Esineoikeuden alkeet

[saraniemi]

Täytyykö panttivelkojan nostaa hypoteekkikanne AINA kun hän haluaa saada maksun pantin arvosta (useimmiten siis kiinteistöstä)?
Kirjassa puhutaan hypoteekkikanteesta yhteydessä, johon ei vielä ole sekoitettu ulosottoa ja konkurssia sen kummemmin. Liittyykö hypoteekkikanne suorituksen saamiseen vain ns. perustapauksissa eli jos velka on maksamatta?
Ulosoton ja konkurssin yhteydessä ei erikseen mainita hypoteekkikannetta vaan se, että panttivelkoja voi hakea ulosmittausta/erillistäytäntöönpanoa/panttikohteen myyntiä. Tarkoitetaanko tällä nimenomaan hypoteekkikanteen nostamista? (Sehän johtaa kuitenkin ulosottokaaren mukaiseen myyntiin?)
Ylipäätään onko hypoteekkikanteen nostamisella ja ulosoton hakemisella sisällöllistä eroa.

[Aisomark]

Esineoikeuden sivuilla 59-60, kiinteistön luovuttajalla voi olla lainhuuto kiinteistöön vaikkei luovuttaja ole oikea omistaja, miten tämä on siis mahdollista?

Kirjassa on annettu sivulla 60 esimerkki, jota lainaan nyt tähän:

"Konkretisoidaan lausuttua esimerkillä. Oletetaan, että A:lla on lainhuuto kiinteistöön, jonka oikea omistaja hän ei kuitenkaan ole esimerkiksi hänen ostajana tekemäänsä kauppaa rasittavan virheen vuoksi. A ja B laativat ja allekirjoittavat MK 2:1:n mukaisesti laaditun kauppakirjan, jonka kaupanvahvistaja vahvistaa. Omistusoikeus kiinteistöön siirtyy tavallisesti silloin, kun kaupanvahvistaja vahvistaa kauppakirjan. Tämä on ratkaiseva ajankohta myös esimerkkitapauksessa olettaen, että B toimii perustellussa vilpittömässä mielessä."

Eli kauppaa edeltäen lainhuutorekisteriin on merkitty kiinteistön omistajaksi A. A:n ostaessa kiinteistön aikanaan sen edelliseltä omistajalta X kauppaa on kuitenkin rasittanut virhe, esimerkiksi se, että A ja X eivät ole olleet paikalla samaan aikaan allekirjoittamassa kauppakirjaa, kuten MK 2:1 määrää. Koska MK 2:1:n muotovaatimus on varsinainen muotovaatimus, seuraa sen rikkomisesta suoraan lain nojalla se, että A:n ja X:n välinen alkuperäinen kiinteistön kauppa on pätemätön. A:sta ei siis ole tullut ikinä kiinteistön aitoa omistajaa.

Koska kauppakirja on kuitenkin näyttänyt kirjaamisviranomaisen silmään oikealta (osapuolten paikallaoloa samaan aikaanhan on jälkikäteen mahdotonta todeta, kun nimet ovat paperissa), on se kirjannut A:lle lainhuudon kiinteistöön. Näin pääsee esimerkin mukaisesti käymään niin, että A luovuttaa kiinteistön B:lle, vaikka ei ole sen oikea omistaja. Kun sitten vuosien jälkeen selviääkin jostain syystä, että A:n ja X:n välinen alkuperäinen kauppa ei ole ollut pätevä, saa B kuitenkin vilpittömässä mielessä toimittuaan ja tarkistettuaan kaupan yhteydessä, että A:lle oli merkitty kiinteistöön lainhuuto, saantosuojaa.

Eli oikeudessamme on tiukka lähtökohta, että lainhuutorekisterin kirjaukseen on voitava luottaa, oli se sitten oikein tai ei.

[Aisomark]

Täytyykö panttivelkojan nostaa hypoteekkikanne AINA kun hän haluaa saada maksun pantin arvosta (useimmiten siis kiinteistöstä)?
Kirjassa puhutaan hypoteekkikanteesta yhteydessä, johon ei vielä ole sekoitettu ulosottoa ja konkurssia sen kummemmin. Liittyykö hypoteekkikanne suorituksen saamiseen vain ns. perustapauksissa eli jos velka on maksamatta?
Ulosoton ja konkurssin yhteydessä ei erikseen mainita hypoteekkikannetta vaan se, että panttivelkoja voi hakea ulosmittausta/erillistäytäntöönpanoa/panttikohteen myyntiä. Tarkoitetaanko tällä nimenomaan hypoteekkikanteen nostamista? (Sehän johtaa kuitenkin ulosottokaaren mukaiseen myyntiin?)
Ylipäätään onko hypoteekkikanteen nostamisella ja ulosoton hakemisella sisällöllistä eroa.

