Velkavastuun toteuttaminen luottoyhteiskunnassa

[Aiminda]

Muokkaus 2: otan tän pois koska meni niin ohi

[titta]

Hep! Olenko ymmärtänyt oikein, että tuomioistuin voi määrätä maksuohjelman raukeamaan myös maksuohjelman keston päätyttyä?
Sillä velallisen maksuvelvollisuus ohjelman mukaisista veloista säilyy, kun hän on laiminlyönyt suoritukset, vaikka maksuohjelman kesto päättyisi. Kun kerta lisäsuoritusvelvollisuuden laiminlyöntikin voi johtaa maksuohjelman raukeamiseen. Silti lisäsuoritusten maksamatta jättämisen ensisijainen seuraamus on se, että tuomioistuin vahvistaa lisäsuoritusten määrän ja velvoittaa velallisen maksamaan ne - ja tämä on mahdollista vasta maksuohjelman keston päätyttyä..

Hei,

Maksuohjelma voidaan tosiaan määrätä raukeamaan vielä maksuohjelman päätyttyäkin. Hakemus maksuohjelman raukeamiseksi on tehtävä kuitenkin ilman aiheetonta viivytystä sen jälkeen, kun peruste (tälle raukeamiselle) on tullut velkojan tietoon.

Kuitenkin on niin, että velallisen itsensä tekemä hakemus maksuohjelman raukeamisesta on tehtävä maksuohjelman aikana, kun taas velkojan hakemus on mahdollista tehdä vielä viimeistään kahden vuoden kuluessa siitä, kun maksuohjelmassa määrätty suoritusvelvollisuus on täytetty (huom! jopa silloin kun maksut on maksettu).

Maksuohjelman raukeamisen perusteeksi kun käy muukin seikka kuin maksuohjelman maksujen laiminlyönti, kuten esimerkiksi sellainen esiin tuleva seikka, joka olisi estänyt alun perin ohjelman vahvistamisen.

Tämän jälkeenkin maksuohjelman raukeaminen on mahdollista, jos taustalla on velallisen tekemä petos. Siihen perustuva maksuohjelmanraukeamishakemus voidaan tehdä niin kauan kuin syyteoikeus tästä rikoksesta ei ole vanhentunut.

Tässä vielä tämä pykälä:

61 §

Maksuohjelman raukeamista ja muuttamista koskeva hakemus (24.1.1997/63)

Maksuohjelman raukeamista tai muuttamista koskeva hakemus on tehtävä tuomioistuimelle kirjallisesti. Hakemus on tehtävä ilman aiheetonta viivytystä sen jälkeen, kun peruste siihen on tullut velallisen tai velkojan tietoon. Hakemusta maksuohjelman muuttamiseksi ei voida tehdä sen jälkeen, kun maksuohjelman kesto on päättynyt. Velallisen hakemus maksuohjelman raukeamisesta on tehtävä maksuohjelman aikana ja velkojan hakemus viimeistään kahden vuoden kuluessa siitä, kun maksuohjelmassa määrätty suoritusvelvollisuus on täytetty. Jos hakemuksen perusteena on rikoslain (39/1889) 39 luvun 2 tai 3 §:ssä tarkoitettu velallisen menettely, velkojan hakemus voidaan kuitenkin tehdä ennen kuin syyteoikeus rikoksesta on vanhentunut. (29.2.2008/117)

[titta]

Ja kun velallinen laiminlyö maksuohjelman mukaisten suoritusten maksamisen:

"Velkoja voi vaatia suoritusta ulosotossa vasta kun maksun laiminlyönti on jatkunut yli 3 kuukautta ja suoritus on edelleen maksamatta."
Jos velallinen on laiminlyönyt vakuusvelkojalle tulevat maksusuoritukset, "velkojalla on oikeus periä saatavansa sen vakuudesta ulosottomenettelyn käynnistämisen sijaan".
Indikoiko tämä nyt sitä, että vakuusvelkojankin tulee odottaa 3kk, ennen kuin perii saatavansa vakuusobjektista?

Hei,
Pahoittelut, että tämä jatkokysymys jäi minulta huomaamatta.
Vastaus lyhykäisyydessään on kyllä eli vakuusvelkojankin osalta on laissa asetettu vaatimus odottaa vähintään tuo kolme kuukautta eli vasta kun maksusuoritukset ovat myöhässä enemmän kuin kolme kuukautta, saa ryhtyä toimeen vakuuden realisoimiseksi.

