Suomalaisen siviilioikeuden juuret

[Lexikon]

Moikka! Muutama ehkä vähän triviaali kysymys: ovatko sijaantulo-oikeus ja sijaisperimysoikeus synonyymejä? Ensimmäiseen parenteeliin kuuluvien yhteydessä Kangas puhuu sijaantulo-oikeudesta, toisessa parenteelissa taas sijaisperimysoikeudesta, mutta kolmannessa parenteelissa käytetään molempia termejä (s. 88).

Lisäksi sopimukseen perustuva kuolinpesän yhteishallinto pohdituttaa. Ovatko sopimus kuolinpesän yhteishallinnosta ja erityinen sopimus kuolinpesän yhteishallinnossa sama asia? Vai onko erityinen sopimus kuolinpesän yhteishallinnosta vielä jokin oma sopimustyyppinsä?

[sinimaj]

Mua on alkanut tässä hämmentämään ennakkoperinnön käsittely perinnönjaossa ja etenkin, jos ennakkoperinnön antaja on ollut naimisissa. Eli miten sivun 151 "ennakkoperintö jäämistöosituksessa" ja sivujen 156-157 lakiosajäämistön laskentaa koskevat kohdat eroavat toisistaan? Sivulta 151 ymmärrän, että ennakkoperintö huomioidaan jo osituksessa ja se pienentää mahdollisesti leskenkin saamaa tasinkoa. Sen sijaan sivulla 157 ensin lasketaan reaalisen lakiosajäämistön suuruus ja vasta sen jälkeen aletaan huomioimaan laskennallisia lisäyksiä. En siis nyt ymmärrä, milloin toimitaan kummankin tavan mukaan ja onko kyse täysin eri prosesseista vai samasta asiasta eri nimillä.

Lisäksi hämmentää se, että sivulla 157 sanotaan "Mikäli perittävä ei ole eläessään luovuttanut omaisuutta vastikkeettomasti kenellekään, reaalinen jäämistö on samalla myös lakiosajäämistö" ja toisaalta sivulla 149 sanotaan, että "naimisissa olleen henkilön antama ennakkoperintö on aina ensisijaisesti vähennettävä ensiksi kuolleen puolison jälkeen saatavasta perinnöstä". Mitä tämä tarkoittaa?

Ja vielä, jos ennakkoperintö on ollut saajan osuutta suurempi. Sivun 153 mukaan "ennakon saaja ei ole velvollinen täydentämään muiden perintöosia", mutta toisaalta häneltä voidaan vaatia lakiosan täydennystä. Tarkoittaako tätä siis sitä, että ennakon saaja ei ole velvollinen täydentämään muiden perintöosia JOS oikeutta lakiosaan ei rikota?

Moikka,

En ehkä ihan saa kysymyksistäsi 1 ja 2 kiinni, mutta katsotaan, olisiko näistä vastauksista tai oikeastaan selvennyksistä sinulle apua:

1. ”Sivulta 151 ymmärrän, että ennakkoperintö huomioidaan jo osituksessa ja se pienentää mahdollisesti leskenkin saamaa tasinkoa. Sen sijaan sivulla 157 ensin lasketaan reaalisen lakiosajäämistön suuruus ja vasta sen jälkeen aletaan huomioimaan laskennallisia lisäyksiä. En siis nyt ymmärrä, milloin toimitaan kummankin tavan mukaan ja onko kyse täysin eri prosesseista vai samasta asiasta eri nimillä.”
• Kyse on tavallaan samasta asiasta, mutta hieman eri näkökulmasta. Sivulla 151 käsitellään ennakkoperinnön huomiointia määriteltäessä sitä, mikä on puolisoiden osuus aviovarallisuuden alalaisesta omaisuudesta eli mikä osuus kuuluu kummankin sukuhaaralle. Sivulla 157 taas tuodaan esille se, että ennen kun määritellään lakiosaperilliselle tulevaa osuutta, on varmistettava, että mukaan lasketaan mahdollisesti annetut ennakkoperinnöt.
• Sivulla 151 puhutaan ennakkoperinnön vaikutuksesta puolisoiden välisessä varallisuussuhteessa. Säännön mukaan, jos puolisoilla ei ole ollut avioehtoa tai ennakkoperintö on muuten annettu sellaisesta omaisuudesta, joka on puolisoiden avio-oikeuden alaista omaisuutta, huomioidaan ko. ennakkoperintö aina siinä osituksessa, joka tehdään ensiksi kuolleen puolison jälkeen riippumatta siitä, kumpi puoliso kuoli ensin (kyseessä siis jäämistöositus). Annettu ennakkoperintö lisätään sen antajan avio-oikeuden alaisen omaisuuden osaan. Jos ennakkoperintö on ollut isompi kuin se, mitä perilliselle olisi perintöosana pesästä kuulunut, pienentää se muille perillisille jaossa olevaa pottia ja myös maksettavissa olevaa tasinkoa. Sivu 151 koskee siis sitä, miten puolison antama ennakkoperintö huomioidaan puolisoiden välisessä varallisuuden jaossa ja miten se siten kanavoituu eri sukuhaaroille.
• Sivulla 157 katsotaan asiaa sitten lakiosaperillisen näkökulmasta. Eli jos perittävä on eläessään loukannut lakiosaperillisen oikeutta lakiosaan antamalla ennakkoperinnön jollekin toiselle, tämä huomioidaan lakiosaperillisen osuutta laskettaessa siten että perittävän kuolinpesässä tosiasiassa olevaan omaisuuteen (reaaliomaisuus) lasketaan mukaan kaikki laskennalliset lisäykset.
• Jos nyt mietitään, että perittävä, jonka omaisuus on kyseessä, on ollut avioliitossa, jossa puolisoilla on ollut avio-oikeuden alaista omaisuutta eikä heidän välillään ole vielä suoritettu ositusta, on ensin selvitettävä, mikä osuus avio-oikeudenalaisesta omaisuudesta kuuluu perittävän kuolinpesään. Avio-oikeuden alaista omaisuuden suuruutta laskettaessa huomioon otettaisiin tällöin sivulla 151 esitetyllä tavalla myös puolisoiden tällaisesta omaisuudesta antamat ennakkoperinnöt. Kun ollaan saatu selvitettyä, mikä omaisuus puolisoiden yhteisestä varallisuudesta kuuluu perittävälle, meillä on tiedossa perillisille jaettavissa oleva potti. Ensin siis selvitetään puolisoiden keskinäiset varallisuusoikeudelliset suhteet. Nyt esimerkin vuoksi voitaisiin vielä ajatella, että perittävä olisi tehnyt myös sellaisesta omaisuudesta, joka ei ole avio-oikeuden alaista, ennakkoperinnön, joka näin ei olisi tullut huomioiduksi puolisoiden välisen jäämistöosituksen yhteydessä. Esimerkiksi, jos leski elinaikanaan päätyy vielä antamaan ennakkoperinnön. Tällainen laskennallinen lisäys lisättäisiin vielä lesken jälkeisessä perinnänjaossa laskennallisena lisäyksenä tämän reaalijäämistöön. Avasiko tämä yhtään asiaa?

2. ”Lisäksi hämmentää se, että sivulla 157 sanotaan "Mikäli perittävä ei ole eläessään luovuttanut omaisuutta vastikkeettomasti kenellekään, reaalinen jäämistö on samalla myös lakiosajäämistö" ja toisaalta sivulla 149 sanotaan, että "naimisissa olleen henkilön antama ennakkoperintö on aina ensisijaisesti vähennettävä ensiksi kuolleen puolison jälkeen saatavasta perinnöstä". Mitä tämä tarkoittaa?”
• Sivun 157 lause tarkoittaa, että mikäli ei ole mitään laskennallisia lisäyksiä, joita lisätä perittävän reaalijäämistöön on reaalijäämistö sellaisenaan se, mistä kunkin lakiosaperillisen osuus lasketaan. Siihen ei siis tarvitse lisätä mitään.
• Sivulla 149 puhutaan rintaperillisestä, jolle on annettu ennakkoperintö avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta tilanteessa, jossa hän on molempien aviopuolisoiden rintaperillinen eli esim. yhteinen lapsi. Näin ollen kyseessä on siis henkilö, joka perii molemmat puolisot näiden kuoleman jälkeen. Tällöin saatu ennakkoperintö huomioidaan ja vähennetään lähtökohtaisesti ensimmäisestä perinnöstä, eli ensiksi kuolleen vanhemman perinnöstä.

