Riippuu vähän vertailutavasta, mutta ei mielestäni oikein suoraan ole, jaotteluilla on vähän eri lähtökohdat. Hart jakaa säännöt siis kahdentyyppisiin, ensisijaisiin (jotka sääntelevät suoraan käyttäytymistä) ja toissijaisisiin (jotka liittyvät enemmän ensisijaisten sääntöjen tunnistamiseen, tulkintaan ja muuttamiseen). Oikeuslähdeoppi puolestaan asettaa eri lähteistä löytyvät säännöt ikäänkuin tärkeysjärjestykseen, esimerkiksi niin, että laista löytyvä sääntö on merkittävämpi kuin vaikkapa lain esitöistä ilmi käyvä sääntö. Hartin ensisijaiset ja toissijaiset säännöt voivat molemmat sisältää esimerkiksi oikeuslähdeopin mukaan vahvasti velvoittavaa sääntelyä. Lisäksi Hartin jaotteluun kuuluu tunnistamissääntö, joka sitten taas onkin vähän epämääräisempi, ja s. 53 todetaankin, ettei sitä useinkaan lausuta missään julki. Kannattaa peilata noita mainitsemiasi sivuja sivuihin 52-54, se ehkä avaa asiaa paremmin. Sivulla 53 mainitaankin esimerkiksi, että voidaan sanoa, että tunnistamissääntö sisältää oikeuslähdeopin.elizabeth kirjoitti:S.13-16
Kun ensin jaotellaan oikeuslähteitä perinteisen suomalaisen oikeuslähdeopin mukaan niin onko tämä Hartin tekemä jaottelu säännöistä tavallaan verrattavissa suomalaiseen oikeuslähteiden luokitteluun?
Pääasiassa näin. Esimerkiksi sallittuihin oIkeuslähteisiin kuuluu myös vaikkapa arvoja ja oikeusperiaatteita (kts. s. 14).elizabeth kirjoitti:Oikeuslähteet ovat laki ja muut oikeudelliset tekstit
Jep, s. 13 puolivälin yläpuolella sanotaankin, että voimassaolevat normit saadaan tulkinnan avulla esille lähteistä. Ja lakihan on yksi oikeuslähde (vahvasti velvoittava sellainen).elizabeth kirjoitti:Ja sitten laki teksit ovat normien kielellinen ilmaisu
Ja lähteitä tulkitsemalla saadaan selville oikeudessa voimassa olevat normit?
Onko ne normit siellä laissa?
Hyvä huomio - yritän vähän avata tuota. Olennaista on pitää erillään normin voimassaolon ja sen sisällön arviointi moraaliperusteilla. Positivistien mukaan oikeusnormien voimassaolo ei siis ole riippuvainen vaikkapa niiden moraalisesta hyväksynnästä (s. 43). Tämä ei tarkoita, etteikö normin sisältöä voisi arvioida moraaliargumentein. Jonkin verran tuota samaa kysymystä sivutaan myös sivujen 49-50 taitteessa, missä kerrotaan Hartin näkemyksistä.mansikka kirjoitti:Jos oikeuspositivismin perusteesiksi katsotaan, että voimassaolevalla oikeudella ja moraalilla ei ole välttämätöntä yhteyttä, moraali pidetään mahd. kaukana oikeuden soveltamisesta ja tulkinnasta ja normin voimassaolo palautuu sosiaaliseen todellisuuteen (normin syntyhistoriaan ja alkuperään) niin miten on mahdollista, että klassiset oikeuspositivistit, Austin ja Bentham, katsovat, että oikeutta saa kuitenkin arvioida moraaliargumentein ja oikeudella on järjestelmätasolla moraalisia ja poliittisia päämääriä. (Susanna Lindroos-Hovinheimo: Oikeuden rajoilla, sivu 137) Mitä minä en ymmärrä?