Tässä vielä sitä koskeva lakipykälä eli VJL 42 § :

42 § (24.1.1997/63)

Maksuohjelman laiminlyönnin seuraamukset ja maksuohjelman raukeaminen

Jos velallinen laiminlyö maksuohjelman mukaisen suorituksen velkojalle, jolla on esinevakuusoikeus velallisen omaisuuteen, velkoja saa käyttää 13 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja oikeuksiaan, kun suorituksen laiminlyönnistä on kulunut enemmän kuin kolme kuukautta ja suoritus on edelleen maksamatta. Rahaksimuutossa sovelletaan lisäksi, mitä 34 §:ssä säädetään.

Jos velallinen laiminlyö maksuohjelman mukaisen suorituksen muulle kuin 1 momentissa tarkoitetulle velkojalle, velkoja voi maksuohjelman nojalla vaatia täytäntöönpanoa niin kuin ulosottolaissa säädetään, kun suorituksen laiminlyönnistä on kulunut enemmän kuin kolme kuukautta ja suoritus on edelleen maksamatta. Velkoja voi tällöin vaatia koko ohjelmalla tulevan kertymän perimistä. Täytäntöönpano jatkuu, kunnes velkoja pyytää ulosmittauksen peruuttamista tai velallinen on suorittanut maksuohjelman mukaan erääntyneet suoritukset velkojalle ja saattaa uskottavaksi, että hän vastaisuudessa noudattaa maksuohjelmaa. Jos velalliselta ulosmitatun omaisuuden myynnistä on kuulutettu, omaisuus voidaan myydä, jollei velkoja pyydä ulosmittauksen peruuttamista.

[Uberrima fides]

Hei, heräsipä tällainen kysymys ulosoton oikeusturvajärjestelmästä: kun sivun 206 alussa sanotaan että "ulosoton menettelylliset virheet eivät kuulu täytäntöönpanoriitana käsiteltäviksi asioiksi", niin millaiset virheet tarkalleen ottaen kuuluvat menettelyllisten virheiden piiriin? Ulosottovalituksesta taasen sanotaan että sillä "voidaan hakea muutosta ulosottomiehen päätöksiin ja tosiasiallisiin täytäntöönpanotoimiin", mutta "jos sivullinen väittää ulosmittauksen kohdistuneen hänen omistamaansa omaisuuteen"(s205), kyseessä on täytäntöönpanoriitojen piiriin kuuluva asia, jonka taas itse mieltäisin "UO-miehen päätöksiin ja tosiasiallisiin täytäntöönpanotoimiin" kuuluvaksi. Lisäksi ulosottovalituksen useimmiten tekee "velallinen tai sivullinen, jonka oikeutta täytäntöönpanotoimella on loukattu." Onko tuossa jälkimmäisessä tilanteessa kyse siitä, että sivullisen oikeutta on loukattu, mutta ei niin vakavasti kuin että hänelle kuuluvaa omaisuutta olisi ulosmitattu, eli kyseessä olisi suhteellisesti lievempi loukkaus?

Eli miten tuo jaottelu menee tarkalleen ottaen? Kuitenkin taitaa myös olla niin, että ulosottovalituksen ja täytäntöönpanoriidan piiriin kuuluu päällekkäisiä asioita, eli joistain asioista voi perustellusti hakea kumpaa tahansa, ja ulosottovalitusta käsittelevä tuomioistuin voi antaa kyseisestä asiasta täytäntöönpanoriitaosoituksen, kun taas toisinpäin, ulosottomiehen toimeenpanoriitaosoituksen saanut voi halutessaan tehdä kyseisestä asiasta ulosottovalituksen.

Se on selvää että täytäntöönpanoriidan piiriin kuuluvat epäselvät ja monimutkaiset näyttökysymykset, kun taas ilmiselvät virheet kuuluvat itseoikaisun piiriin, mutta tuohon välille näyttäisi jäävän tuollainen harmaa alue johon olisi kiva saada vähän selvyyttä.