3. ”Sivun 153 mukaan "ennakon saaja ei ole velvollinen täydentämään muiden perintöosia", mutta toisaalta häneltä voidaan vaatia lakiosan täydennystä. Tarkoittaako tätä siis sitä, että ennakon saaja ei ole velvollinen täydentämään muiden perintöosia JOS oikeutta lakiosaan ei rikota?”
• Periaatteessa näin. Perillisen ei tarvitse palauttaa perintöosuutensa ylittänyttä ennakkoperintöä ja näin täydentää muiden perintöosia. Jos saatu ennakkoperintö on kuitenkin johtanut siihen, että lakiosaperillinen ei saa pesästä lakiosaansa, voi lakiosaperillinen esittää lakiosan täydennyskanteen ennakonsaajaa vastaan. Tämä siis edellyttää kuitenkin lakiosaperillisen erillisiä toimia. Jos hän ei vaadi lakiosan täydennystä, voi ennakkoperinnön saanut rauhassa säilyttää saamansa ennakon.

Kysythän uudelleen, jos nämä vastaukset eivät selventäneet asiaa tai herättivät enemmän lisäkysymyksiä.

/Sini

[sinimaj]

Mikä ero on positiivisella perintösopimuksella (oikeustoimella määrätään ennakolta perinnön jakautumisesta sitovalla tavalla perillisten kesken) ja sopimuksella elossa olevan henkilön jäämistön jaosta (sitoumus, jossa sovitaan tulevan perinnönjaon yksityiskohdista tai sen perusteista) ? (s.134 ja 137)

Moikka,

Positiivisessa perintösopimuksessa perittävä itse tekee eläessään sopimuksen toisen henkilön kanssa, jolla hän määrää tälle jäämistönsä kokonaan tai osittain. Sopimuksella elossa olevan henkilön perinnön jaosta henkilön tulevat perilliset sopivat ennakollisesti siitä, miten perinnönjako tullaan aikanaan toteuttamaan. Selvensikö tämä?

/Sini

[sinimaj]

Reaalinen ja arvomääräinen palautusvastuus: jos testamentinsaaja antaa testamentin tiedoksi vasta perinnönjaon jälkeen, onko hänellä oikeus vaatia reaalista palautusvastuuta? Jos hän ei siis ollut osakasasemassa perinnönjaon hetkellä (eikä välttämättä siis myöhemminkään) eivätkä perinnönjakajat voineet olla tietoisia, että loukkasivat hänen oikeuttaan.

Moikka,

Hyvä kysymys!

Kirjan sivulla 222 tosiaan todetaan, että ”testamentinsaajalla ja sellaisella perillisellä, jonka perillisasema olisi periaatteessa ollut mahdollista selvittää väestötietojärjestelmästä, on oikeus vaatia alkuperäisessä perinnönjaossa jaetun omaisuuden reaalista palauttomista perinnönjaon oikaisun johdosta toimitettavaan uuteen perinnönjakoon.” Kun luetaan tuo virke yhdessä koko kappaleen ”Reaalinen palautusvastuu” kanssa on kuitenkin selvää, että tässä viitataan nyt nimenomaan sellaisen testamentinsaajan asemaan, jolla on ollut osakasasema ensimmäisen (virheellisen) perinnönjaon aikaan. Tämän ilmaisee selkeästi kappaleen ensimmäinen virke ”jaossa sivuutetun henkilön oikeus vaatia jäämistöön kuuluneen omaisuuden reaalista palauttamista uuteen jakoon riippuu siitä, oliko jaossa sivuutettu henkilö osakasasemassa alkuperäisen jaon toimittamisen hetkellä.” Näin ollen yleistestamentinsaajalla, joka ei ole antanut hallussaan olevaa testamenttia perillisille tiedoksi ennen ensimmäistä perinnönjakoa, ei ole oikeutta vaatia reaalista palautusta.

Huomaa vielä erityisjälkisäädösten osalta kirjan sivu 221 ”jos jäämistöstä on pesänselvitysvaiheessa ennen perinnönjakoa täytetty legaatti, legaatinsaajan palautusvastuu rajoittuu koskemaan vain sitä määrää, jolla legaatti ylittää lakiosan määrään, jos jaossa sivuutettu perillinen on rintaperillisen asemassa.”