Hei,

hypoteekkikanne voi realisoitua sekä yksinään että laajemmassa maksukyvyttömyysmenettelyssä. Jos siis ainoastaan pantinsaaja-hypoteekkivelkojan antama velka on maksamatta, hakee tämä tietysti hypoteekkikanteella ulosmittauksen suorittamista ja panttikohteen myyntiä (hänhän on ainut, jolla on mahdollisuus ja intressi tähän; muut mahdolliset velkojat kun eivät voi vaatia mitään jos heidän saamisensa on maksettu ajallaan ja velallinen ei ole muutoin maksukyvytön). Maksukyvyttömyystilanteissa (konkurssi ja ulosotto), hypoteekkivelkoja voi joko tyytyä vain valvomaan saatavansa tai sitten ryhtyä aktiivisempiin toimiin ja ajaa hypoteekkikannetta, riippuen siitä miten haluaa tilanteessa toimia. Eli käytännössä voit rinnastaa hypoteekkikanteen tuohon erillistäytäntöönpanoon, vaikka tätä ei kirjassa tosiaan taideta suoraan sanoa.

[MinnaK]

s. 54 viimeinen kappale, jossa puhutaan takaisinsaantiperusteista ja velan peräytymisestä. Jäin miettimään, että meinaako noi perusteet tota aiemmin mainittua velkojan suosimista? Vai minkä takia velanmaksu olisi edullista peräyttää, jos sillä ns. pienentäisi esim konkurssissa velan määrää? Vai miksi en vaan ymmärrä.

Alkaa hieman epätoivo nousemaan pintaan, kun aiemmin niin selvät asiat muuttuu välillä aivan käsittämättömiksi eikä tolkkua meinaa asioista saada millään

[miumiu]

Mulla olis kanssa useempikin epäselväksi jäänyt asia
Luvussa 4.2 sanotaan, että LahjaL 1.2 § mukaan "jollei lahjoitusta ole täytetty, olkoon lahjanlupaus pätemätön antajan velkojia kohtaan silloinkin kun se on tehty 1 momentissa kuvatuin tavoin" (eli lahjansaajalle annetussa asiakirjassa tai yleisön tietoon).
Sitten seur. sivulla sanotaan, että jos "lahjaesine on ulkopuolisen hallinnassa, lahjoituksen täyttäminen toteutuu tälle henkilölle tehtävällä ilmoituksella lahjoituksesta. Lahjoitusta voidaan pitää täytettynä, kun lahjoittajan tekemä ilmoitus saapuu esinettä hallussaan pitävälle. Myös lahjansaajan tekemällä ilmoituksella on sama vaikutus silloin, kun lahjoitus on tapahtunut LahjaL 1.1§:ssä osoitetulla tavalla." Eli siis: jos lahjoitus on toteutettu tällaisella ilmoituksella, onko se velkojia kohtaan pätemätön vai ei?
Luvussa 6.1 sanottiin pantinsaajan torjumisoikeudesta, että pantinsaajalla täytyisi olla mahdollisuus torjua hyväkseen tapahtunut määrääminen, mutta torjumisoikeuden menettämisellä ei kuitenkaan ole aivan samanlaista merkitystä kuin luovutustapauksissa, sillä lähtökohtana on, että objektikohtaisen suorituksensaantioikeuden haltija voi myöhemminkin luopua oikeudestaan. Seuraavalla sivulla kuitenkin sanotaan, että "olosuhteet ovat monesti käytännössä sellaiset, että pantinsaajalla ei ole oikeutta pantin torjumiseen, vaikka hän ei olisi nimenomaisesti ilmoittanut pantin hyväksymisestä." Jääkö multa jotain olennaista huomaamatta, vai miksi nää kuulostaa ristiriitaisilta? Millainen torjumisoikeus pantinsaajalla siis on?

Jos pantinsaaja myy panttikohteen ulkopuolisen avustuksella, tarvitaanko tähän aina hypoteekkikanne?

Sitten vielä tästä panttiosion käsitteistöstä: täällä käytetään hyvin vaihtelevasti eri käsitteitä samantuntuisissa yhteyksissä. Tarkoitetaanko pantin antajalla + pantin omistajalla sekä pantinsaajalla + pantinhaltijalla samoja asioita, eli onko väliä kumpaa vaihtoehtoa käyttää (siis esim pantin antaja/pantin omistaja)? Entä milloin tulisi puhua panttauksesta, milloin panttioikeudesta?

