Johdatus viestintäoikeuteen

Vuoden 2016 valintakoetta koskevat keskusteluketjut.
Aiminda
Viestit: 10
Liittynyt: Ti Maalis 31, 2015 2:01 pm

Re: Johdatus viestintäoikeuteen

Viesti Kirjoittaja Aiminda »

Velallinen kirjoitti:Jäänyt häiritsemään, kun esim. sivulla 78 sanotaan, että:
"Jossain määrin voidaan kuitenkin ottaa huomioon sellaisten ryhmien (esim. ammattikunnan) erityispiirteet, joiden arvonanto on loukatulle merkityksellinen ja joiden arvot eivät merkittävästi poikkea yleisesti hyväksytyistä arvoista."

Niin saisiko tähän käytännön esimerkkiä, miten tuo toimisi, sillä jostain syystä en täysin hahmota kyseisen virkkeen pointsia :D
Minäpä sörkin tähänkin oman mielipiteeni kanssa...

Kunnialla tarkoitetaan sitä "arvonantoa, joka yksilöllä on ihmisenä ja yhteiskunnan jäsenenä" ja vaikka kunnian suojan loukkaaminen arvoidaan objektiivisesti, voidaan huomioon ottaa jossain mittakaavassa myös erilaisten ryhmien erityispiirteet. Kaikkien kunniansuoja ei siis tavallaan ole samanlainen.

Itse ymmärrän tämän niin, että jos esim. poliisina toimivan henkilön väitettäisiin kävelevän punaisia päin tai ajavan lievää ylinopeutta, niin tämän voisi katsoa olevan "vakavampi" väite kuin jos Pentti Peruspenasta esittäisi samoja väitteitä. Poliisilla voidaan ajatella olevan suurempi tarve pitää kunniastaan kiinni myös pikkurötösten osalta vaikka varmaan kaikki ihmiset ovat joskus kävelleet punaisia päin ja ajaneet ylinopeutta. Se, että huomioidaan tällaisia väitteitä esitettävän nimenomaan poliisista halventavassa tarkoituksessa, voi olla tätä "erityisten ryhmien erityispiirteiden" huomioon ottamista.

Eli siis väite siitä, että joku tekee jotain arvonantoa alentavaa, ei ole yhtä painava kaikkiin ihmisiin nähden. Esim. jos monia ylinopeussakkoja saaneen väitettäisiin saaneen taas sakot, niin se ei olisi yhtä arvonantoa alentavaa kuin jos väite kohdittettaisiin edellämainittuun poliisiin.
JKH
Viestit: 12
Liittynyt: Su Touko 08, 2016 1:22 pm

Re: Johdatus viestintäoikeuteen

Viesti Kirjoittaja JKH »

Miten siviilioikeudellinen korvausvastuu eroaa rikosvastuusta? Sivun 124 toisessa kappaleessa mainitaan "Siviilioikeudellisen korvausvastuun edellytykset voivat toteutua helpommin kuin rikosvastuun edellytykset..." Sivulla 132 kolmannessa kappaleessa myös puhutaan aiheesta. :?:
janne
Viestit: 221
Liittynyt: La Joulu 14, 2013 4:40 pm

Re: Johdatus viestintäoikeuteen

Viesti Kirjoittaja janne »

Aiminda kirjoitti:
Velallinen kirjoitti:Jäänyt häiritsemään, kun esim. sivulla 78 sanotaan, että:
"Jossain määrin voidaan kuitenkin ottaa huomioon sellaisten ryhmien (esim. ammattikunnan) erityispiirteet, joiden arvonanto on loukatulle merkityksellinen ja joiden arvot eivät merkittävästi poikkea yleisesti hyväksytyistä arvoista."
Niin saisiko tähän käytännön esimerkkiä, miten tuo toimisi, sillä jostain syystä en täysin hahmota kyseisen virkkeen pointsia :D
(--) Itse ymmärrän tämän niin, että jos esim. poliisina toimivan henkilön väitettäisiin kävelevän punaisia päin tai ajavan lievää ylinopeutta, niin tämän voisi katsoa olevan "vakavampi" väite kuin jos Pentti Peruspenasta esittäisi samoja väitteitä. Poliisilla voidaan ajatella olevan suurempi tarve pitää kunniastaan kiinni myös pikkurötösten osalta vaikka varmaan kaikki ihmiset ovat joskus kävelleet punaisia päin ja ajaneet ylinopeutta. Se, että huomioidaan tällaisia väitteitä esitettävän nimenomaan poliisista halventavassa tarkoituksessa, voi olla tätä "erityisten ryhmien erityispiirteiden" huomioon ottamista. (--)
Jep, joltensakin näin minäkin tämän käsittäisin. Ihan hyvä esimerkki!
JKH kirjoitti:Miten siviilioikeudellinen korvausvastuu eroaa rikosvastuusta? Sivun 124 toisessa kappaleessa mainitaan "Siviilioikeudellisen korvausvastuun edellytykset voivat toteutua helpommin kuin rikosvastuun edellytykset..." Sivulla 132 kolmannessa kappaleessa myös puhutaan aiheesta.
Rikosvastuulla viitataan tuossa rikoslakiin perustuvaan rikosoikeudelliseen vastuuseen. Eli yksinkertaistettuna siihen, että tekijä tuomitaan tekemästään rikoksesta rangaistukseen, eli vaikkapa sakkoon. Siviilioikeudellisella korvausvastuulla viitataan kirjassa vahingonkorvauslakiin perustuvaan vahingonkorvausvastuuseen, eli siihen, että vahingon aiheuttanut velvoitetaan tuomioistuimen päätöksellä maksamaan korvausta vahingon kärsineelle. Vaikka esim. kirjan tapauksissa kyse on usein molemmista (eli on tapahtunut rikos ja on tuomittu vahingonkorvausta), on vahingonkorvausvastuu kuitenkin muodollisesti erillinen rikosvastuusta - on siis vallan mahdollista, että rikosta ei ole tapahtunut, mutta vahingon aiheuttaneella on kuitenkin vahingonkorvausvelvollisuus (tätä Korpisaari tuossa lainaamassasi pätkässä nähdäkseni tarkoittaa).
janne
Viestit: 221
Liittynyt: La Joulu 14, 2013 4:40 pm