[titta]

Hei, heräsipä tällainen kysymys ulosoton oikeusturvajärjestelmästä: kun sivun 206 alussa sanotaan että "ulosoton menettelylliset virheet eivät kuulu täytäntöönpanoriitana käsiteltäviksi asioiksi", niin millaiset virheet tarkalleen ottaen kuuluvat menettelyllisten virheiden piiriin? Ulosottovalituksesta taasen sanotaan että sillä "voidaan hakea muutosta ulosottomiehen päätöksiin ja tosiasiallisiin täytäntöönpanotoimiin", mutta "jos sivullinen väittää ulosmittauksen kohdistuneen hänen omistamaansa omaisuuteen"(s205), kyseessä on täytäntöönpanoriitojen piiriin kuuluva asia, jonka taas itse mieltäisin "UO-miehen päätöksiin ja tosiasiallisiin täytäntöönpanotoimiin" kuuluvaksi. Lisäksi ulosottovalituksen useimmiten tekee "velallinen tai sivullinen, jonka oikeutta täytäntöönpanotoimella on loukattu." Onko tuossa jälkimmäisessä tilanteessa kyse siitä, että sivullisen oikeutta on loukattu, mutta ei niin vakavasti kuin että hänelle kuuluvaa omaisuutta olisi ulosmitattu, eli kyseessä olisi suhteellisesti lievempi loukkaus?

Eli miten tuo jaottelu menee tarkalleen ottaen? Kuitenkin taitaa myös olla niin, että ulosottovalituksen ja täytäntöönpanoriidan piiriin kuuluu päällekkäisiä asioita, eli joistain asioista voi perustellusti hakea kumpaa tahansa, ja ulosottovalitusta käsittelevä tuomioistuin voi antaa kyseisestä asiasta täytäntöönpanoriitaosoituksen, kun taas toisinpäin, ulosottomiehen toimeenpanoriitaosoituksen saanut voi halutessaan tehdä kyseisestä asiasta ulosottovalituksen.

Se on selvää että täytäntöönpanoriidan piiriin kuuluvat epäselvät ja monimutkaiset näyttökysymykset, kun taas ilmiselvät virheet kuuluvat itseoikaisun piiriin, mutta tuohon välille näyttäisi jäävän tuollainen harmaa alue johon olisi kiva saada vähän selvyyttä.

Hei,

Insolvenssioikeuden oppikirjassa tuomioistuimelle tehtävää ulosottovalitusta kutsutaan ulosoton ”perusaseeksi”. Täytäntöönpanoriidasta taas sanotaan, että se on tarkoitettu ulosottomenettelyn keskellä ja epäselvässä tilanteessa näyttökysymyksen ratkaisemiseksi, kun taas itseoikaisu(vaatimuksessa) on kyse jo päättyneessä täytäntöönpanossa havaittujen selvien virheiden nopeasta ja yksinkertaisesta korjaamisesta.

Kuten arvelitkin, niin ulosottovalituksen ja täytäntöönpanoriidan välinen jako ei ole mikään veteen piirretty viiva eli esimerkiksi jo tehty ulosottovalitus voikin päätyä täytäntöönpanoriitana ratkaistavaksi, jos ulosottoasiaa käsittelevä tuomioistuin antaa siitä osoituksen (tällainen osoitus ei kuitenkaan ollut täytäntöönpanoriidan ehdoton edellytys, vaan ilman ulosottomiehen tai tuomioistuimen antamaa osoitustakin on mahdollista laittaa täytäntöönpanoriita vireille).

Kannattaa miettiä tätä mahdollisimman yksinkertaisesti. Ulosottovalitus on kaikkien niiden oikeus, joiden oikeutta tehty toimi tai päätös koskee. Eli se kenen oikeutta on loukattu, saa tehdä ulosottovalituksen. Täytäntöönpanoriitana ratkaistaan kuitenkin näytöllisesti vaikeaselkoinen kysymys. Tällaiseksi katsotaan sivullisomistajaväite, jonka ratkaisemiseksi joudutaan usein kuulemaan todistajia ja ottamaan kantaa muuhun saatavilla olevaan näyttöön, kuten asiakirjanäyttöön (=näyttökysymys).

Ulosottokaaressa luetellaan useampia sellaisia väitteitä, joita voidaan käsitellä täytäntöönpanoriitana. Niitä siis lähtökohtaisesti pidetään sellaisina hankalina näyttökysymyksiä sisältävinä asioina, jotka olisi syytä käsitellä täytäntöönpanoriitana. Niistä yksi on tuo ”sivullinen vastustaa täytäntöönpanoa sillä perusteella, että se loukkaa hänen oikeuttaan”. Kyseinen sivullinen voi siis tehdä asiasta ulosottovalituksen, mutta jos asia on näytöllisesti vaikeaselkoinen, niin se voikin päätyä ratkaistavaksi täytäntöönpanoriitana. Samoin kyseinen sivullinen voisi tehdä täytäntöönpanoriitakanteen ilman osoitusta.