En vielä saanut vastausta näihin, edelleen epäselviä

[Aisomark]

s. 54 viimeinen kappale, jossa puhutaan takaisinsaantiperusteista ja velan peräytymisestä. Jäin miettimään, että meinaako noi perusteet tota aiemmin mainittua velkojan suosimista? Vai minkä takia velanmaksu olisi edullista peräyttää, jos sillä ns. pienentäisi esim konkurssissa velan määrää? Vai miksi en vaan ymmärrä.

Alkaa hieman epätoivo nousemaan pintaan, kun aiemmin niin selvät asiat muuttuu välillä aivan käsittämättömiksi eikä tolkkua meinaa asioista saada millään

Hei,

kyse on juurikin siitä sivun alussa mainitusta velkojien suosimisesta. Väliä ei ole sillä, onko kyseessä puolueeton velkoja vai läheinen, jolle ollaan velkaa (tämä vaikuttaa vain takaisinsaantijakson mittaan, ei itse perusteeseen).

Olet oikeassa, että velan maksaminen etukäteen vähentäisi konkurssissa pesään jäävän velan määrää. Se kävisi nyt kuitenkin niin, että yksi velkoja saisi huomattavasti laskennallista jako-osuuttaan suuremman maksun ja muut taas vastaavasti jonkin verran pienemmän. Tätä ei ole lainsäätäjä halunnut sallia moraalikadon välttämiseksi eli siksi, että kaikki velalliet eivät maksukyvyttömyyden uhatessa yrittäisi tunkea rahojaan sille mukavimmalle velkojalle muiden kustannuksella.

Ymmärsinkö nyt oikein mitä hait takaa ja tarjosiko tämä siihen vastauksen?

[Aisomark]

Luvussa 4.2 sanotaan, että LahjaL 1.2 § mukaan "jollei lahjoitusta ole täytetty, olkoon lahjanlupaus pätemätön antajan velkojia kohtaan silloinkin kun se on tehty 1 momentissa kuvatuin tavoin" (eli lahjansaajalle annetussa asiakirjassa tai yleisön tietoon).
Sitten seur. sivulla sanotaan, että jos "lahjaesine on ulkopuolisen hallinnassa, lahjoituksen täyttäminen toteutuu tälle henkilölle tehtävällä ilmoituksella lahjoituksesta. Lahjoitusta voidaan pitää täytettynä, kun lahjoittajan tekemä ilmoitus saapuu esinettä hallussaan pitävälle. Myös lahjansaajan tekemällä ilmoituksella on sama vaikutus silloin, kun lahjoitus on tapahtunut LahjaL 1.1§:ssä osoitetulla tavalla." Eli siis: jos lahjoitus on toteutettu tällaisella ilmoituksella, onko se velkojia kohtaan pätemätön vai ei?

Lyhyt vastaus kysymykseesi on: lahjoitus on pätevä myös velkojia kohtaan sivullisen saaman ilmoituksen saavuttua perille. Lahjoituksen sitomattomuus velkojia kohtaan LahjaL 1.2 §:n mukaan perustuu siihen, että esine on vielä lahjoittajan hallussa lahjalupauksesta huolimatta. Kun esine on kolmannen hallussa ja tälle annetaan ilmoitus lahjalupauksesta, rinnastuu tämä sivullissitovuudeltaan siihen, että lahja olisi annettu itse lahjansaajalle. Se on siis suojassa velkojilta.

Luvussa 6.1 sanottiin pantinsaajan torjumisoikeudesta, että pantinsaajalla täytyisi olla mahdollisuus torjua hyväkseen tapahtunut määrääminen, mutta torjumisoikeuden menettämisellä ei kuitenkaan ole aivan samanlaista merkitystä kuin luovutustapauksissa, sillä lähtökohtana on, että objektikohtaisen suorituksensaantioikeuden haltija voi myöhemminkin luopua oikeudestaan. Seuraavalla sivulla kuitenkin sanotaan, että "olosuhteet ovat monesti käytännössä sellaiset, että pantinsaajalla ei ole oikeutta pantin torjumiseen, vaikka hän ei olisi nimenomaisesti ilmoittanut pantin hyväksymisestä." Jääkö multa jotain olennaista huomaamatta, vai miksi nää kuulostaa ristiriitaisilta? Millainen torjumisoikeus pantinsaajalla siis on?