/Sini

[sinimaj]

Moikka! Muutama ehkä vähän triviaali kysymys: ovatko sijaantulo-oikeus ja sijaisperimysoikeus synonyymejä? Ensimmäiseen parenteeliin kuuluvien yhteydessä Kangas puhuu sijaantulo-oikeudesta, toisessa parenteelissa taas sijaisperimysoikeudesta, mutta kolmannessa parenteelissa käytetään molempia termejä (s. 88).

Lisäksi sopimukseen perustuva kuolinpesän yhteishallinto pohdituttaa. Ovatko sopimus kuolinpesän yhteishallinnosta ja erityinen sopimus kuolinpesän yhteishallinnossa sama asia? Vai onko erityinen sopimus kuolinpesän yhteishallinnosta vielä jokin oma sopimustyyppinsä?

Moikka,

Ei lainkaan triviaalia. Mutta siis uskaltaisin vetää yhtäläisyysmerkin ’sijaantulo-oikeuden’ ja ’sijaisperimysoikeuden’ välille. Vahvimpana näyttönä tuo sivu 88 ”Tässä perillisryhmässä ei ole rajatonta sijaantulo-oikeutta. Sijaisperimysoikeus on katkaistu perittävän setiin, täteihin ja enoihin, eli perittävän
isän ja äidin veljiin ja sisariin.” Mielestäni tuo sana ’sijaisperimysoikeus’ esiintyy kirjassa ainoastaan kerran ja nimenomaan tuossa lauseessa. Sen voi siis opetella aukkotehtävää varten tuohon lauseeseen ja muuten suosia tuota ’sijaantulo-oikeutta’, jota Urpo itsekin käyttää enemmän.

’Sopimus kuolinpesän yhteishallinnosta’ ja ’erityinen sopimus kuolinpesän yhteishallinnosta’ ovat myös nähdäkseni sama asia. En ole kirjasta tai sen puoleen laistakan löytänyt mitään, mikä puoltaisi sitä, että ne eivät olisi. Itse suosisin tuota ’sopimus kuolinpesän yhteishallinnosta’, paitsi tietty jälleen aukkotehtävissä.

/Sini

[Otava]

Sivun 81 sääntö on poikkeus sivun 80 sääntöön. Eli pääsääntö on, että avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi perii isän, jos isyys on vahvistettu. Poikkeus tähän on, jos lapsi on syntynyt ennen 1.10.1976 ja isä kuollut ennen 31.1.2012, silloin lapsi ei peri. Toisaalta poikkeus tähän poikkeukseen on, jos isyys on vahvistettu 1.10.1976-1.10.1981, silloin lapsi perii.

Menee perustilanteet sekaisin, kun miettii vain poikkeuksia. Onko siis avioliiton ulkopuolella syntyneellä lapsella normaalisti perintöoikeus isään, jos isyys vahvistettu vaikka 1970 ja isä kuoli viime vuonna? Eli jos isä on kuollut 1.2.2012 tai myöhemmin, ei ole väliä milloin ja miten isyys on vahvistettu.

Ja jos taas lapsi on syntynyt 1.10.1976 tai myöhemmin, hän voi koska tahansa vaatia isyyttä vahvistettavaksi ja saada perinnön (kunhan perintöoikeus ei ole vanhentunut).

Kyllä, jos isä on kuollut 1.2.2012 tai myöhemmin, ei ole väliä milloin ja minkä lain sääntöjen mukaan isyys on vahvistettu, kunhan se on vahvistettu. Jos isä on vielä elossa tai kuollut 1.2.2012 tai myöhemmin, nykyään lapsi voi vaatia isyyttä vahvistettavaksi ja saada perinnön riippumatta siitä, milloin on itse syntynyt. Siis myös ennen 1.10.1976 syntynyt lapsi. 1.10.1976 tai sitä myöhemmin syntynyt lapsi voi koska tahansa vaatia isyyttä vahvistettavaksi ja saada perinnön (kunhan perintöoikeus ei ole vanhentunut). Toisaalta on huomioitava, ettei vanhan isyyslain aikaan voinut nostaa isyyskannetta, jos isä oli kuollut. Nykyään se voidaan kuitenkin tehdä oli lapsi syntynyt milloin vain. Toisaalta perintöoikeutta ei synny, jos isä on kuollut ennen 31.12.2012 ja lapsi syntynyt ennen 1.10.1976, paitsi poikkeustapauksissa.

