Varjovalmennus.fi

Dsiiri kirjoitti: ↑Pe Huhti 26, 2019 12:00 pm Hei!

Mua hämmentää tuo sopimusehtodirektiivi, etenkin sivu 72, voisko sitä jotenkin avata tässä? Eli jos tulee oikeustapaustehtävä ja pitäis osata soveltaa tätä

Hei! Voisitko vielä tarkentaa, mikä tuossa hämmentää? En ihan saanut kiinni, mitä kohtaa/asiaa pitäisi avata! Tuo kohta kirjasta on kyllä kirjoitettu hieman epäselvästi, etten yhtään ihmettele hämmennystä.

salli kirjoitti: ↑La Huhti 27, 2019 2:15 pm

Dsiiri kirjoitti: ↑Pe Huhti 26, 2019 12:00 pm Hei!

Mua hämmentää tuo sopimusehtodirektiivi, etenkin sivu 72, voisko sitä jotenkin avata tässä? Eli jos tulee oikeustapaustehtävä ja pitäis osata soveltaa tätä

Hei! Voisitko vielä tarkentaa, mikä tuossa hämmentää? En ihan saanut kiinni, mitä kohtaa/asiaa pitäisi avata! Tuo kohta kirjasta on kyllä kirjoitettu hieman epäselvästi, etten yhtään ihmettele hämmennystä.

Eli, siis sopimusehtodirektiiviä sovelletaan vain silloin, kun kyseessä on vakioehdot?

Dsiiri kirjoitti: ↑La Huhti 27, 2019 4:47 pm

salli kirjoitti: ↑La Huhti 27, 2019 2:15 pm

Dsiiri kirjoitti: ↑Pe Huhti 26, 2019 12:00 pm Hei!

Mua hämmentää tuo sopimusehtodirektiivi, etenkin sivu 72, voisko sitä jotenkin avata tässä? Eli jos tulee oikeustapaustehtävä ja pitäis osata soveltaa tätä

Hei! Voisitko vielä tarkentaa, mikä tuossa hämmentää? En ihan saanut kiinni, mitä kohtaa/asiaa pitäisi avata! Tuo kohta kirjasta on kyllä kirjoitettu hieman epäselvästi, etten yhtään ihmettele hämmennystä.

Eli, siis sopimusehtodirektiiviä sovelletaan vain silloin, kun kyseessä on vakioehdot?

Sopimusehtodirektiivin mukainen kohtuuttomuusarviointi koskee vain ennalta, ilman kuluttajan myötävaikutusta laadittuja ehtoja ja sopimuksen keskeisiä ehtoja. Direktiivi koskee edellämainittujakin vain silloin kun ehtoja ei ole laadittu selkeästi ja ymmärrettävästi. Käytännössä siis USEIMMITEN vakioehtoja(kirja s.71).
Sopimusehtodirektiiviä ei siis sovelleta suoraan vaan se on implementoitu kansalliseen lainsäädäntöön. Näinollen esim. oikeustapaustehtävässä sovellettaisiin direktiivin sijaan KSL:n säänöksiä. Mutta, mikäli ratkaistava asia kuuluu direktiivin soveltamisalaan tulee lakia soveltaa direktiivin ja EUT:n ratkaisukäytännön mukaisesti. Huomioon tulee myös ottaa se, että direktiivin mukainen kohtuuton ehto on suoraan mitatön, eikä kohtuullistaminen ole tarpeen.

Toivottavasti tämä selvensi asiaa. Tsemppiä lukuihin!

Hei!

Minullakin olisi tarkentava kysymys sopimusehtodirektiivistä. Jos direktiivin mukainen kohtuuttomuusarviointi koskee vain ennalta, ilman kuluttajan myötävaikutusta laadittuja ehtoja ja näitäkin vain silloin, kun ehtoja ei ole laadittu selkeästi ja ymmärrettävästi, niin miksei tätä jälkimmäistä seikkaa (selkeyttä ja ymmärrettävyyttä) ole sisällytetty kuluttajansuojalakiin? Toisin sanoen haluaisin siis tietää, onko selkeyttä ja ymmärrettävyyttä otettava huomioon, kun sovelletaan KSL 4:2:ää.


Niin ikään jäin miettimään sitä, että jos tavarassa on KSL 5:13:n mukainen virhe, niin millä perusteella vahingonkorvausvelvollisuutta sovelletaan tiedonantajaan (KSL 5:22)? Eikö päävastuu kuitenkin ole myyjällä?

Kiitos jo etukäteen

Jasmin kirjoitti: ↑Su Huhti 28, 2019 12:05 pm Hei!

