Rosie kirjoitti: ↑Su Touko 13, 2018 10:10 am
Heippa! Mun kysymys jäi välistä joten laitan tän uudestaan.
Kiitos aijemmasta vastauksesta kysymykseeni
Nyt haluaisin vielä kysyä asiasta joka on hiukan epäselvä eli tuo velan vanhentumislaki. Jos nyt ostan vaikka Riitalle auton ja sovitaan velan eräpäiväksi vaikka 1.1.2019 niin vanhentuuko velka kokonaan 1.1.2022 vai 2029? En siis ihan tajua että milloin se on 3 vuotta ja milloin 10
Vai vanhentuuko se jo silloin kun on se eräpäivä?
Mut entä jos mulle tulee vaik sähkölasku missä on eräpäivä ni voinko sanoo niillekki et maksan vast 3 tai 10 vuot eräpäivä jälkeen ku se vanhenee sillon? Anteeks tunnen itteni idiootiks mut en jotenki vaa ymmärrä tätä
Edit. Tuli kysymys mieleen tosta Prekluusiosta että kumminpäin se siis menee. Velallinen kuuluttaa omista veloistaan virallisessa lehdessä velkojan selvittämiseksi vai velkoja kuuluttaa velallisen selvittämiseksi
Heippa Rosie,
pahoittelut että kysymyksesi oli jäänyt välistä! Heta on selittänyt 3 ja 10 vuoden vanhentumisaikojen eroa hyvin aiemmissa vastauksissa, lainaan suoraan sieltä:
"Tässä velvoiteoikeuden kirjassa ei käydä muuta kuin pintapuolisesti läpi vanhentumista, joten sanoisin, että tuosta asiasta ei tarvitse tietää muuta kuin se mitä siinä sanotaan (eli se "Vanhentumisajan katkaisemisesta alkaa kulua uusi, entisen pituinen vanhentumisaika."), sillä sen tarkemmin siitä ei voida kokeessakaan kysyä.
Kolmen ja kymmenen vuoden vanhentumisajan suhde on siis se, että lähtökohtana vanhentumiselle on kolmen vuoden vanhentumisaika. Esimerkiksi silloin, kun velalle on sovittu etukäteen eräpäivä velallista sitovasti, vanhentumisaika alkaa kulua velan eräpäivästä. Tällaisen velan osalta kymmenen vuoden vanhentumisaika ei tule koskaan kyseeseen.
Kymmenen vuoden vanhentumisaika on sen sijaan vain vahingonkorvausta ja muita hyvitysmuotoja koskeva täydentävä säännös. Vahingonkorvauksissa ja muissa hyvitysmuodoissakin on lähtökohtana kolmen vuoden vanhentumisaika. Se lähtee kulumaan siitä, kun vahingonkärsijä on saanut tietää tai hänen olisi pitänyt tietää vahingostaja siitä vastuussa olevasta. Joskus vahingonkärsijä ei kuitenkaan saa tietää vahingosta. Tällöin sovelletaan kymmenen vuoden vanhentumisaikaa, joka alkaa kulua sopimusrikkomuksesta tai vahinkoon johtaneesta tai edunpalautuksen perusteena olevan tapauksen tapahtumisesta. 10 vuoden vanhentumisaika on siten ikään kuin takaraja sille, että jos tapahtuneesta on jo kulunut kymmenen vuotta eikä vahingonkärsijä ole saanut tietää siitä, hän ei voi vedota kolmen vuoden vanhentumisaikaan. Jos taas vahingonkärsijä saa tietää tapahtuneesta ennen 10 vuoden tulemista täyteen, alkaa kulua tämä 3 vuoden vanhentumisaika. 10 vuoden vanhentumisajasta tärkeä poikkeus on kuitenkin se, että sitä ei sovelleta henkilö- tai ympäristövahingosta saatavan korvauksen vanhentumiseen!"
Eli: tässä on keskeistä hahmottaa, että 10 vuoden vanhentumisaika ei sovellu kaikkiin velkatyyppeihin. Se on ns. takarajasäännös, joka soveltuu vahingonkorvaukseen ja muihin hyvitysmuotoihin ja jonka tarkoituksena on varmistaa, että vastuu ei jää avoimeksi sellaisissa tapauksissa, kun sen takaraja ei ole ennalta määrätty. Kun kyse on velasta, jonka eräpäivä on ennalta tiedossa, kuten noissa esimerkeissäsi, siihen soveltuu yleinen eli kolmen vuoden vanhentumisaika. Huomaathan kuitenkin, että jos vanhentuminen katkaistaan, alkaa katkaisuhetkestä kulua taas uusi entisen pituinen vanhentumisaika, eli kolmen vuoden vanhentumisaika.
Prekluusiossa aloite julkisen kuulutuksen hakemiseen tulee velalliselta, ja tarkoituksena on selvittää velallisen tuntemattomaksi jääneet velkojat.