Anna2017 kirjoitti:Mua on alkanut tässä hämmentämään ennakkoperinnön käsittely perinnönjaossa ja etenkin, jos ennakkoperinnön antaja on ollut naimisissa. Eli miten sivun 151 "ennakkoperintö jäämistöosituksessa" ja sivujen 156-157 lakiosajäämistön laskentaa koskevat kohdat eroavat toisistaan? Sivulta 151 ymmärrän, että ennakkoperintö huomioidaan jo osituksessa ja se pienentää mahdollisesti leskenkin saamaa tasinkoa. Sen sijaan sivulla 157 ensin lasketaan reaalisen lakiosajäämistön suuruus ja vasta sen jälkeen aletaan huomioimaan laskennallisia lisäyksiä. En siis nyt ymmärrä, milloin toimitaan kummankin tavan mukaan ja onko kyse täysin eri prosesseista vai samasta asiasta eri nimillä.
Lisäksi hämmentää se, että sivulla 157 sanotaan "Mikäli perittävä ei ole eläessään luovuttanut omaisuutta vastikkeettomasti kenellekään, reaalinen jäämistö on samalla myös lakiosajäämistö" ja toisaalta sivulla 149 sanotaan, että "naimisissa olleen henkilön antama ennakkoperintö on aina ensisijaisesti vähennettävä ensiksi kuolleen puolison jälkeen saatavasta perinnöstä". Mitä tämä tarkoittaa?
Ja vielä, jos ennakkoperintö on ollut saajan osuutta suurempi. Sivun 153 mukaan "ennakon saaja ei ole velvollinen täydentämään muiden perintöosia", mutta toisaalta häneltä voidaan vaatia lakiosan täydennystä. Tarkoittaako tätä siis sitä, että ennakon saaja ei ole velvollinen täydentämään muiden perintöosia JOS oikeutta lakiosaan ei rikota?
Moikka,
En ehkä ihan saa kysymyksistäsi 1 ja 2 kiinni, mutta katsotaan, olisiko näistä vastauksista tai oikeastaan selvennyksistä sinulle apua:
1. ”Sivulta 151 ymmärrän, että ennakkoperintö huomioidaan jo osituksessa ja se pienentää mahdollisesti leskenkin saamaa tasinkoa. Sen sijaan sivulla 157 ensin lasketaan reaalisen lakiosajäämistön suuruus ja vasta sen jälkeen aletaan huomioimaan laskennallisia lisäyksiä. En siis nyt ymmärrä, milloin toimitaan kummankin tavan mukaan ja onko kyse täysin eri prosesseista vai samasta asiasta eri nimillä.”
• Kyse on tavallaan samasta asiasta, mutta hieman eri näkökulmasta. Sivulla 151 käsitellään ennakkoperinnön huomiointia määriteltäessä sitä, mikä on puolisoiden osuus aviovarallisuuden alalaisesta omaisuudesta eli mikä osuus kuuluu kummankin sukuhaaralle. Sivulla 157 taas tuodaan esille se, että ennen kun määritellään lakiosaperilliselle tulevaa osuutta, on varmistettava, että mukaan lasketaan mahdollisesti annetut ennakkoperinnöt.
• Sivulla 151 puhutaan ennakkoperinnön vaikutuksesta puolisoiden välisessä varallisuussuhteessa. Säännön mukaan, jos puolisoilla ei ole ollut avioehtoa tai ennakkoperintö on muuten annettu sellaisesta omaisuudesta, joka on puolisoiden avio-oikeuden alaista omaisuutta, huomioidaan ko. ennakkoperintö aina siinä osituksessa, joka tehdään ensiksi kuolleen puolison jälkeen riippumatta siitä, kumpi puoliso kuoli ensin (kyseessä siis jäämistöositus). Annettu ennakkoperintö lisätään sen antajan avio-oikeuden alaisen omaisuuden osaan. Jos ennakkoperintö on ollut isompi kuin se, mitä perilliselle olisi perintöosana pesästä kuulunut, pienentää se muille perillisille jaossa olevaa pottia ja myös maksettavissa olevaa tasinkoa. Sivu 151 koskee siis sitä, miten puolison antama ennakkoperintö huomioidaan puolisoiden välisessä varallisuuden jaossa ja miten se siten kanavoituu eri sukuhaaroille.
