sanotaan tallenteista näin: "Ääni- ja kuvatallenteita ovat muun muuassa äänilevyt, videokasetit, äänikasetit ja kuvalevyt. Tekstitallenteita ovat esimerkiksi cd-rom levyt.

Lapsus?

[janne]

Sivulla 84 sanotaan tallenteista näin: "Ääni- ja kuvatallenteita ovat muun muuassa äänilevyt, videokasetit, äänikasetit ja kuvalevyt. Tekstitallenteita ovat esimerkiksi cd-rom levyt.
Lapsus?

Ei mielestäni. CD-ROM-levy (erotuksena siis vaikkapa ääni-CD:stä) voi hyvin sisältää vaikkapa tekstiä, ja olla siten tekstitallenne. Joskus 1990-luvulla (aikaa ennen internetin yleistymistä, siis) oli esimerkiksi erilaisia tietosanakirja-CD:tä. Vähän vanhahtava esimerkki tuo kylläkin kirjassa on, ja lienee peräisin sananvapauslakia koskevasta hallituksen esityksestä vuodelta 2002 (HE 54/2002 vp), jossa määritelmäkohtaa on avattu seuraavasti:

Tietolevy, kuten cd-rom, voi sisältää yhtä hyvin tekstiä ja kuvallisia esityksiä (esim. cd-rom-kirja) kuin tekstiä, ääntä ja liikkuvia kuvia taikka näiden yhdistelmiä (cd-rom-tyyppinen ääni- tai kuvatallenne). Ääni- ja kuvatallenteella tarkoitettaisiin esimerkiksi äänilevyä, äänikasettia, videokasettia ja kuvalevyä. Nämä tallenteet voivat sisältää ääntä, kuvallisia esityksiä ja liikkuvia kuvia tai niiden yhdistelmiä ja niiden sisältämät viestit on tarkoitettu teknisin apuvälinein kuunneltaviksi tai katseltaviksi. Ääni- tai kuvatallenne voi sisältää myös tekstiä.

[Uberrima fides]

^Kiitos tarkasta vastauksesta.

Tulipa tästäkin kirjasta erittäin hypoteettinen skenaario mieleen. Tosielämässä, jos näin ikinä voi tapahtua, asia tuskin menisi näin, mutta pelkän kirjan tietoja kirjaimellisesti tulkitsemalla saattaisi tulla erikoisiin johtopäätöksiin.

Eli: oletetaan että toimittaja päättää, vaikkapa lehden menekkiä parantaakseen(motivaatiolla ei ole niin väliä), julkaista hatusta vedetyn perättömän huhun jostakusta julkkiksesta. Otetaan vaikka kirjan esimerkki Naomi Campbellin huumeaddiktiosta ja vatsahuuhtelusta. Toimittaja siis keksii jutun itse(ja mieluiten niin että myöhemminkin pystyy näyttämään, että asia todella meni niin) ja julkaisee sen. Liikumme siis kunnianloukkauksen alueella. Mutta jutun julkaisun jälkeen käykin ilmi, että toimittajan keksimät väitteet ovatkin totta. Hän siis sattumanvaraisesti osui todenmukaiseen tarinaan. Voimmeko enää puhua kunnianloukkauksesta, vaiko muuttuko rikosnimike yksityiselämää koskevan tiedon levittämiseksi? Mutta ei siinä vielä kaikki, sananvapausrikokset pääsääntöisesti edellyttävät rangaistavuuteen tahallisuutta(ja molemmat rikokset kuuluvat tähän piiriin). Eli olemme tilanteessa, jossa toimittaja epäonnistui kunnianloukkauksessa ja vahingossa levitti yksityiselämään kuuluvaa tietoa, jota ei voi laskea tahalliseksi, koska tarkoitustahallisuus ei täyty, ja tuskin hän on voinut pitää kovin varmana tai todennäköisenäkään sitä, että hänen tarinansa olikin totta. Vastavuoroisesti (en ole täysin varma tästä) kunnianloukkauksen pelkkä yritys ei ole rikos. Tosin toimittajaa mahdollisesti voisi syyttää kunnianloukkauksesta "muun halventavaksi tarkoitetun" tjsp. tiedon levittämisestä.

Kai näidenkin skenaarioiden kehittely käy opiskelutekniikasta

[smari]

Hei, tämä on tällainen yleisluontoinen kysymys, mut mä kaipaisin esineen ja insolvenssin kirjojen rinnalle ajatuksia myös viestintäoikeuden sisällöistä. Olisiko jollain jaettavana jotain oivalluksia viestintäoikeuden kirjasta? Mikä on tässä vaiheessa korkea aika hiffata sieltä? Jotain yleistä, suuria linjoja tiivistetysti?

[MJLaw]

Tuli ajankohtaisena asiana mieleen, että näkeekö kurssin vetäjät mahdollisena skenaariona, että Panaman papereista kehitellään joku oikeustapaus/aineisto-kysymys? Vai onko liian kimurantti aihe pääsykoekysymykseksi? Ajattelin lähinnä sitä, kun viranomaiset ovat vaatineet noita papereita Yleltä itselleen, mutta toimittajat eivät siihen suostu. Lähinnä lähdesuojan näkökulmasta asiaa mietin.

