Velvoiteoikeuden perusteet

[Varjostaja]

Kysymykset
s. 15 Mitä tarkoitetaan sillä, että periaatteet ja argumentaatiotavat vaikuttavat harkintavaltaan sitovasti? Sitä, että rajoittavat harkintavaltaa?
s. 26-27 Voivatko osapuolet luopua määrämuotoisuudesta kiinteistönkaupassa myös silloin, kun ei käytetä sähköistä kaupankäynnin järjestelmää?
s. 32 Onko kiinteistökaupan menettämisseuraamuksen osuus max. 4 % tarjotusta kauppahinnasta kuten asuntokaupassa vai saako myyjä veloittaa enemmän kuin 4 %, jos todelliset kustannukset ovat yli 4 %?
s.122 Velkakirjassa on nimetty henkilö, jolle velka tulee suorittaa. Mistä tietää, onko kyseessä tavallinen velkakirja vai määrännäisvelkakirja, jos tehtävänannossa ei sanota? Jos ei mistään, voiko tällöin olettaa, että kyse on tavallisesta velkakirjasta?
s.129 Miltä sivulta löytyy tarkemmat ehdot henkilö- ja ympäristövahinkojen vanhentumista? Koskee tätä lausetta: ”—kymmenen vuoden sääntö ei rajoita oikeutta saada korvausta henkilö- ja ympäristövahingoista”

Velan vanhentuminen: pääsäännön mukaan velka vanhenee kolmessa vuodessa. Jos velan eräpäivä on 1.3.2010, onko velka vanhentunut 1.3.13 eli pitääkö katkaista 1 pv aikaisemmin? Kiitos tuhannesti!!

EDIT: Toinen foorumilainen olikin ehtinyt vastata kysymyksiisi jo samaan aikaan. Voit katsoa vastaukset sieltä tiiviimmin tai tästä vähän pidemmin. Tsemppiä!

Heippa cacadada,

1) Juuri näin, eli periaatteet ja argumentaatiotavat rajaavat harkintavaltaa siltä osin, kun ne täytyy ottaa huomioon, mutta eivät kuitenkaan poista sitä kokonaan. Tämä todetaankin sivulla 16 (jota varmaankin tarkoitit).

2) Kiinteistökaupan muotovaatimus on sitova, ja muotovaatimuksen noudattamatta jättäminen johtaa sopimuksen sitomattomuuteen (s. 26-27) taite. Siitä ei siis voi poiketa. Kiinteistökaupan sähköisen kaupankäyntijärjestelmän välityksellä tehty kauppa on poikkeus tähän pääsääntöön. (Huom. kuitenkin s. 27 esimerkki siitä, että määrämuodosta poiketen tehty sopimus voi kuitenkin saada aikaan korvausvelvollisuuden). Ei-määrämuotoinen sopimus ei voi olla maakaaren 2:1:n mukainen kiinteistön kauppakirja.

3) Asuntokauppalain mukainen käsiraha on siis maksimissaan 4 % tarjouksen mukaisesta kauppahinnasta. Käsiraha luovutetaan myyjälle ostotarjouksen tekovaiheessa. Jos kauppa ei toteudukaan, myyjä saa pitää käsirahan.

Myös kiinteistökaupassa käsiraha luovutetaan myyjälle tarjouksen tekovaiheessa. Jos kauppa peruuntuu ja myyjälle aiheutuu siitä vahinkoa, hän voi pidättää vastaavan summan saamastaan käsirahasta. Ylijäävä osa on palautettava. Kiinteistökaupassa käsirahan määrää ei ole lailla rajattu 4%:iin kauppahinnasta kuten asuntokaupassa. Se voi siis olla suurempikin. Myyjälle aiheutuneen vahingon ja käsirahan menettämisseuraamuksen tulee kuitenkin vastata toisiaan. Esim. jos kiinteistökaupassa on luovutettu käsiraha, jonka suuruus on 6% kauppahinnasta, kauppa peruuntuu ja myyjälle koituva vahinko on suuruudeltaan 5% kauppahinnasta, myyjä saa pidättää vahingon käsirahasta.

Muistuttaisin tässä, että kokeessa voidaan kysyä vain kirjassa olevia tietoja kirjassa olevalla tarkkuudella. Nämä tiedot olivat pääteltävissä s. 31-32 tekstistä, mutta tentissä riittäisi kirjan sanamuodon mukainen vastaus ja sama tarkkuustaso.