Re: Johdatus viestintäoikeuteen

Viesti Kirjoittaja janne »

Viestintäoikeuden maanantain 9.5. luentokerralla oli puhetta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen liittyen siitä, että ratkaisut löytyvät netistä, ja lupasin laittaa osoitteen tänne: se on siis http://hudoc.echr.coe.int/. Jos johonkin tapaukseen liittyen jotain tsekkaatte, pitäkää kuitenkin mielessä että valintakokeessa olennaisia ovat vain kirjassa esitetyt tiedot!
velju
Viestit: 15
Liittynyt: Ti Touko 10, 2016 4:45 pm

Re: Johdatus viestintäoikeuteen

Viesti Kirjoittaja velju »

Mites tuo tahallisuus sananvapausrikosten osalta, kun kirjan sivulla 115 mainitaan: "sananvapausrikosten joukossa ei juurikaan ole seurausta edellyttäviä rikoksia". Kunnianloukkauksessa ja yksityiselämää loukkaavassa tiedon levittämisessä kuitenkin edellytetään että teko "on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä". Eivätkö siis ole seurauksia? vaan rikostunnusmerkistön 'olosuhteita' joiden tahallisuutta arvioidaan olosuhtetahallisuuden ja todennäköisyystahallisuuden myötä?
apua! Solmuun menin!
janne
Viestit: 221
Liittynyt: La Joulu 14, 2013 4:40 pm

Re: Johdatus viestintäoikeuteen

Viesti Kirjoittaja janne »

velju kirjoitti:Mites tuo tahallisuus sananvapausrikosten osalta, kun kirjan sivulla 115 mainitaan: "sananvapausrikosten joukossa ei juurikaan ole seurausta edellyttäviä rikoksia". Kunnianloukkauksessa ja yksityiselämää loukkaavassa tiedon levittämisessä kuitenkin edellytetään että teko "on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä". Eivätkö siis ole seurauksia? vaan rikostunnusmerkistön 'olosuhteita' joiden tahallisuutta arvioidaan olosuhtetahallisuuden ja todennäköisyystahallisuuden myötä?
apua! Solmuun menin!
Tuo voisi olla kirjassa vähän paremminkin avattuna, ja tuossa on taustalla lähinnä rikosoikeuteen lähemmin liittyvää asiaa. Lainasit itse asiassa olennaista osaa tunnusmerkistöstä: avainsanoja tuossa ovat nuo on omiaan aiheuttamaan. Seurausta edellyttävästä rikoksesta kirjasta käytetään siinä samalla aukeamalla esimerkkinä tappoa, joten jatkan siitä: tapon tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää, että henkilö kuolee ("joka tappaa toisen, on tuomittava..."). Toisin sanoen, jos tekijä tekee teon, joka yleensä johtaisi kuolemaan (eli on omiaan aiheuttamaan kuoleman), mutta kyseisessä tapauksessa kävisikin tuuri ja henkilö jäisikin henkiin, ei tekijää voitaisi tuomita taposta (yrityksestä kukaties, tai jostain toisesta rikoksesta, vaikkapa törkeästä pahoinpitelystä).