[Rule of Law]

Miten Viestintäoikeuden kirjan oikeustapauslistauksiin pitäisi suhtautua? Esim. s. 63. Tulisiko tällainen lista mielestänne osata ulkoa sen perusteella mitä asiaa se koskee? Tästähän saisi varsin epämiellyttävän ulkoaopettelua testaavan tehtävän aikaiseksi. Vaikka ei nyt varmaan tämä ole kuitenkaan se olennaisin pääasia kirjassa mutta ihmettelen kirjoittajan tarkoitusta listata noin monta, kun voisi kenties mainita niiden olemassaolosta muutoin.. ?

[janne]

Miten Viestintäoikeuden kirjan oikeustapauslistauksiin pitäisi suhtautua? Esim. s. 63. Tulisiko tällainen lista mielestänne osata ulkoa sen perusteella mitä asiaa se koskee? Tästähän saisi varsin epämiellyttävän ulkoaopettelua testaavan tehtävän aikaiseksi. Vaikka ei nyt varmaan tämä ole kuitenkaan se olennaisin pääasia kirjassa mutta ihmettelen kirjoittajan tarkoitusta listata noin monta, kun voisi kenties mainita niiden olemassaolosta muutoin.. ?

Nämä listat ovat kieltämättä vähän erikoisia, myös siksi että esimerkiksi tapaus von Hannover v. Saksa (24.6.2004) on listattu tuossa kahteen kertaan (toisen pitäisi varmaankin olla 7.2.2012 ratkaistu von Hannover v. Saksa No. 2). Esim. tuossa mainitsemassasi listassa on sellaisia tapauksia, joita ei muutoin kirjassa ole mainittu, enkä kyllä jaksa uskoa että pelkästään tällaista lähdettäisiin kysymään. Korpisaari mainitsee esipuheessa kirjan olevan koottu muusta tuotannostaan, ja voi hyvin olla että listatkin ovat sieltä peräisin (tämä ei toki vielä kerro sitä, miksi ne on pitänyt tähän kirjaan jättää). Lähtisin kuitenkin siitä että tärkeämpää on osata ne tapaukset, joita kirjassa on avattu ja käsitelty tarkemmin (esim. tuossa listassa olevat von Hannover v. Saksa, Axel Springer v. Saksa, Selistö v. Suomi ym.).

[janne]

Tuli ajankohtaisena asiana mieleen, että näkeekö kurssin vetäjät mahdollisena skenaariona, että Panaman papereista kehitellään joku oikeustapaus/aineisto-kysymys? Vai onko liian kimurantti aihe pääsykoekysymykseksi? Ajattelin lähinnä sitä, kun viranomaiset ovat vaatineet noita papereita Yleltä itselleen, mutta toimittajat eivät siihen suostu. Lähinnä lähdesuojan näkökulmasta asiaa mietin.

Tämä on nyt vähän ympäripyöreä epävastaus, mutta kuitenkin: Ei sitä tietenkään mahdottomaksikaan voi sanoa, ja sinänsä ajankohtaisia aiheita kokeessa on käytetty hyödyksi: ainakin 2014 kokeessa oli Järkeä tekijänoikeuslakiin -kansalaisaloitetta materiaalina käyttänyt kysymys. Lähdesuojaa on suht. lyhyesti ja pintapuolisesti kirjassa käsitelty, mutta toki sen verran että siitä kysymyksen saa tarvittaessa aikaan. Ja aihepiiristähän kyllä vähän soveltamalla ja lisäelementtejä keksimällä jonkun kunnianloukkaustehtävänkin halutessaan saisi.

[MJLaw]

Tuli ajankohtaisena asiana mieleen, että näkeekö kurssin vetäjät mahdollisena skenaariona, että Panaman papereista kehitellään joku oikeustapaus/aineisto-kysymys? Vai onko liian kimurantti aihe pääsykoekysymykseksi? Ajattelin lähinnä sitä, kun viranomaiset ovat vaatineet noita papereita Yleltä itselleen, mutta toimittajat eivät siihen suostu. Lähinnä lähdesuojan näkökulmasta asiaa mietin.

Tämä on nyt vähän ympäripyöreä epävastaus, mutta kuitenkin: Ei sitä tietenkään mahdottomaksikaan voi sanoa, ja sinänsä ajankohtaisia aiheita kokeessa on käytetty hyödyksi: ainakin 2014 kokeessa oli Järkeä tekijänoikeuslakiin -kansalaisaloitetta materiaalina käyttänyt kysymys. Lähdesuojaa on suht. lyhyesti ja pintapuolisesti kirjassa käsitelty, mutta toki sen verran että siitä kysymyksen saa tarvittaessa aikaan. Ja aihepiiristähän kyllä vähän soveltamalla ja lisäelementtejä keksimällä jonkun kunnianloukkaustehtävänkin halutessaan saisi.

Kiitos Janne, ympäripyöreälle kysymykselle vertaisensa vastaus .

Ajankohtaisesti juuri tänään HS uutisoi:
http://www.hs.fi/kotimaa/a1461898632123?ref=ap-ticker