4) En ole ihan varma, ymmärränkö kysymystäsi. Sivulla 122 puhutaan velvoitteen lakkaamisesta silloin, kun alkuperäinen velkoja on siirtänyt saamisen kolmannelle sekä maksusuojasta. Tavallinen velkakirja ja määrännäisvelkakirja taas ovat kaksi eri tyyppistä velkakirjaa. Mitä tulee kysymykseesi, mielestäni olisi erikoista, että kokeeseen tulisi tehtävä, jossa pitäisi ottaa tämäntyyppinen asia (mistä tietää, onko kyseessä tavallinen vai määrännäisvelkakirja) huomioon, kun kirjassakaan ei ole kohtaa, jossa olisi tällainen vastakkainasettelu. Tavallisessa velkakirjassa sitoudutaan maksamaan velkakirjassa nimeltä mainitulle taholle. Määrännäisvelkakirjassa taas maksuvelvollisuus kohdistuu velkakirjassa nimettyyn tai tämän määräämään henkilöön, mikä on mainittu velkakirjassa ("maksan X:lle tai määräämälleen").

Ehkä karkea vastaus kysymykseesi on, että jos tiedossa on vain nimetty henkilö, jolle velka tulee suorittaa, kyse on tavallisesta velkakirjasta. HUOM! Edeltävä selitys on joiltain osin kirjan ulkopuolelta. Painotan, että kokeeseen tulee osata vain kirjassa mainitut asiat, eikä kirjan ulkopuolisia tietoja kysytä.

5) Ympäristövahingoista kerrotaan s. 97-98, henkilövahingoista s. 87-90. Käsittääkseni vahinkolajien vanhentumisesta ei ole kuitenkaan kerrottu tarkemmin kirjassa, ellen ole katsonut väärin. Tässä tapauksessa riittää osata se, mitä vanhentumista koskevassa osiossa kerrotaan: "Tämän lisä-
säännön merkitystä vähentää se, että þmmenen vuoden sääntö ei rajoita oikeutta saada korvausta henkilö- tai ympäristövahingosta." Korostan vielä tässäkin, että vain kirjan tiedoilla on kokeessa merkitystä.

Toivottavasti vastauksista ehtii vielä olla apua. Paljon tsemppiä lukemiseen!

Pahus ehdit huomata:D Ehdin jo poistaa, mutta lyödään nyt vielä perään uudestaan entistä tiiviimpänä.

1) Tuomarilla on useissa sopimusoikeudellisisa yksityistapauksissa tiettyä harkintavaltaa, kun sääntely on paikoittain sanamuodoiltaan niin avointa ja joustavaa. Tätä harkintavaltaa kuitenkin kaventavat tietyt oikeusperiaatteet ja tarkoituksenmukaisuusargumentit, jotka tuomarin on myös otettava ratkaisutoiminnassaan huomioon. Näitä periaatteita ja argumentteja luetellaan kappaleessa 1.3. sivulta 16 alkaen.
2) Eivät voi. Maakaaren muotosäännös on esimerkiksi niin sanotusta varsinaisesta muotosäännöksestä, jonka noudattaminen on sopimuksen syntymisen edellytyksenä.
3) Kohdassa puhutaan vain käsirahaa koskevasta sääntelystä. En kuitenkaan lähtisi kysymystä sen enempää pohtimaan kirjan tietojen valossa.
4) Olettaminen on aina äärimmäisen vaarallista eikä sitä pidä tehdä. Tehtävänanto on lähes poikkeuksetta selkeä. Tulkinnanvaraiset kysymykset johtavat vain hirveään oikaisuvaatimusten vyöryyn, mitä varmasti pyritään välttämään. Kirjassa ei oikeen paneuduta velkakirjoihin, joten niiden syvällisempi avaaminen ei olisi sinulle tässä vaiheessa kovin hyödyllistä. Mahdollisessa tehtävässä, jossa olisi tärkeää tietää minkä tyyppinen velkakirja on, mainittaisiin kyllä onko kyseessä tavallinen vai juokseva velkakirja. Määrännäisvelkakirjassa kuitenkin olisi nimetty velkojaksi "henkilö x tai hänen määräämänsä henkilö", kun tavallisessa velkakirjassa vain "henkilö x".
5) Ei ainakaan nähdäkseni mistään kirjan kansien sisältä. Tuo lause tarkoittaa ainoastaan, että kymmenen vuoden vanhetumisaika ei koske henkilö- ja ympäristövahinkoja, jolloin vastuu voi jäädä avoimeksi pidemmäksikin aikaa, jos vahingonaiheuttajaa ei esimerkiksi saada tietoon tai ympäristövahinkoa huomata pitkään aikaan sen tapahtumisesta.
6) Jos on joku päivämäärä, mihin mennessä joku oikeustoimi tulee tehdä, on määräaika tuon päivän loppuun. Taas kyseessä on seikka jota ei kuitenkaan kovin selkeästi käsitellä kirjassa, joten en usko kokeessa kenenkään pääsevän ratkaisemaan casea, jossa tulee selvittää onko velka vanhentunut vaikka tänään vai huomenna