Sen sijaan valittaja itse ei voi käyttää molempia ”aseita”. Ulosottokaaren 10 luvun 17 §:n mukaan ”Se, joka on tehnyt valituksen, ei saa nostaa täytäntöönpanoriitakannetta samasta toimesta tai päätöksestä, eikä se, joka on nostanut täytäntöönpanoriitakanteen, saa valittaa samasta toimesta tai päätöksestä.” Näiden yhtäaikainen käyttö on siis kielletty, mutta asian ollessa hankala se ratkaistaan jo valitun valitustien eli ulosottovalituksen sijaan täytäntöönpanoriitana.

Selvensikö yhtään vai sekoittiko vaan lisää?

[Uberrima fides]

Selvensikö yhtään vai sekoittiko vaan lisää?

Kiitoksia, kyllä tuo auttoi. Jotakuinkin noin olin asian hahmottanut mutta halusin saada 100% varmuuden, nyt kun alkaa pikkuhiljaa olla aika näille

[MinnaK]

Sivulla 129 puhutaan kattamattomista saneerauskustannuksista esteperusteena. Kappaleessa lukee näin: "Tästä syystä velallisyrityksen varojen ei tarvitse olla rahaa tai muuta likvidiä omaisuutta. -- Velallisyrityksellä on siis oltava ainakin tämän verran sellaista mielummin likvidiä omaisuutta, joka ei ole vakuutena eikä välttämätöntä yritystoiminnalle.

Niin että kumminpäin toi nyt menee? Vai ollaanko nyt vaan sanatarkan tulkinnan äärellä eli, että ei ole pakko olla likvidiä, mutta se olisi toivottavaa? Vai kuinka?

[titta]

Sivulla 129 puhutaan kattamattomista saneerauskustannuksista esteperusteena.

Niin että kumminpäin toi nyt menee? Vai ollaanko nyt vaan sanatarkan tulkinnan äärellä eli, että ei ole pakko olla likvidiä, mutta se olisi toivottavaa? Vai kuinka?

Juuri näin. Mieluiten rahaa tai muuta likvidiä omaisuutta, mutta se ei ole pakollista.

Lisäksi taas oppikirjasta selvennyksenä, että laki vaatii kustannusten kattamista pitkällä tähtäimellä, jolloin varojen ei siksikään tarvitse olla rahaa tai muuta välittömästi rahaksi muutettavissa olevaa omaisuutta. Tosin mitä tahansa yrityksen omaisuutta ei voida myöhemminkään muuttaa rahaksi, jos sitä tarvitaan itse yritystoiminnan pyörittämiseen (jäätelötehtailija ei voi myydä jäätelökonettaan). Siksi mainitaankin, että saneerauskustannukset on jätettävissä myös vastaisuudessa saatavalla tulorahoituksella maksettavaksi eli yritys voi ilmoittaa, että sen liiketoiminnasta saadaan saneerausaikana sen verran tuottoa, että saneerauskustannukset saadaan katettua.

Lisäksi kirjassa sanotaan, että selvittäjien palkkiotaso on jäänyt odotuksia alhaisemmaksi, eikä pienilläkään yrityksillä ole ollut vaikeuksia osoittaa, että ne selviytyvät saneerauskustannuksista. Mutta nämä kaikki tiedot olivat taas sellaisia, joita teidän ei oleteta osaavan.

Tämän pääsykoekirjan ongelmana on se, että tuhat sivua on yritetty tiivistää pariin sataan sivuun, jolloin ei millään olla päästy tarvittavaan tarkkuuteen näissä asioissa

[MinnaK]

Jees kiitos, asia selvä Jotenki vaan hämmensi noi kaksi lausetta niin oli pakko tulla tarkistamaan!

[velju]

Tämä ei vain tunnu menevän jakeluun:
"Velallinen voi päästä velkajärjestelyyn vain, jos hänen maksukyvyttömyytensä ei johdu väliaikaisena pidettävästä syystä."
ja perään:

tarkoituksena on ajoittaa velkajärjestely velkojien kannalta parempaan aikaan eli aikaan, jolloin velallinen saa tuloja niin, että hän pystyy myös maksamaan velkojaan.
Kuitenkin yli 18 kk jatkunut työttömyys ei estä velkajärjestelyn estämistä, ja tuskinpa tuolloin velallinen mitään tuloja saa...
Jostain syystä tämä jäänyt vaivaamaan, osaako joku auttaa?