Bimbo96 kirjoitti: ↑Ma Huhti 23, 2018 8:19 pm
1) s. 77 sanotaan: "vakuutetulla tai hänen perheenjäsenillään...". Mitä tässä tarkoitetaan vakuutetulla?
Vakuutetulla tarkoitetaan tuossa sellaista henkilöä, joka kunkin jäsenvaltion lainsäädännön perusteella on oikeutettu etuuksiin. Eli esimerkiksi Suomen osalta henkilöitä, joihin sovelletaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä soveltamisalalain mukaan.
Bimbo96 kirjoitti: ↑Ma Huhti 23, 2018 8:19 pm
2) En ymmärrä ihan s.79(-85) jaottelua eri tilanteisiin. Eikö ensimmäisessäkin tilanteessa ole kysymys oma-aloitteisuudesta, jos kerta on hakemassa terveyspalveluita toisesta jäsenmaasta (vaikka kyseista palvelua nyt ei voitaiskaan järjestää asuinjäsenvaltiossa)? Siis, mikä näitä tilanteita erottaa sen lisäksi, että ensimmäisessä tilanteessa haetaan ennakkolupa? Eikö kaikkien henkilöiden vaan kannattaisi hakea hoitoa potilasdirektiivin/lain rajat ylittävästä terveydenhuollosta nojalla? Vai onko pointti se, että potilaan näkökulmasta parempi vaihtoehto on ennakkolupa sillä silloin hoidosta korvataan enemmän verrattuna pelkkiin sairaanhoitokorvauksiin?
Olet oikeilla jäljillä, ennakkolupa on potilaan kannalta edullisempi. Nuo sairausvakuutuslain mukaiset korvaukset eivät käytännössä kata kuin pienen osan yksityisen terveydenhuollon kustannuksista: esimerkiksi hammastarkastuksesta korvataan enintään 15,50 e ja yhden pinnan täytteestä enintään 10 e, loput henkilö maksaa itse. Esimerkiksi yhden pinnan täyteen osalta maksettavaa jää käytännössä montakymmentä euroa, hoitopaikasta toki riippuen. Jos kyse on ennakkoluvasta, maksaa henkilö käytännössä saman verran kuin jos kävisi julkisessa terveydenhuollossa, eli asiakasmaksun tms. Olet siinä oikeassa, että ennakkolupakin edellyttää eräänlaista oma-aloitteisuutta siinä mielessä, että henkilön tulee hakea sitä itse. Mutta tuossa oma-aloitteisella hoitoon hakeutumisella tarkoitetaan nimenomaan sitä ilman ennakkolupaa tapahtuvaa.
Bimbo96 kirjoitti: ↑Ma Huhti 23, 2018 8:19 pm
3) Maksetaanko sairaanhoitokorvauksia muiden jäsenvaltioiden julkisen terveydenhuollon palveluista vai sielläkin pelkästään yksityisistä lääkärinpalkkioista, tutkimuksesta ja hoidosta? (s. 84)
Rajat ylittävästä terveydenhuollosta annetussa laissa ei oteta kantaa siihen, ovatko kustannukset aiheutuneet julkisen vai yksityisen puolen hoidosta.
Bimbo96 kirjoitti: ↑Ma Huhti 23, 2018 8:19 pm
4) s.82-83: "Korvaus maksetaan tällöin siitä kulujen määrästä, josta hoitoa antanut laitos olisi vastannut lainsäädäntönsä mukaan, jos lupa olisi alun perin asianmukaisesti myönnetty." Mikä summa hoitoa antaneelle laitokselle muka jää? Eikö s.80 nimenomaan sanota, että "Sosiaaliturva-asetuksen mukaan ennakkoluvan omalta laitokselta saaneen henkilön toisessa jäsenvaltiossa saaduista terveydenhuollon palveluista syntyneistä kustannuksista vastaa TÄYSIMÄÄRÄISESTI luvan antanut laitos."
Kirjassakin todetaan, että tuo korvauskäytäntö väärin perustein evätyn ennakkoluvan osalta perustuu EU-tuomioistuimen tapaukseen. Kyseisessä tapauksessa tuomioistuin totesi, että tuo täysimääräinen korvaus koskee nimenomaan noita laitosten välisiä korvauksia, ts. ei henkilöiden itsensä maksamia (“täysimääräinen korvaus laitosten kesken koskee ainoastaan luontoisetuuksia, jotka oleskeluvaltion laitos antaa toimivaltaisen laitoksen puolesta”). Tässä oikeastaan riittää kun hahmottaa sen noin, tuon perusteellisempi avaaminen vaatisi pidempää selostusta.
Mutta jatketaan tuolla tapauksella, siinä oli kyse Ranskan ja Belgian lainsäädännön mukaisista korvauksista. Tapauksessa belgialaiselta henkilöltä oli evätty ennakkolupa, mutta hän oli hakeutunut hoitoon Ranskaan. Belgialainen tuomioistuin katsoi myöhemmin, että ennakkolupa oli evätty väärin perustein. EU-tuomioistuimen ratkaisusta käy ilmi, että Ranskan lainsäädännön mukainen korvaus olisi ollut 38 608,89 frangia ja Belgian lainsäädännön mukainen korvaus 49 935,44 frangia, ja Belgian tuli maksaa noiden erotus.