Tuosta vuodesta 1970: Käsittääkseni isyyttä ei ole voitu vahvistaa ennen vuoden 1976 isyyslakia, ellei mies tunnustanut isyyttään. Jos mies tunnusti isyytensä, lapsi sai aina perillisaseman. Eli jos mies on tunnustanut isyytensä vuonna 1970, lapsi perii riippumatta siitä, milloin isä on kuollut. Jos mies ei ole halunnut tunnustaa isyyttään, vanhan AuLapsiL:n mukaan hänet on voitu määrätä vain elatusvelvolliseksi, lapsi ei ole voinut periä. Isyyttä ei ole siis voitu vahvistaa vastoin miehen tahtoa vuonna 1970.

[MinnaK]

Sivulla 171 puhutaan lakiosan täydennyskanteesta ja tässä on nyt useempi kerta tullut pohdittua mitä seuraava lause oikeen tarkoittaa: "Viimeksi mainitussa suhteessa edellytetään tietoa kaikista niistä oikeustoimen ehdoista, jotka vaikuttavat lakiosakysymyksen arvosteluun." Josko siellä päässä osattais avaa vähän enemmän?

Edit: onko omistajakanne ja kanne puuttuvan testamenttausvallan johdosta sama asia?

[JKH]

Ja taas _hieman_ kysymyksiä..

1. Ensin vähän yleisluontoinen kysymys. Perunkirjoituksessa luetteloidaan perittävän varat ja velat sekä arvostetaan ne. Sitten kuolinpesän yhteishallinnossa/virallisselvityksessä jäämistöomaisuus selvitetään/hoidetaan/säilytetään/kartutetaan + maksetaan velat ja sitten vielä perinnönjako suoritetaan joko sopimusjakona/toimitusjakona, jossa voidaan taas arvostaa omaisuus yms. Näissä siis tehdään osittain päällekkäisiä asioita (ja esim. julkinen haaste velkojille voidaan tehdä perunkirjoituksen jälkeen) niin onko perunkirjoituksella oikeastaan mitään sen kummempaa merkitystä kuin että sen mukaan määrätään perintövero? Kun jos kerta sekä velat ja varat voidaan arvostaa sen jälkeen uusiksi ja myös nuo velat voidaan saada tietoon julkisen haasteen kautta, jolloin perillisten hoitama perunkirjoitus on vähän turha..

2. Kihlalapsi s. 80. En ymmärrä tuota kihlalapsen kappaletta. Kihlalapsi on kihlakumppanin siittämä eli jos olen kihloissa X:n kanssa niin onko lapsi vain X:lle sukua? Eli aikaisemmassa laissa lapsi peri meidät molemmat, mutta nyt ei koska hän ei ole minun biologinen lapsi. Mutta jos olemme kihlattuni kanssa nykyään samaa mieltä että lapsella oli syntyessään kihlalapsen asema niin sitten hän saakin periä myös minut rintaperillisen asemassa. Vai tarkoittaako tuo että vaikka emme koskaan kihlattuni kanssa menisi naimisiin ja meillä on yhteinen biologinen lapsi niin hän ei peri kuin äidin jos isä ei tunnusta isyyttään (ei peri molempia koska emme ole naimisissa). Vai mitä ihmettä

3. s. 115 - keillä tarkoitetaan niitä, joiden oikeus riippuu pesänselvityksestä?

4. Mikä on tarkoitemääräys?

5. Mikä on sivun 236 viimeisen lauseen ero sivun 234 lauseeseen "Sillä, joka on määrätty palauttamaan omaisuutta pesään, ei ole itsenäistä palautuspäätöksen moiteoikeutta"? Eivätkö ne ole ristiriidassa?

6. Onko laskennallinen jäämistö ns. sama asia kuin lakiosajäämistö?

7. Tarkoittaako s. 170 "Lakiosaperillisellä on oikeus vaatia kanneteitse täydennystä siltä, jolle perittävä on antanut ennakkoperinnön..." ja s. 153 "Ennakon saaja ei ole velvollinen täydentämään erotuksen osalta muiden perillisten puuttuvia perintöosia" sitä, että jos X saa ennakkoperinnön ja A ei, niin jos A saa joka tapauksessa edes lakiosansa verran perinnönjaossa, niin se on fine. Mutta jos A ei saa perinnönjaossa lakiosaansa täytenä niin silloin X joutuu antamaan omasta osuudestaan hänelle (vaikka s. 153 mukaan ei ole velvollinen täydentämään muiden osia).