[miyl]

Vahinkojen jaottelusta kysymys. Mistä tiedän esim. oikeustapaus-tehtävässä että laitanko ansionmenetyksen henkilövahingon piikkiin vai varallisuusvahingon piikkiin? Kun sekä henkilövahinkona ETTÄ varallisuusvahinkona korvataan esim. työkyvyttömyydestä johtuva ansionmenetys. Niin mistä tiedän kumpaa vahinkolajia käytän?

Hei Veera94,

kehottaisin katsomaan kirjan sivua 90, josta saat toivottavasti selvyyttä henkilö- ja varallisuusvahinkojen suhteeseen. Siellä todetaan:"Varallisuusvahingot ovat joko henkilö- ja esinevahingosta seuraavia taloudellisia vahinkoja (esimerkiksi työkyvyttömyydestä johtuva ansionmenetys tai tuotantokoneen vahingoittumisesta johtuva liiketulonmenetys) tai henkilö- ja esinevahingoista riippumattomia puhtaita varallisuusvahinkoja."

Ansionmenetys on taloudellista vahinkoa, siis varallisuusvahinkoa. Se voi seurata henkilövahingosta, esim. työkyvyttömyydestä tai onnettomuudesta, mutta ei ole itsessään henkilövahinkoa. Henkilövahingot ilmenevät tavallisimmin esim. vammana tai sairautena, ja niistä kerrotaan sivulta 87 lähtien.

Toivottavasti tämä selvensi! Jaksamista lukuihin ja paljon tsemppiä.

[miyl]

Moikka! En tajua tota sivulla 46 olevaa valeoikeustointa. Voisiko siitä saada jonkun pienen käytännön esimerkin mitä se tarkoittaa?

Sitten kysyisin että onko laki varallisuusoikeudellista oikeustoimista ja oikeustoimilaki synonyymejä keskenään? Mietin kun tehtäväpaketissa ton lain varallisuusoikeudellisista oikeustoimista perään on laitettu lyhenne OikTL

Moikka Rosie,

sivun 46 takaisinsaantia ja valeoikeustointa koskeva kohta on tosiaan vähän hankala. Valeoikeustoimi on siis oikeustoimi, jonka tekemisellä pyritään johonkin muuhun kuin siihen, mikä oikeustoimen varsinainen tarkoitus on. Takaisinsaanti, joka on tässä esimerkkinä, liittyy maksukyvyttömyysmenettelyyn, esim. konkurssiin. Yksinkertaistaen, konkurssipesän velallinen ei saa siirtää varallisuutta pois konkurssipesästä oman mielensä mukaan, vaan varojen jakautuminen velkojille määräytyy konkurssin sääntöjen mukaisesti (tätä ei tarvitse osata, ei ole kirjassa! kerron vain taustana toisen asian ymmärtämiselle). Kuvitellaan, että yhtiö A on menossa pian konkurssiin. C on A:n velkoja, joka konkurssissa pyrkisi saamaan saatavansa (eli A:n velan) itselleen konkurssipesästä. Yhtiö A ei halua, että sen varallisuutta päätyy C:lle. Niinpä vähän ennen konkurssia yhtiöt A ja B sopivat keskenään, että A ostaa B:ltä tavaroita, joista se maksaa B:lle huomattavasti tavanomaista korkeamman kauppahinnan. Tässä on kyse siitä, että A haluaa siirtää varallisuuttaan pois C:n ulottuvilta. Kaupan tarkoituksena ei tosiasiassa ole hankkia ko. tavaraa, saada aikaan omistusoikeuden siirtymistä jne., vaan siirtää ostaja A:n varoja "säilöön" myyjä B:lle. A:n ja B:n välinen kauppa olisi tällöin valeoikeustoimi.