Iso kiitosjanne kirjoitti: Keksitään jonkunnäköinen esimerkki tämän havainnollistamiseksi: oletetaan vaikka, että on säädetty apartheid-henkinen laki, jonka mukaan yliopistoon voi päästä opiskelemaan vain tiettyä etnistä taustaa olevat henkilöt. Oletetaan myös, että laki on säädetty muodollisesti oikein, se on eduskunnassa hyväksytty tarvittavalla enemmistöllä jne. Positivistien näkemyksen mukaan sillä, onko laki moraalisesti tai eettisesti arveluttava, ei ole tekemistä sen voimassaolon kanssa. Positivisti toteaisi siis, että OK, laki on eduskunnan muodollisesti oikein säätämä, ja se on siis voimassa, piste. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö (myös positivisti) voisi sanoa, että moinen laki on moraalisesti hyvin kyseenalainen ja se tulisi sen vuoksi kumota, tai että sitä ei olisi tullut säätää lainkaan. Selvensikö tämä?
Luonnonoikeusteoria ja oikeuspositivismi liittyvät enemmänkin siihen, miten oikeuden ja etiikan/moraalin suhde käsitetään ja siihen, nähdäänkö oikeus itsenäisenä vai riippuvaisena vaikka juuri moraalista (kts. esim. s. 9). Tulkintateorioilla tarkoitetaan noita myöhemmin Oikeudenmukainen ratkaisu -luvussa käsiteltyjä kotimaisia teorioita, joista on yhteenveto sivuilla 132-133. Niille ei ole mainittu samanlaisia nimiä, vaan ne esitellään eri oikeustieteilijöiden kautta. Eli esimerkiksi Liliuksen tulkintateorian mukaan lain sanamuoto on aina tulkinnassa ensisijainen ja Brusiinin mukaan tulkinnassa pitää ottaa ympäröivä yhteiskunta ja sen realiteetit huomioon jne.elizabeth kirjoitti:Onko oikeuden tulkintateoriat nämä; luonnonoikeusteoria ja oikeuspositivismi?
En ehkä sanoisi, että ne tuovat tuomarile oikeuden tulkita normeja, mutta juuri epäselviin normeihin ne liittyvät: tuomari voi käyttää noita sivuilla 115-116 listattuja argumentteja epäselviä normeja tulkitessaan. Eli jos normi on epäselvä, tuomari voi esimerkiksi lain esitöiden (vaikka hallituksen esitykseen kirjoitettujen lakiesityksen perusteluiden) avulla pyrkiä selvittämään, mitä lainsäätäjä on alunperin tarkoittanut lakia säätäessään. Tällöin käytössä olisi historialliset argumentit (b). Tai tuomari voisi tulkita normia sillä tavalla, että tulkinta sopii loogisesti yhteen muiden normien kanssa. Tämä olisi oikeussystemaattinen argumentti (c). Tai jos epäselvää normia on muissa tuomioistuimissa tulkittu jollain tietyllä tavalla, tuomari voisi noudattaa samaa tulkintaa. Tällöin epäselvää normia tulkittaisiin vakiintuneiden tulkintojen (d) perusteella.elizabeth kirjoitti:Oikeuden tulkinta-argumentit/perusteet. Näiden kriteerien mukaan tuomarilla on oikeus tulkita normeja? Jos normi on kielellisesti epäselvä?
Kiitos vastauksesta, esimerkit argumenttien käytöstä oli tosi hyvä!janne kirjoitti:Luonnonoikeusteoria ja oikeuspositivismi liittyvät enemmänkin siihen, miten oikeuden ja etiikan/moraalin suhde käsitetään ja siihen, nähdäänkö oikeus itsenäisenä vai riippuvaisena vaikka juuri moraalista (kts. esim. s. 9). Tulkintateorioilla tarkoitetaan noita myöhemmin Oikeudenmukainen ratkaisu -luvussa käsiteltyjä kotimaisia teorioita, joista on yhteenveto sivuilla 132-133. Niille ei ole mainittu samanlaisia nimiä, vaan ne esitellään eri oikeustieteilijöiden kautta. Eli esimerkiksi Liliuksen tulkintateorian mukaan lain sanamuoto on aina tulkinnassa ensisijainen ja Brusiinin mukaan tulkinnassa pitää ottaa ympäröivä yhteiskunta ja sen realiteetit huomioon jne.elizabeth kirjoitti:Onko oikeuden tulkintateoriat nämä; luonnonoikeusteoria ja oikeuspositivismi?