8. Ineksistenssikanne s. 195. Ensinnäkin, eikö näissä kaikissa kanteissa testamenttia kohtaan ole vaatimuksena se, että perillinen EI ole saanut ottaa vielä perintöään vastaan jotta voi kanteen nostaa? En siis ymmärrä sivun 195 ineksistenssikanteen viimeistä kappaletta "Suomen voimassa olevaan oikeuteen..." eteenpäin. Mitä tuolla tarkoitetaan?

Kiitos

[Anna2017]

Mua on alkanut tässä hämmentämään ennakkoperinnön käsittely perinnönjaossa ja etenkin, jos ennakkoperinnön antaja on ollut naimisissa. Eli miten sivun 151 "ennakkoperintö jäämistöosituksessa" ja sivujen 156-157 lakiosajäämistön laskentaa koskevat kohdat eroavat toisistaan? Sivulta 151 ymmärrän, että ennakkoperintö huomioidaan jo osituksessa ja se pienentää mahdollisesti leskenkin saamaa tasinkoa. Sen sijaan sivulla 157 ensin lasketaan reaalisen lakiosajäämistön suuruus ja vasta sen jälkeen aletaan huomioimaan laskennallisia lisäyksiä. En siis nyt ymmärrä, milloin toimitaan kummankin tavan mukaan ja onko kyse täysin eri prosesseista vai samasta asiasta eri nimillä.

Lisäksi hämmentää se, että sivulla 157 sanotaan "Mikäli perittävä ei ole eläessään luovuttanut omaisuutta vastikkeettomasti kenellekään, reaalinen jäämistö on samalla myös lakiosajäämistö" ja toisaalta sivulla 149 sanotaan, että "naimisissa olleen henkilön antama ennakkoperintö on aina ensisijaisesti vähennettävä ensiksi kuolleen puolison jälkeen saatavasta perinnöstä". Mitä tämä tarkoittaa?

Ja vielä, jos ennakkoperintö on ollut saajan osuutta suurempi. Sivun 153 mukaan "ennakon saaja ei ole velvollinen täydentämään muiden perintöosia", mutta toisaalta häneltä voidaan vaatia lakiosan täydennystä. Tarkoittaako tätä siis sitä, että ennakon saaja ei ole velvollinen täydentämään muiden perintöosia JOS oikeutta lakiosaan ei rikota?

Moikka,

En ehkä ihan saa kysymyksistäsi 1 ja 2 kiinni, mutta katsotaan, olisiko näistä vastauksista tai oikeastaan selvennyksistä sinulle apua:

1. ”Sivulta 151 ymmärrän, että ennakkoperintö huomioidaan jo osituksessa ja se pienentää mahdollisesti leskenkin saamaa tasinkoa. Sen sijaan sivulla 157 ensin lasketaan reaalisen lakiosajäämistön suuruus ja vasta sen jälkeen aletaan huomioimaan laskennallisia lisäyksiä. En siis nyt ymmärrä, milloin toimitaan kummankin tavan mukaan ja onko kyse täysin eri prosesseista vai samasta asiasta eri nimillä.”
• Kyse on tavallaan samasta asiasta, mutta hieman eri näkökulmasta. Sivulla 151 käsitellään ennakkoperinnön huomiointia määriteltäessä sitä, mikä on puolisoiden osuus aviovarallisuuden alalaisesta omaisuudesta eli mikä osuus kuuluu kummankin sukuhaaralle. Sivulla 157 taas tuodaan esille se, että ennen kun määritellään lakiosaperilliselle tulevaa osuutta, on varmistettava, että mukaan lasketaan mahdollisesti annetut ennakkoperinnöt.
• Sivulla 151 puhutaan ennakkoperinnön vaikutuksesta puolisoiden välisessä varallisuussuhteessa. Säännön mukaan, jos puolisoilla ei ole ollut avioehtoa tai ennakkoperintö on muuten annettu sellaisesta omaisuudesta, joka on puolisoiden avio-oikeuden alaista omaisuutta, huomioidaan ko. ennakkoperintö aina siinä osituksessa, joka tehdään ensiksi kuolleen puolison jälkeen riippumatta siitä, kumpi puoliso kuoli ensin (kyseessä siis jäämistöositus). Annettu ennakkoperintö lisätään sen antajan avio-oikeuden alaisen omaisuuden osaan. Jos ennakkoperintö on ollut isompi kuin se, mitä perilliselle olisi perintöosana pesästä kuulunut, pienentää se muille perillisille jaossa olevaa pottia ja myös maksettavissa olevaa tasinkoa. Sivu 151 koskee siis sitä, miten puolison antama ennakkoperintö huomioidaan puolisoiden välisessä varallisuuden jaossa ja miten se siten kanavoituu eri sukuhaaroille.
• Sivulla 157 katsotaan asiaa sitten lakiosaperillisen näkökulmasta. Eli jos perittävä on eläessään loukannut lakiosaperillisen oikeutta lakiosaan antamalla ennakkoperinnön jollekin toiselle, tämä huomioidaan lakiosaperillisen osuutta laskettaessa siten että perittävän kuolinpesässä tosiasiassa olevaan omaisuuteen (reaaliomaisuus) lasketaan mukaan kaikki laskennalliset lisäykset.
• Jos nyt mietitään, että perittävä, jonka omaisuus on kyseessä, on ollut avioliitossa, jossa puolisoilla on ollut avio-oikeuden alaista omaisuutta eikä heidän välillään ole vielä suoritettu ositusta, on ensin selvitettävä, mikä osuus avio-oikeudenalaisesta omaisuudesta kuuluu perittävän kuolinpesään. Avio-oikeuden alaista omaisuuden suuruutta laskettaessa huomioon otettaisiin tällöin sivulla 151 esitetyllä tavalla myös puolisoiden tällaisesta omaisuudesta antamat ennakkoperinnöt. Kun ollaan saatu selvitettyä, mikä omaisuus puolisoiden yhteisestä varallisuudesta kuuluu perittävälle, meillä on tiedossa perillisille jaettavissa oleva potti. Ensin siis selvitetään puolisoiden keskinäiset varallisuusoikeudelliset suhteet. Nyt esimerkin vuoksi voitaisiin vielä ajatella, että perittävä olisi tehnyt myös sellaisesta omaisuudesta, joka ei ole avio-oikeuden alaista, ennakkoperinnön, joka näin ei olisi tullut huomioiduksi puolisoiden välisen jäämistöosituksen yhteydessä. Esimerkiksi, jos leski elinaikanaan päätyy vielä antamaan ennakkoperinnön. Tällainen laskennallinen lisäys lisättäisiin vielä lesken jälkeisessä perinnänjaossa laskennallisena lisäyksenä tämän reaalijäämistöön. Avasiko tämä yhtään asiaa?

2. ”Lisäksi hämmentää se, että sivulla 157 sanotaan "Mikäli perittävä ei ole eläessään luovuttanut omaisuutta vastikkeettomasti kenellekään, reaalinen jäämistö on samalla myös lakiosajäämistö" ja toisaalta sivulla 149 sanotaan, että "naimisissa olleen henkilön antama ennakkoperintö on aina ensisijaisesti vähennettävä ensiksi kuolleen puolison jälkeen saatavasta perinnöstä". Mitä tämä tarkoittaa?”
• Sivun 157 lause tarkoittaa, että mikäli ei ole mitään laskennallisia lisäyksiä, joita lisätä perittävän reaalijäämistöön on reaalijäämistö sellaisenaan se, mistä kunkin lakiosaperillisen osuus lasketaan. Siihen ei siis tarvitse lisätä mitään.
• Sivulla 149 puhutaan rintaperillisestä, jolle on annettu ennakkoperintö avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta tilanteessa, jossa hän on molempien aviopuolisoiden rintaperillinen eli esim. yhteinen lapsi. Näin ollen kyseessä on siis henkilö, joka perii molemmat puolisot näiden kuoleman jälkeen. Tällöin saatu ennakkoperintö huomioidaan ja vähennetään lähtökohtaisesti ensimmäisestä perinnöstä, eli ensiksi kuolleen vanhemman perinnöstä.

Kysythän uudelleen, jos nämä vastaukset eivät selventäneet asiaa tai herättivät enemmän lisäkysymyksiä.

/Sini

Kiitos, ymmärrys laajeni joiltain osin, mutta en ole edelleenkään varma, miten tuon ennakkoperinnön käsittely noissa tilanteissa käytännössä menee. Eli miten vähennetään suhteellisesti laskennallisia perintöosia / tasinkoa ja miten ennakkoperintö huomioidaan sitten vielä lakiosaperintöä määritettäessa.