• Sivulla 157 katsotaan asiaa sitten lakiosaperillisen näkökulmasta. Eli jos perittävä on eläessään loukannut lakiosaperillisen oikeutta lakiosaan antamalla ennakkoperinnön jollekin toiselle, tämä huomioidaan lakiosaperillisen osuutta laskettaessa siten että perittävän kuolinpesässä tosiasiassa olevaan omaisuuteen (reaaliomaisuus) lasketaan mukaan kaikki laskennalliset lisäykset.
• Jos nyt mietitään, että perittävä, jonka omaisuus on kyseessä, on ollut avioliitossa, jossa puolisoilla on ollut avio-oikeuden alaista omaisuutta eikä heidän välillään ole vielä suoritettu ositusta, on ensin selvitettävä, mikä osuus avio-oikeudenalaisesta omaisuudesta kuuluu perittävän kuolinpesään. Avio-oikeuden alaista omaisuuden suuruutta laskettaessa huomioon otettaisiin tällöin sivulla 151 esitetyllä tavalla myös puolisoiden tällaisesta omaisuudesta antamat ennakkoperinnöt. Kun ollaan saatu selvitettyä, mikä omaisuus puolisoiden yhteisestä varallisuudesta kuuluu perittävälle, meillä on tiedossa perillisille jaettavissa oleva potti. Ensin siis selvitetään puolisoiden keskinäiset varallisuusoikeudelliset suhteet. Nyt esimerkin vuoksi voitaisiin vielä ajatella, että perittävä olisi tehnyt myös sellaisesta omaisuudesta, joka ei ole avio-oikeuden alaista, ennakkoperinnön, joka näin ei olisi tullut huomioiduksi puolisoiden välisen jäämistöosituksen yhteydessä. Esimerkiksi, jos leski elinaikanaan päätyy vielä antamaan ennakkoperinnön. Tällainen laskennallinen lisäys lisättäisiin vielä lesken jälkeisessä perinnänjaossa laskennallisena lisäyksenä tämän reaalijäämistöön. Avasiko tämä yhtään asiaa?
2. ”Lisäksi hämmentää se, että sivulla 157 sanotaan "Mikäli perittävä ei ole eläessään luovuttanut omaisuutta vastikkeettomasti kenellekään, reaalinen jäämistö on samalla myös lakiosajäämistö" ja toisaalta sivulla 149 sanotaan, että "naimisissa olleen henkilön antama ennakkoperintö on aina ensisijaisesti vähennettävä ensiksi kuolleen puolison jälkeen saatavasta perinnöstä". Mitä tämä tarkoittaa?”
• Sivun 157 lause tarkoittaa, että mikäli ei ole mitään laskennallisia lisäyksiä, joita lisätä perittävän reaalijäämistöön on reaalijäämistö sellaisenaan se, mistä kunkin lakiosaperillisen osuus lasketaan. Siihen ei siis tarvitse lisätä mitään.
• Sivulla 149 puhutaan rintaperillisestä, jolle on annettu ennakkoperintö avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta tilanteessa, jossa hän on molempien aviopuolisoiden rintaperillinen eli esim. yhteinen lapsi. Näin ollen kyseessä on siis henkilö, joka perii molemmat puolisot näiden kuoleman jälkeen. Tällöin saatu ennakkoperintö huomioidaan ja vähennetään lähtökohtaisesti ensimmäisestä perinnöstä, eli ensiksi kuolleen vanhemman perinnöstä.
3. ”Sivun 153 mukaan "ennakon saaja ei ole velvollinen täydentämään muiden perintöosia", mutta toisaalta häneltä voidaan vaatia lakiosan täydennystä. Tarkoittaako tätä siis sitä, että ennakon saaja ei ole velvollinen täydentämään muiden perintöosia JOS oikeutta lakiosaan ei rikota?”
• Periaatteessa näin. Perillisen ei tarvitse palauttaa perintöosuutensa ylittänyttä ennakkoperintöä ja näin täydentää muiden perintöosia. Jos saatu ennakkoperintö on kuitenkin johtanut siihen, että lakiosaperillinen ei saa pesästä lakiosaansa, voi lakiosaperillinen esittää lakiosan täydennyskanteen ennakonsaajaa vastaan. Tämä siis edellyttää kuitenkin lakiosaperillisen erillisiä toimia. Jos hän ei vaadi lakiosan täydennystä, voi ennakkoperinnön saanut rauhassa säilyttää saamansa ennakon.
Kysythän uudelleen, jos nämä vastaukset eivät selventäneet asiaa tai herättivät enemmän lisäkysymyksiä.
/Sini