Tuo Kaiston viimeinen lause "Olosuhteet ovat monesti käytännössä sellaiset, että pantinsaajalla ei ole oikeutta pantin torjumiseen, vaikka hän ei olisi nimenomaisesti ilmoittanut pantin hyväksymisestä" on mielestäni koko edellisen sivun muun sisällön vastainen, joten jättäisin sen huomiotta tuossa kohtaa. En osaa oikein itsekkään selittää, mitä hän tuolla nimenomaisella lauseella hakee takaa. On tuskin kovin merkityksellinen, joten jät vain huomiotta!

Jos pantinsaaja myy panttikohteen ulkopuolisen avustuksella, tarvitaanko tähän aina hypoteekkikanne?

Ei. Hypoteekkikanteella suoritetaan vain hypotekaarisen panttioikeuden myynti, ei muita myyntejä (erityistäytäntöönpanoja).

Sitten vielä tästä panttiosion käsitteistöstä: täällä käytetään hyvin vaihtelevasti eri käsitteitä samantuntuisissa yhteyksissä. Tarkoitetaanko pantin antajalla + pantin omistajalla sekä pantinsaajalla + pantinhaltijalla samoja asioita, eli onko väliä kumpaa vaihtoehtoa käyttää (siis esim pantin antaja/pantin omistaja)? Entä milloin tulisi puhua panttauksesta, milloin panttioikeudesta?

Panttiterminologiassa on tosiaan paljon synonyymeja tai toisiaan hyvin lähellä olevia sanoja.

Pantinantaja/-omistaja ovat tosiaan sama henkilö, samoin pantinsaaja/-haltija. Pantinhaltijasta toki tulee nopeasti mieleen se kuva, että tämä on saanut irtaimen pantin tradition kautta eli se on hänellä hallussa, joten kiinteässä tai hypoteekkipantissa lienee turvallisempaa puhua pantinsaajasta.

Panttioikeus on toiselle perustettu rajoitettu esineoikeus eli puhutaan esineoikeudellisesta ilmiöstä. Panttaus on se toimenpide, jolla panttioikeus luodaan. Käytännössä nämä saattavat toki lähestyä toisiaan kielenkäytössä.

[miumiu]

Kiitos, johan selveni, mutta edelleen moni muu asia epäselvä
Vilpittömän mielen suojasta: vaaditaanko vilpittömän mielen 4 edellytyksen täyttymistä myös silloin kun kyse on kiinteän oikeudettomasta luovutuksesta?
Entä kun sanotaan että "vaikka esine on yleensä luovuttajan välittömässä hallinnassa, saantosuoja voi tulla kyseeseen myös siinä tapauksessa, että esine on sivullisella." Eli siis oikeastaan ei olekkaan väliä, onko esine luovuttajalla vaiko ei?

Pantinsaajan omatoimisesta realisaatiosta sanotaan että keskeinen säännös on kauppakaaren 10:2 ja joka soveltuu mm silloin kun pantinsaajalla hallussaan irtaimen esineen/arvopaperin kaltainen panttikohde, ja lainkohtaan ei voi tukeutua kun panttioikeus perustuu kiinnitykseen. "Epäselvissä tilanteissa voidaan pitää järkevänä tulkintalähtökohtaa jonka mukaan pantinsaajalla on KK nojalla oikeus itsenäiseen realisointiin jos realisointivallalle ei ole erityisiä vastasyitä." Siis mitkä epäselvät tilanteet, soveltumisen kannaltako? Käykö kyseinen KK säännös siis kiinteistöön? Jos ei, niin mitkä edellytykset kiinteistön kohdalla sitten on omatoimiseen realisointiin?
Samaan asiaan liittyen, pantinsaajan oikeusasemasta konkurssissa sanotaan että jos pantinhaltijalla on oikeus itsenäiseen realisointiin, hän voi myös konkurssitilanteessa myydä panttikohteen. Määrittyykö oikeus itsenäiseen realisointiin nyt tuon KK 10:2 mukaan? Ja tätä miettiessä erityisesti alkoi mietityttää se mihin KK sitten soveltuu...

Samaisessa konkurssikappaleessa puhutaan myös kiinteistöpantin haltijan oikeudesta erillistäytäntöönpanoon. Irtaimen omaisuuden pantinhaltijan osalta ei puhuta mitään, joten eikö silloin ole oikeutta erillistäytäntöönpanoon...?