'Valeoikeustoimi ei liity pelkästään takaisinsaantiin, vaan kyse voi olla mistä tahansa oikeustoimesta, joka on tehty vain näön vuoksi, tarkoituksena peitellä jotain muuta.

Laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista on sama asia kuin oikeustoimilaki, lyhenne OikTL.

Paljon tsemppiä lukupäiviin!

[sandraliisa]

Moikka,
luulin jossain vaiheessa jo ymmärtäneeni tämän, mutta nyt tuntuu punainen lanka jälleen kadonneen:
kelpoisuuden ja toimivallan ero (s.41)?

[emilia.salminen]

Moikka! Sellanen tuli mieleen, että missä tapauksissa esinevahingon perusteella maksetaan korvausta elatuksen menetyksestä? S. 88 kerrotaan, että kolmas henkilö voi saada korvausta elatuksen menetyksestä silloin kun häneen nähden elatusvelvollinen on saanut surmansa vahinkotapahtuman johdosta. Voiko elatuksen menetyksestä saada korvausta myös silloin, jos elatusvelvollinen ei menehdy vahinkotapahtuman seurauksena? Ja kenelle elatuksen menetyksestä maksetaan tällöin korvausta? Itse elatusvelvolliselle vai sille kenellä on oikeus elatukseen?

[miyl]

Moi!

Miten s. 47 pätemättömyyden korjaantumisen muodot käytännössä vaikuttaa esim. OikTL:n väärinkäytöstilanteissa? Kun oon saanut sellaisen käsityksen, että kunnianvastainen ja arvoton menettely ja kiskonta ym. olisi sellaisia ehdottomia tilanteita, joita ei voitaisi hyväksyä, mutta tuolla s. 47 mainitut sopimuksen täyttäminen ja pätemättömyyden hyväksyminen viittaisivat taas siihen, että nuo väärinkäytöstilateet voisikin olla ihan ok..
Toisaalta myös hämmentää, miten nuo korjaantumisedellytykset pitäisi sitten ymmärtää vaikka vajaavaltaisen tekemien oikeustoimien suhteen?

Heippa elinapee,

lyhyt vastaus kysymykseesi on, että OikTL:n väärinkäytösmuotoihin perustuva pätemättömyys voi korjautua sopimuksen osapuolten toimien kautta. Pätemättömyys korjaantuu esimerkiksi silloin, kun sopimuspuolet tietävät pätemättömyysperusteen olemassaolosta, mutta tekevät sopimustoimet siitä huolimatta, mikä kerrotaankin sivulla 47. Saman sivun alalaidassa on kerrottu pätemättömyysperusteiden arvioinnin logiikasta. Tuomioistuin ei tutki OikTL mukaisia pätemättömyysperusteita omasta aloitteestaan, vaan jomman kumman osapuolista on vedottava perusteeseen, jotta pätemättömyys voisi sen perusteella syntyä. Poikkeuksena tästä pääsäännöstä ovat pätemättömyysperusteet, jotka tähtäävät julkisen intressin suojaamiseen (jotka eivät ole OikTL väärinkäytösperusteita, kyse on eri asiasta). Näiden kohdalla tuomioistuin voi todeta sopimuksen pätemättömäksi viran puolesta, vaikka sopimuspuolet olisivatkin tehneet sopimuksen syntymiseksi tarpeelliset toimet.

Toinen asia on pohtia, esiintyykö ylipäätään usein sellaisia tilanteita, joissa olisi käsillä esimerkiksi toisen sopimuspuolen kunnianvastainen ja arvoton menettely, mutta toinen sopimuspuoli ei kuitenkaan haluaisi vedota sopimuksen pätemättömyyteen. Tämä menee kuitenkin hieman kirjan ulkopuolelle. S. 47 osalta riittää hahmottaa, että OikTL väärinkäytöstyyppeihin perustuva pätemättömyys voi korjaantua kirjassa kuvatulla tavalla.

Vajaavaltaisen tekemässä oikeutoimessa on kyse oikeustoimikelpoisuuden puuttumisesta. Vajaavaltaisuuteen perustuvan oikeustoimen pätemättömyys voi korjaantua, jos vajaavaltaisen edunvalvoja taikka vajaavaltainen itse täysivaltaiseksi tultuaan hyväksyvät oikeustoimen. Lisäksi vaaditaan vajaavaltaisuudesta tienneen sopimuskumppanin hyväksyntä. Asia on selitetty sivulla 40.