En ehkä sanoisi, että ne tuovat tuomarile oikeuden tulkita normeja, mutta juuri epäselviin normeihin ne liittyvät: tuomari voi käyttää noita sivuilla 115-116 listattuja argumentteja epäselviä normeja tulkitessaan. Eli jos normi on epäselvä, tuomari voi esimerkiksi lain esitöiden (vaikka hallituksen esitykseen kirjoitettujen lakiesityksen perusteluiden) avulla pyrkiä selvittämään, mitä lainsäätäjä on alunperin tarkoittanut lakia säätäessään. Tällöin käytössä olisi historialliset argumentit (b). Tai tuomari voisi tulkita normia sillä tavalla, että tulkinta sopii loogisesti yhteen muiden normien kanssa. Tämä olisi oikeussystemaattinen argumentti (c). Tai jos epäselvää normia on muissa tuomioistuimissa tulkittu jollain tietyllä tavalla, tuomari voisi noudattaa samaa tulkintaa. Tällöin epäselvää normia tulkittaisiin vakiintuneiden tulkintojen (d) perusteella.elizabeth kirjoitti:Oikeuden tulkinta-argumentit/perusteet. Näiden kriteerien mukaan tuomarilla on oikeus tulkita normeja? Jos normi on kielellisesti epäselvä?
vielä olisi lisää kysymyksiä Joo, siinä sivulla 114 annetaan esimerkkinä tulkinnasta laajimmassa merkityksessä esimerkiksi tv:n katsominen ilman ääntä, ja erikseen sitten suppean merkityksen kohdalla mainitaan, että "oikeuden tulkinta on ymmärrettävissä tulkinnaksi sanan suppeassa merkityksessä". Ja sitähän se tosiaan onkin, koska oikeudellisessa ratkaisutoiminnassa tulkintaa tarvitaan usein juuri siksi, että normi on muotoiltu sillä tavalla, että sen voi tulkita tarkoittavan x:ää, y:tä tai z:aa. Ja tulkinta sitten käytännössä on sitä, että valitaan yksi näistä vaihtoehdoista.elizabeth kirjoitti:Onko Aarnion luettelemat tulkinnan kolme eri merkitystä siis ihan yleisesti miten hänen mielestään tulkinta voidaan ymmärtää ja vasta viimeinen eli suppeassa merkityksessä se miten oikeuden tulkinta ymmärretään? Tulkita voidaan siis kolmella tavalla?
Sanoisin ehkä ennemmin niin päin, että noita argumentteja käyttämällä pyritään pääsemään hyväksyttävään tulkintaan. Tuo jaottelu on siis vain tapa luokitella erilaisia argumentteja, ja kuten sivulla 116 mainitaankin, on siinä luettelossa omat ongelmansa. Ja noista argumenteista on sitten eri mielipiteitä, esimerkiksi pari sivua eteenpäin (s. 119) mainitaan, että Dworkinin mielestä päämääräargumentteja (laskisin ne kuuluvan teleologisiksi argumenteiksi tuossa jaottelussa) ei saa käyttää ratkaisutoiminnassa jne.elizabeth kirjoitti:Ja Jotta tulkinta on hyväksyttyä tarvitsemme tulkinta-argumentteja?
Jep, juuri näin! Eli siinä sivulla 115 voisi hyvin olla vaikka uusi väliotsikko ennen sitä "Oikeuden tulkintateorioissa on kautta aikojen..." -alkavaa kappaletta, siinä vaihtuu vähän asia.elizabeth kirjoitti: Entä ovatko nämä argumentit sitten kuitenkin sellaisia että ne täyttävät kriteerit joiden avulla yksi tulkinta saada valita monen merkityksen joukosta? Eli esim jos jokin normi voidaan ymmärtää kahdella tavalla niin näiden argumenttien avulla voidaan valita oikea tulkinta/merkitys?
Hyvin sai!elizabeth kirjoitti:Toivottavasti kysymyksistä saa selvää, en oikein ymmärrä näitä juttuja niin on vaikea kysyäkin