Esimerkiksi kunnianloukkauksessa tunnusmerkistön (ks. s. 173) täyttyminen ei vaadi, että teolla on juuri siinä yksittäistapauksessa konkreettisesti aiheutettu vahinkoa tai kärsimystä, vaan tunnusmerkistö tuolta osin täyttyy, jos teko on ollut sellainen, että se objektiivisesti arvioiden on omiaan aiheuttamaan vahinkoa.
velju
Viestit: 15
Liittynyt: Ti Touko 10, 2016 4:45 pm

Re: Johdatus viestintäoikeuteen

Viesti Kirjoittaja velju »

Kiitos janne!
ja heti lisää:
s.102
SVL 2§: vastine tai oikaisu ei saa olla sisällöltään lainvastainen eikä loukkaava.

Ja heti perään:
"Oikauksen seurauksena mahdollisesti aiheutuva vahinko ei rajoita oikaisuoikeuden käyttämistä. Oikaisua koskevat samat rikos- ja vahinigonkorvausoikeudelliset normit ja periaatteet kuin mitä tahansa muutakin yleisön saataville toimitettua viestiä."

Tuleeko vastaavan toimittajan huolehtia, ettei vastineoikeuden omaava kirjoita lainvastaista vastinetta? Vai saako joka tapauksessa julkaista? Kuka on vastuussa, jos vastine on loukkaava? Eritoten hämmentää tuo osio, että oikauksen seurauksena mahdollisesti aiheutuva vahinko ei rajoita oikaisuoikeutta.
miumiu
Viestit: 8
Liittynyt: Ke Huhti 06, 2016 2:06 pm

Re: Johdatus viestintäoikeuteen

Viesti Kirjoittaja miumiu »

Miten näitä EIT ja KKO -ratkaisuja oikein pitäisi opetella? kuinka tarpeellista on esim osata jonkun tapauksen tosiseikkoja vai pitäisikö keskittyä lähinnä siihen, mihin tulkintaan KKO/EIT on päätynyt? Kokeessa tuskin on vastaustilaa alkaa rustailemaan minkälie pizzeriatapausten kattavia kuvauksia ja taustoja :?
Ja toinen kysymys: mitä arvostelulausuma ja tosiasiaväite oikeasti määritelmiltään tarkoittavat? Noille ei ole mitään suoria määritelmiä, joten jäi vähän tulkinnanvaraiseksi mitä niillä tarkoitetaan :D
janne
Viestit: 221
Liittynyt: La Joulu 14, 2013 4:40 pm

Re: Johdatus viestintäoikeuteen

Viesti Kirjoittaja janne »

velju kirjoitti:(--) s.102
SVL 2§: vastine tai oikaisu ei saa olla sisällöltään lainvastainen eikä loukkaava.

Ja heti perään:
"Oikauksen seurauksena mahdollisesti aiheutuva vahinko ei rajoita oikaisuoikeuden käyttämistä. Oikaisua koskevat samat rikos- ja vahinigonkorvausoikeudelliset normit ja periaatteet kuin mitä tahansa muutakin yleisön saataville toimitettua viestiä."

Tuleeko vastaavan toimittajan huolehtia, ettei vastineoikeuden omaava kirjoita lainvastaista vastinetta? Vai saako joka tapauksessa julkaista? Kuka on vastuussa, jos vastine on loukkaava? Eritoten hämmentää tuo osio, että oikauksen seurauksena mahdollisesti aiheutuva vahinko ei rajoita oikaisuoikeutta.
Tuo lainaamasi pätkä koskee nimenomaan oikaisua, ja se on peräisin sananvapauslain esitöistä (HE 54/2002 vp, s. 66). Sitä koskeva kohta on otettu kirjaan vain osittain, tässä se vielä kokonaisuudessaan:

Oikaisuksi tarkoitetun viestin seurauksena aiheutuva mahdollinen vahinko sen sijaan ei ehdotuksen mukaan sinänsä rajoittaisi oikaisuoikeuden käyttämistä. Toisaalta oikaisuksi tarkoitetun viestin sisältöä koskisivat samat rikos- ja vahingonkorvausoikeudelliset säännöt kuin mitä tahansa muutakin yleisön saataville toimitettua tietoa tai viestiä. Kysymys ei kuitenkaan ole oikaisuoikeuden edellytyksistä vaan oikaisuksi tarkoitetun viestin sisällöstä. Ehdotuksen mukaan oikaisun julkaisemisvelvollisuus kuuluisi asianomaiselle vastaavalle toimittajalle. Vastaavan toimittajan asiana olisi siten huolehtia myös siitä, ettei oikaisuksi tarkoitettu viesti ole sisällöltään lainvastainen eikä loukkaava ja ettei oikaisun sisältö aiheuta kenellekään vahingonkorvauslaissa tarkoitettua vahinkoa.