Tsemppiä ja lukuintoa jäljellä oleviin päiviin!

[miyl]

Kysymys kaikille viisaille: OikTL:n väärinkäytöstilanteista kaksi viimeistä kiskominen ja kunnianvastainen ja arvoton menettely. Kiskonnasta kerrottaessa sanotaan mm. että siinä voitaisiin käyttää hyväkseen toisen ymmärtämättömyyttä ja kiskonnassa toinen elementti pitää täyttyä samanaikaisesti eli sopimusvelvoite on myös huomattavan epätasapainoinen. okei! selkee, mutta sitten kun kunninvastaisen ja arvottoman menettelyn kohdalla puhutaan kans, että kyse voi olla siitä kun käytetään toisen virhearviota hyväksi ja on myöskin ominaista, että osapuolten velvoitteiden välinen suhde on vääristynyt verrattuna yleensä tehtyihin sopimuksiin, niin mun mielestä nämä kaksi asiaa on tosi lähellä toisiaan.

Yritän siis kysyä, että mikä noiden kahden tilanteen merkittävä ero on?

Esimerkiksi, jos henkilö X on menossa ostamaan vaikka ensimmäistä autoaan autokauppaan ja sit autokaupan setä huomaa, ettei henkilö X tiedä autoista hölkäsen pöläystä ja sit vähän ns vetää henkilö X höplästä ja myy jonkun ylihintaisen huonon auton henkilö x:lle. Onko kyse kiskonnasta vai kunnianvastaisesta ja arvottomasta menettelystä?

mutta mun mielestä toi vois täyttää kans kiskonnan elementit, koska tietämätön asema ja velvoitteiden epätasapaino, mut toisaalta onhan se nyt vähän kunnianvastaista ja arvotonta huijata raukkaa henkilö x:ää.

AUTTAKAA

Mietin kanssa näissä samaa, aika samantyylinen on myös petollinen menettely tuon kunnianvastaisen ja arvottoman menettelyn tunnusmerkit. Itse ymmärtäisin tämän enemmänkin siltä kantilta että tuo kunnianvastainen ja arvoton menettely on ns. viimeinen keino saada koppi noista väärinkäytöstilanteista. Esim jos tuomioistuimessa voitaisiin todeta että syystä x kyse ei ole kiskonnasta niin voitaisiin kuitenkin todeta sen kuitenkin täyttävän kunnianvastaisen ja arvottoman menettelyn kriteerit. Kirjassakin mainitaan että tämä jättää soveltajalleen harkinnanvaraa s. 44

KORJATKAA IHMEESSÄ JOS OLEN IHAN HAKOTEILLÄ

Muistaakseni tuolla jaetussa aikaisemman Hemmon kirjasta tehdyn pääsykoekysymyksessä oli juuri tämän tyyppinen kohta, ja siellä oltiin mainittu mallivastauksessa kaksi oikeustoimilain mukaista väärinkäytöstilannetta, petollinen menettely ja kunnianvastainen ja arvoton menettely, joista molemmat soveltuivat tehtävään. Eli jos tulisi tällainen vastaavan tyylinen tehtävä niin kaipa sitä sitten kannattaa molemmat mainita jos käyvät tilanteeseen.

Kiitos, tämä rauhoitti mieleni

Hei,

Petsamo selitti asian hyvin. Kunnianvastainen ja arvoton menettely jättää tuomioistuimelle paljon harkintavaltaa, joten sen piiriin voidaan saada sellainenkin tilanne, jonka kohdalla muiden väärinkäytöstilanteiden tuntomerkit eivät täysin täyty. Voisi ehkä ajatella, että kyseessä on tietynlainen "kaatoluokka", jonka avulla väärinkäytöstilanteita voidaan arvioida. Esim. mainitussa autokauppaesimerkissä voisi ehkä pohtia, täyttyisikö kiskomisen kannalta tarvittava toisen osapuolen hädänalainen asema kuitenkaan tuossa tilanteessa. Jos tehtävässä tuntuu, että molemmat väärinkäytöstilanteet voivat soveltua, näin voi olla ja kumpikin kannattaa mainita perusteluineen.

