Rule of Law kirjoitti:Miten Viestintäoikeuden kirjan oikeustapauslistauksiin pitäisi suhtautua? Esim. s. 63. Tulisiko tällainen lista mielestänne osata ulkoa sen perusteella mitä asiaa se koskee? Tästähän saisi varsin epämiellyttävän ulkoaopettelua testaavan tehtävän aikaiseksi. Vaikka ei nyt varmaan tämä ole kuitenkaan se olennaisin pääasia kirjassa mutta ihmettelen kirjoittajan tarkoitusta listata noin monta, kun voisi kenties mainita niiden olemassaolosta muutoin.. ?
Nämä listat ovat kieltämättä vähän erikoisia, myös siksi että esimerkiksi tapaus von Hannover v. Saksa (24.6.2004) on listattu tuossa kahteen kertaan (toisen pitäisi varmaankin olla 7.2.2012 ratkaistu von Hannover v. Saksa No. 2). Esim. tuossa mainitsemassasi listassa on sellaisia tapauksia, joita ei muutoin kirjassa ole mainittu, enkä kyllä jaksa uskoa että pelkästään tällaista lähdettäisiin kysymään. Korpisaari mainitsee esipuheessa kirjan olevan koottu muusta tuotannostaan, ja voi hyvin olla että listatkin ovat sieltä peräisin (tämä ei toki vielä kerro sitä, miksi ne on pitänyt tähän kirjaan jättää). Lähtisin kuitenkin siitä että tärkeämpää on osata ne tapaukset, joita kirjassa on avattu ja käsitelty tarkemmin (esim. tuossa listassa olevat von Hannover v. Saksa, Axel Springer v. Saksa, Selistö v. Suomi ym.).
Kiitos vastauksesta Janne! Keskityn pääasioihin ja useiten mainittuihin tapauksiin, koska en jaksa uskoa että, tuon sivun kyseisen listan osaamattomuus johtaisi kovin suureen pistemenetykseen pääsykokeessa ja osuisi tiedekunnan mielestä kysymisen arvoiseksi. Ehkä tää on nyt riskienhallintaa ja priorisointia lukemisen suhteen.
Voiko joku avata seuraavat tummennetut lyhenteet kappaleesta varmuuden vuoksi:
Vahvasti velvoittavat oikeuslähteet: "EV-oikeus, kv. ios laki " --
Kiitti
vava16 kirjoitti:Voiko joku avata seuraavat tummennetut lyhenteet kappaleesta varmuuden vuoksi:
Vahvasti velvoittavat oikeuslähteet: "EV-oikeus, kv. ios laki " --
Kiitti
Tässä taitaa olla oikoluku vähän pettänyt. EV-oikeus pitäisi varmaankin olla EU-oikeus, kv. ios viittaa kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin, ja lain edestä puuttunee pilkku. Eli oikea muoto lienee: EU-oikeus, kv. ihmisoikeussopimukset, laki, maan tapa.
Kappaleen "5.3 Kotirauhan ja julkisrauhan rikkominen ja ilkivalta" lopussa kerrotaan:
"Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain (00 2015/1085 * 15 §:n mukaan vartijalla on oikeus estää -- Tätä oikeutta ei kuitenkaan ole henkilön esimerkiksi tiellä, torilla, uimarannalla, urheilukentällä tms. yleisön käytettävissä olevalla paikalla. "
Tarkoitetaanko henkilöllä vartijaa eli tätä oikeutta ei kuitenkaan ole vartijalla esimerkiksi tiellä yms.?
vava16 kirjoitti:Kiitti Janne edellisestä vastauksesta.
Kappaleen "5.3 Kotirauhan ja julkisrauhan rikkominen ja ilkivalta" lopussa kerrotaan:
"Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain (00 2015/1085 * 15 §:n mukaan vartijalla on oikeus estää -- Tätä oikeutta ei kuitenkaan ole henkilön esimerkiksi tiellä, torilla, uimarannalla, urheilukentällä tms. yleisön käytettävissä olevalla paikalla. "
Tarkoitetaanko henkilöllä vartijaa eli tätä oikeutta ei kuitenkaan ole vartijalla esimerkiksi tiellä yms.?
Joku viisaampi voi korjata tämän jos olen väärässä.
Tätä ei siis tarvitse osata kuin kirjassa kerrotun verran, mutta alla Finlexistä koko tuo pykälä: ( http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015 ... idp1050416 )
"15 §
Vartijan oikeus vartioimisalueelle pääsyn estämiseen ja alueelta poistamiseen
Vartijalla on oikeus estää henkilön pääsy vartioimisalueelle tai poistaa hänet sieltä, jos:
1) henkilön voidaan hänen lausumiensa uhkausten tai muun käyttäytymisensä perusteella todennäköisin perustein epäillä syyllistyvän vartioimisalueella olevaan omaisuuteen tai toimeksiantajan tai tämän palveluksessa olevan henkilön henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvaan rikokseen; tai
2) on ilmeistä, ettei henkilöllä toimeksiantajan asettamien ehtojen perusteella ole oikeutta oleskella vartioimisalueella. Vartijalla ei ole oikeutta estää henkilön pääsyä vartioimisalueelle tai poistaa häntä sieltä, jos vartioimisaluetta on pidettävä järjestyslain (612/2003) 2 §:n 1 a alakohdassa tarkoitettuna paikkana."