Pystytkö rautalangasta avaamaan, miten jäämistöositus / lakiosa määritetään, jos A ja B ovat olleet naimisissa, ja heillä kaksi yhteistä rintaperillistä, X ja Y. A on antanut 300 euron ennakkoperinnön avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta X:lle. B kuolee. Sekä A:n ja B:n avio-oikeuden säästä on 200 euroa eli yhteensä 400. Entä miten homma eroaa (vai eroaako), jos ennakoperinnön olisikin antanut B?

Ja vielä uusia kysymyksiä:

1. Sivun 210 mukaan, jos osakas on jäänyt todisteellisesti kutsumatta jakoon, jako on mitätätön. Miten tämä eroaa tilanteesta, jossa perillisillä olisi ollut mahdollisuus selvittää jonkun perillisen perillisasema väestötietojärjestelmästä mutta näin ei ole tehty, perillistä ei ole huomioitu jaossa ja päädytäänkin perinnönjaon oikaisuun. Eikö jälkimmäisessäkin tapauksessa jaon pitäisi olla mitätön?

2. Mahdolliset suosiolahjat yms. vähennetään perillisen lakiosasta, jos olen ymmärtänyt oikein. Jos sen sijaan perintöä jaetaan normaalisti ja lasketaan perintöosaa, huomioon voidaan ottaa vain ennakkoperintö? Eli mahdollinen suosiolahja ei vaikuttaisi perintöosan suuruuteen.

[Anna2017]

Reaalinen ja arvomääräinen palautusvastuus: jos testamentinsaaja antaa testamentin tiedoksi vasta perinnönjaon jälkeen, onko hänellä oikeus vaatia reaalista palautusvastuuta? Jos hän ei siis ollut osakasasemassa perinnönjaon hetkellä (eikä välttämättä siis myöhemminkään) eivätkä perinnönjakajat voineet olla tietoisia, että loukkasivat hänen oikeuttaan.

Kirjan sivulla 222 tosiaan todetaan, että ”testamentinsaajalla ja sellaisella perillisellä, jonka perillisasema olisi periaatteessa ollut mahdollista selvittää väestötietojärjestelmästä, on oikeus vaatia alkuperäisessä perinnönjaossa jaetun omaisuuden reaalista palauttomista perinnönjaon oikaisun johdosta toimitettavaan uuteen perinnönjakoon.” Kun luetaan tuo virke yhdessä koko kappaleen ”Reaalinen palautusvastuu” kanssa on kuitenkin selvää, että tässä viitataan nyt nimenomaan sellaisen testamentinsaajan asemaan, jolla on ollut osakasasema ensimmäisen (virheellisen) perinnönjaon aikaan. Tämän ilmaisee selkeästi kappaleen ensimmäinen virke ”jaossa sivuutetun henkilön oikeus vaatia jäämistöön kuuluneen omaisuuden reaalista palauttamista uuteen jakoon riippuu siitä, oliko jaossa sivuutettu henkilö osakasasemassa alkuperäisen jaon toimittamisen hetkellä.” Näin ollen yleistestamentinsaajalla, joka ei ole antanut hallussaan olevaa testamenttia perillisille tiedoksi ennen ensimmäistä perinnönjakoa, ei ole oikeutta vaatia reaalista palautusta.

Huomaa vielä erityisjälkisäädösten osalta kirjan sivu 221 ”jos jäämistöstä on pesänselvitysvaiheessa ennen perinnönjakoa täytetty legaatti, legaatinsaajan palautusvastuu rajoittuu koskemaan vain sitä määrää, jolla legaatti ylittää lakiosan määrään, jos jaossa sivuutettu perillinen on rintaperillisen asemassa.”

/Sini

Oikeus vaatia esinekohtaista palautusvastuuta on siis vain sellaisella, joka oli alkuperäisen perinnönjaon aikana osakasasemassa. Jos testamentilla on määrätty ulkopuoliselle vaikkapa taulu ja perintö on ehditty jakaa ennen kuin testamentti on annettu tiedoksi perillisille, testamentinsaajalla ei tämän perusteella olisi enää oikeutta vaatia reaalista palautusta eli taulua (vaan ainoastaan sen arvo). Vai miten tämä menee?