Voimia lukupäiviin molemmille!

[Petsamo]

Moikka, voisiko vielä saada vähän auki tuota liikennevakuutusjärjestelmää s.93-94. Hämmennystä aiheuttaa kun ensin todetaan että "liikennevahinko korvataan vaikka kukaan ei ole siitä henk.koht vahingonkorvausvastuussa. Kokonaan tuottamuksesta riippumaton järjestelmä ei kuitenkaan ole. Ajoneuvolle aiheutunut vahinko korvataan toisen henkilön liikennevakuutuksesta vain,jos...." ja sitten edellytykset.

Mutta kenen liikennevakuutuksesta ajoneuvon vahingot korvataan jos nämä edellytykset ei täyty? Omasta?

Olisi niin paljon helpompi ymmärtää jos olisi koskaan joutunut näitä asioita aikaisemmin miettimään mutta jos joku osaisi avata tätä vähäsen että miten liikennevakuutuajärjestelmä toimii. Kiitos!

[miyl]

Moikka,
luulin jossain vaiheessa jo ymmärtäneeni tämän, mutta nyt tuntuu punainen lanka jälleen kadonneen:
kelpoisuuden ja toimivallan ero (s.41)?

Moikka sandraliisa,

kelpoisuudessa on kyse oikeudesta edustaa toista tietyssä asiassa. Voisi ajatella, että kelpoisuus on ns. "ulkoinen" näkökulma siihen, millainen oikeus henkilöllä on edustaa toista. Kirjan s. 41 esimerkkiä seuraten: Päämies voi esimerkiksi valtuuttaa henkilön myymään tietyn esineen puolestaan kolmannelle. Kolmannen näkökulmasta katsottuna valtuutettu saa myydä esineen päämiehensä puolesta, hänen kelpoisuutensa siis kattaa tämän toimen. Jos valtuutettu yrittäisikin sitä vastoin esim. solmia päämiestään velvoittavan sopimuksen kolmannen kanssa, hän ylittäisi kelpoisuutensa, mikä olisi oletettavasti selvää myös kolmannen näkökulmasta katsottuna. Toimivalta taas liittyy edustusvallan sääntelyyn päämiehen ja valtuutetun välillä. Päämies voi rajata valtuutetun edustusvaltaa antamalla tälle ohjeita, jotka eivät näy ulospäin kolmannelle. Kyse on päämiehen ja valtuutetun suhteesta, ns. "sisäisestä" näkökulmasta. Päämies voi esimerkiksi antaa ohjeen, että valtuutettu ei saa myydä tavaraa tiettyä hintaa pienemmällä summalla. Jos valtuutettu myisi tavaran kolmannelle määrättyä matalammalla hinnalla, hän pysyisi kelpoisuutensa piirissä (tavaran myyminen), mutta ylittäisi toimivaltansa (hintarajaus). Kelpoisuus merkitsee valtuutetun oikeutta toimia päämiehen puolesta, toimivalta taas edustussuhteen sisäistä rajoitusta päämiehen ja valtuutetun välillä.

Toivottavasti tämä avasi asiaa! Muistutan vielä, että pääsykokeessa tulee osata vain ja nimenomaan kirjassa käytetty terminologia: esim. tässä esimerkkinä käytetyt ulkoinen ja sisäinen näkökulma eivät kuulu siihen. Paljon tsemppiä ja lukuiloa!

[miyl]

emilia.salminen ja Petsamo, "väliaikatietona" että joku foorumilainen palaa kysymyksiinne tänään illemmalla tai viimeistään huomenna. Muihinkin kysymyksiin pyrimme tietysti vastaamaan nopeasti näin kokeen lähestyessä.

Yleisenä vinkkinä kaikille, että kirjan sisällön ulkopuolelle menevät spekulaatiot kannattaa tässä vaiheessa jättää pois. Kirjat eivät tosiaan ole täydellisiä ja kun paljon tietoa on puristettu pieneen tilaan, epämääräisiltä ja avoimeksi jääviltä kohdilta ei voi välttyä. Teidän ei kuitenkaan tarvitse nyt miettiä sitä, mikä jää kirjojen ulkopuolelle. Pääsykokeen kysymyksiin pystyy vastaamaan kirjoissa olevien tietojen perusteella. Tässä vaiheessa luku-urakkaa voimat kannattaa keskittää kirjojen sisällön kertaamiseen ja opetteluun.