Eli tuolla tarkoittamallasi "Tätä oikeutta ei kuitenkaan ole henkilön esimerkiksi tiellä, torilla, uimarannalla, urheilukentällä tms. yleisön käytettävissä olevalla paikalla." kohdalla tarkoitetaan järjestyslaissa tarkoitettua paikkaa. Henkilöllä tässä kohtaa ymmärtäisin siis tarkoitettavan ns. poistouhan alla olevaa henkilöä, ei vartijaa. Eli yleisön käytettävissä olevalta paikalta ei vartija saa poistaa henkilöä vaikka se kuuluisikin vartijan vartioimisalueeseen. [vissiin vain poliisilla on tähän oikeus]
vava16 kirjoitti:(--) Kappaleen "5.3 Kotirauhan ja julkisrauhan rikkominen ja ilkivalta" lopussa kerrotaan:
"Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain (00 2015/1085 * 15 §:n mukaan vartijalla on oikeus estää -- Tätä oikeutta ei kuitenkaan ole henkilön esimerkiksi tiellä, torilla, uimarannalla, urheilukentällä tms. yleisön käytettävissä olevalla paikalla. "
Tarkoitetaanko henkilöllä vartijaa eli tätä oikeutta ei kuitenkaan ole vartijalla esimerkiksi tiellä yms.?
(--) Henkilöllä tässä kohtaa ymmärtäisin siis tarkoitettavan ns. poistouhan alla olevaa henkilöä, ei vartijaa. (--)
Juuri näin. Lauseenahan tuo kirjan kohta on tosin hieman järjetön, siitä puuttunee välistä sana "ollessa" tms.
Tuo mainittu yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain 15 §:n 2 momentti (joka tuossa edellä jo onkin siteerattuna) ei siis sisällä tuota tie, tori, uimaranta ym... -listaa, vaan lainkohdassa viitataan järjestyslakiin, jonka 2 §:n 1 a alakohdassa sitten tarkoitetaan tietä, katua, jalkakäytävää, toria, puistoa, uimarantaa, urheilukenttää, vesialuetta, hautausmaata tai muuta vastaavaa aluetta, joka on yleisön käytettävissä.
Tuli vähän lisää ihmettelemisen aihetta kappaleen "6.2.3 Tietojen levittäminen" alussa
"Kysymyksessä on yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen, ei yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen."
vava16 kirjoitti:Tuli vähän lisää ihmettelemisen aihetta kappaleen "6.2.3 Tietojen levittäminen" alussa
"Kysymyksessä on yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen, ei yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen."
Tuo on itse asiassa ihan aiheellinen huomautus kirjassa, sillä tuo rikosnimike menee esimerkiksi mediassa hyvin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta väärin. Kyse on siis nimenomaan siitä, että yksityiselämää loukkaa se tiedon levittäminen, eikä siitä, että se tieto itsessään jollain tavalla loukkaisi yksityiselämää.
(fun fact: myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on mokannut tämän kanssa kirjassakin mainitussa Ruusunen v. Suomi -tapauksessa. EIT:n päätöksen kohdassa 7 mainitaan nimikkeenä yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen. Myös ainakin yhdessä Helsingin hovioikeuden tapauksessa tämä on väärin, eikä tämä aina KKO:ltakaan ole oikein mennyt).
Jäänyt häiritsemään, kun esim. sivulla 78 sanotaan, että:
"Jossain määrin voidaan kuitenkin ottaa huomioon sellaisten ryhmien (esim. ammattikunnan) erityispiirteet, joiden arvonanto on loukatulle merkityksellinen ja joiden arvot eivät merkittävästi poikkea yleisesti hyväksytyistä arvoista."
Niin saisiko tähän käytännön esimerkkiä, miten tuo toimisi, sillä jostain syystä en täysin hahmota kyseisen virkkeen pointsia
(toisen pitäisi varmaankin olla 7.2.2012 ratkaistu von Hannover v. Saksa No. 2). Esim. tuossa mainitsemassasi listassa on sellaisia tapauksia, joita ei muutoin kirjassa ole mainittu, enkä kyllä jaksa uskoa että pelkästään tällaista lähdettäisiin kysymään. Korpisaari mainitsee esipuheessa kirjan olevan koottu muusta tuotannostaan, ja voi hyvin olla että listatkin ovat sieltä peräisin (tämä ei toki vielä kerro sitä, miksi ne on pitänyt tähän kirjaan jättää). Lähtisin kuitenkin siitä että tärkeämpää on osata ne tapaukset, joita kirjassa on avattu ja käsitelty tarkemmin (esim. tuossa listassa olevat von Hannover v. Saksa, Axel Springer v. Saksa, Selistö v. Suomi ym.).