Tuota oikaisuoikeuden rajoittamista koskevaa kohtaa lukisin siis siten, että julkaisu ei voi kieltäytyä oikaisemasta virheellistä juttua vedoten siihen, että oikaisusta voi aiheutua vahinkoa jollekulle (tässä olisi se vaara, että oikaisuoikeus käytännössä menettäisi merkityksensä, jos toimitus voisi aina vedota siihen, että oikaisusta voi aiheutua vahinkoa). Ja toisaalta sitten koska julkaisun tulee virhe oikaista, vastaa vastaava toimittaja siitä, että oikaisu tehdään siten, että vahinkoa ei aiheudu (kuten muustakin julkaisun sisällöstä).

SVL 10 §:n 2 momentin mukaan vastine tai oikaisu ei saa olla sisällöltään lainvastainen tai loukkaava. Alla vielä sitä koskeva pätkä tuosta hallituksen esityksestä.

Pykälän 2 momentin mukaan vastine tai oikaisu ei saisi olla sisällöltään lainvastainen eikä loukkaava. (--) Ehdotuksen mukaan vastine tai oikaisu ei siten saisi sisältää viestejä, joiden julkaiseminen merkitsisi joko yleisön saataville toimitetun viestin sisältöön perustuvan rikoksen tekemistä tai osallisuutta siihen (lainvastainen viesti) tai perustaisi jollekulle vastineoikeuden (loukkaava viesti).

Eli mitä tulee noihin vastinetta koskeviin kysymyksiisi: mielestäni vastaava toimittaja vastaa julkaisun sisällöstä myös tältä osin. Vastine on siis julkaisun sisältöä siinä missä muukin sisältö. Toisin sanoen, julkaisu ei voi julkaista lainvastaista vastinetta ja sitten vedota siihen että no hei, se on vastine eikä meidän sisältöä (tämä on linjassa myös sen kanssa, että vastuu kattaa myös esim. ilmoitukset, ks. s. 129). Selvensikö tämä? Kysy ihmeessä jos jäi vielä joltain osin epäselväksi!
janne
Viestit: 221
Liittynyt: La Joulu 14, 2013 4:40 pm

Re: Johdatus viestintäoikeuteen

Viesti Kirjoittaja janne »

miumiu kirjoitti:Miten näitä EIT ja KKO -ratkaisuja oikein pitäisi opetella? kuinka tarpeellista on esim osata jonkun tapauksen tosiseikkoja vai pitäisikö keskittyä lähinnä siihen, mihin tulkintaan KKO/EIT on päätynyt? Kokeessa tuskin on vastaustilaa alkaa rustailemaan minkälie pizzeriatapausten kattavia kuvauksia ja taustoja :?
Ja toinen kysymys: mitä arvostelulausuma ja tosiasiaväite oikeasti määritelmiltään tarkoittavat? Noille ei ole mitään suoria määritelmiä, joten jäi vähän tulkinnanvaraiseksi mitä niillä tarkoitetaan :D
Tärkeintä on tulkintojen sisältö. Eli esim. sivulla 175 mainitussa KKO 2005:1:ssä olennaista ei mielestäni ole muistaa sijaitsiko ravintola Kuopiossa vai Joensuussa, oliko kyse pizzapaikasta vai kebabravintolasta, haukkuiko pakinoitsija pizzaa huussinlunkuksi vai roiskeläpäksi vai vastenmieliseksi lötkyräksi, vaan tärkeintä on muistaa, että tapauksessa katsottiin, että ravintolaan (eli yritykseen) kohdistuva arvostelu kohdistui ravintolan omistajaan (eli luonnolliseen henkilöön). Tämä taas on olennaista siksi, että kunnianloukkauksen kohteena voi olla vain luonnollinen henkilö, ei yritys.

Arvostelulausumasta ja tosiasiaväitteestä: sivulla 178 käytetään tosiasiaväitteestä esimerkkinä väitöskirjan väittämistä plagiaatiksi, eli kopioiduksi. Jatketaan tätä ja yksinkertaistetaan vähän: jos vaikkapa joku väittää, että väitöskirjan tietyt sivut on kopioitu suoraan toiselta kirjoittajalta, on kyse sellaisesta väitteestä, jonka voi osoittaa joko todeksi tai vääräksi - joko ne sivut on kopioitu suoraan tai niitä ei ole, ei siis ole kysymys mielipiteestä (plagiaatiksi väittäminen voi toki todellisuudessa olla paljon mutkikkaampi ja monisyisempi juttu, mutta pitäydytään nyt selvyyden vuoksi tällaisessa esimerkissä). Arvostelulausuma puolestaan olisi samaa esimerkkiä jatkaen väitöskirjan väittäminen huonoksi tai vaikkapa huonosti kirjoitetuksi. Eli kyse on enemmän mielipidekysymyksestä, jota ei yksiselitteisesti voi todeta oikeaksi tai vääräksi. Arvostelulausumasta kts. myös sivuilla 178-179 oleva KKO:n tapaus (2011:71).
Vastaa Viestiin