Pantatun omaisuuden ulosmittauskappaleessa puhutaan ulosmittauksen merkityksestä pantinsaajan muihin oikeuksiin. "Ulosmittaus vaikuttaa itse asiassa melko merkittävästi esimerkiksi käteispantin haltijan oikeusasemaan " ja tämän jälkeen mainitaan esim ettei oikeutta pitää irtainta panttia hallussaan eikä kelpoisuutta omatoimiseen realisointiin. Tässä ei sanota mitään kiinteän omaisuuden/kiinnitykseen perustuvan panttioikeuden haltijan asemasta, eli eikö tällaiseen pantinhaltijaan kohdistu kys. rajoituksia? Koko kirja etenee niin että aina käsitellään asiat sekä irtaimen että kiinteän osalta joten hämmentää, kun yhtäkkiä puhutaankin vain toisesta.

Ja vielä tästä VMJL:n sääntelystä: luvussa mainitaan VMJL 1.2 ja VMJL 3.1 että nämä maksetaan ennen muita saatavia. Onko näillä keskenään sama etuoikeus vai miten?

Tulipa pitkä, mutta näitä kysymyksiä tulee kokoajan vaan enemmän, mitä enemmän tätä kirjaa lukee - tää saa toisinaan käymään aika lähellä luovuttamista

[Rule of Law]

En oikein käsitä tarkoitetaan s.135 kohdalla "Tämä oikeuksien lakkaaminen koskee myös panttioikeuksia." Eli kyseessä erityisen oikeuden haltijan oikeusasema ja ulosmittaus omistajan velasta -kappaleesta.. Oon käsittänyt, että panttioikeus on niin korkealla etusijalla kaikkialla ja sen haltija saa tehdä melkein mitä vaan niin miten se nyt vaan lakkaa? Millaisesta panttioikeudesta on kyse?

Korjatkaa taas viisaammat jos olen väärässä.

Mutta siis eihän panttioikeus "nyt vaan lakkaa" siinä mielessä, että pantinsaajalta vain hävitettäisiin oikeus panttiin ja hänelle koituisi menetyksiä. Tuossa tilanteessa puhutaan siis ulosottokaaren 5 luvun mukaisesta huutokaupasta. Sen oikeuksien lakkauttavaa vaikutusta perustellaan sillä, että eihän kukaan ostaisi huutokaupasta mitään, jos panttioikeus säilyisi. Huutokaupassa alimman hyväksyttävän myyntihinnan tulee kattaa pantinsaajan oikeus, eli pantinsaaja saa maksunsa kun panttikohde myydään. Ja siitä, että velka maksetaan realisaatiosta saaduista varoista, seuraa tietenkin myös objektikohtaisen suorituksensaantioikeuden lakkaaminen (katso esineoikeuden s.84).

Insolvenssikirjasta s.197: "Ulosottomies määrää alimman hyväksyttävän tarjouksen aina, kun myytävänä on kiinteistö. Muun omaisuuden myynnissä se määrätään, jos myyntikohteeseen kohdistuu pantti- tai pidätysoikeus". Eli ainakin minä ymmärrän tuon niin, että ulosmittauksen huutokaupassa panttivelkoja ei "menetä" panttioikeuttaan, vaan se vaan maksetaan kaupassa saatavista varoista (mistä sitten seuraa panttioikeuden lakkaaminen).

Kannattaa lukaista insolvenssikirjan kappale 10.5 (s.194->) jos se selventäisi tilannetta. Esineoikeuden kirjassa on tosiaan (ainakin minun mielestäni) ilmaistu joitain asioita melkoisesti oikomalla, niin välillä ei meinaa millään ymmärtää mitä tarkoitetaan.

Kiitos Aiminda vastauksesta! Selvensi asiaa.

[Rule of Law]

Seuraava missä oon mennyt solmuun, s. 80 ja denuntiaatio.
"Denuntiaatiota edellytetään myös tietyissä tilanteissa joissa ei ole lainkaan olemassa sellaista esinettä, joka voisi edes teoriassa olla tradition kohteena.
Tässä yhteydessä voidaan mainita esim. suullisesti annettuun tahdonilmaisuun perustuva saamisoikeus ja osake, josta ei ole annettu osakekirjaa. Edellä mainittua KK 10:1.2:ia on tulkittu, niin että se ei koske tällaisten kohteiden panttausta."
Eli siis riittääkö sivulliselle vapaamuotoinen ilmoitus (omistaja) vai kirjallinen (pantinsaaja)?
vai onko toi ongelma että tahdonilmaisu saamisoikeuteen on perustettu suullisesti, kyseessä osake (irtain esine) ja osakekirjaa ei ole luovutettu. ? En käsitä mitä tällä tarkoitetaan.