Minullakin olisi tarkentava kysymys sopimusehtodirektiivistä. Jos direktiivin mukainen kohtuuttomuusarviointi koskee vain ennalta, ilman kuluttajan myötävaikutusta laadittuja ehtoja ja näitäkin vain silloin, kun ehtoja ei ole laadittu selkeästi ja ymmärrettävästi, niin miksei tätä jälkimmäistä seikkaa (selkeyttä ja ymmärrettävyyttä) ole sisällytetty kuluttajansuojalakiin? Toisin sanoen haluaisin siis tietää, onko selkeyttä ja ymmärrettävyyttä otettava huomioon, kun sovelletaan KSL 4:2:ää.


Niin ikään jäin miettimään sitä, että jos tavarassa on KSL 5:13:n mukainen virhe, niin millä perusteella vahingonkorvausvelvollisuutta sovelletaan tiedonantajaan (KSL 5:22)? Eikö päävastuu kuitenkin ole myyjällä?

Kiitos jo etukäteen

Moi,

Pahoittelut, että tuo edellinen viesti jäi vielä vähän epäselväksi. Eli tuo selkeyden ja ymmärrettävyyden vaatimus koskee direktiivin soveltamisalassakin vain sopimuksen keskeisiä ehtoja. KSL 4:2:ssa on kyse vakioehdoista. Toisekseen sopimusehtodirektiivi on minimidirektiivi, joka on sallinut korkeamman suojan tason kuluttajalle kansallisessa lainsäädännössä kuin mitä direktiivi edellyttää. Näin ollen KSL 4:1 mukaiset sopimusten keskeisten ehtojen kohtuuttomuusarviointi on mahdollista siinäkin tapauksessa, että ehdot on laadittu selkeästi ja ymmärrettävästi. Mutta 4:2 koskee siis vakioehtoja, joiden kohtuuttomuusarviointi on jo direktiivin soveltamisalan mukaan sallittua.

Mitä tulee kysymykseesi tiedonantajan vahingonkorvausvastuusta tavaran virhetilanteessa luulen, että se mikä siinä hämmentää voisi olla tuo 5:22? Siinä on nimittäin kyse tavallaan kahdesta eri asiasta. 1 momentissa puhutaan tiedonantajan velvollisuudesta korvata virhe tiedonantovirheen nojalla silloin kuin myyjä on osoittanut, että hän ei ole virhetilanteesta vastuussa (ks. KSK 5:13). Eli myyjän vastuu on virhetilanteessa ensisijaista, mutta mikäli hän kykenee osoittamaan, ettei ole vastuussa voi kuluttaja kohdistaa vaatimuksensa aikaisempaan myyntiportaaseen. 2 momentissa puhutaan taas, että aikaisempi myyntiporras on sitoutunut korvaamaan vahingon. Tällöin ei ensisijaisuuksia tarvitse miettiä vaan sitoutuminen on sitoutuminen. Jos asia jäi vielä epäselväksi niin selvitellään vielä yhdessä? Löysit nimittäin todella kionkkisiä kohtia kirjasta.

Hei,

markkinointia koskevassa kappaleessa jäi mietityttämään, että jos elinkeinonharjoittaja on antanut riittämättömän määrän tietoja, niin onko hän rikkonut KSL 2:6:tta vai KSL 2:7:ää vaiko mahdollisesti tilanteesta riippuen molempia?

Mielestäni kirjassa (ja ehkä laissakin?) on mainittu kaupan purku jotenkin epäselvästi. Voisiko joku selventää?

Kohta 1. Nimittäin sivun 80 mukaan ostaja voi purkaa kaupan myyjän viivästyksen vuoksi, mutta purku ei ole sallittu heti vaan ostajan tulee asettaa myyjälle kohtuullinen lisäaika, ja purku on mahdollinen vasta jos myyjä ei ole toimittanut tavaraa lisäajan kuluessa (muutamalla perusteella kaupan voi purkaa toki ilman lisäaikaakin). (KSL 5:9)

Kohta 2. Mutta sivulla 82 kerrotaan, että ostaja saa purkaa kaupan myös siinä tapauksessa, että tavara on luovutettu mutta viivästyneenä. Tällöin kaupan purkamisesta on ilmoitettava myyjälle kohtuullisessa ajassa. (KSL 5:11)

Kohdan 2 perusteella näyttäisi siltä, että kaupan saa purkaa aina, jos tavara on luovutettu myöhästyneenä? Mutta tuntuu aika nurinkuriselta, että jos tilaan sohvan Jyskistä ja toimitus viivästyy, en voi purkaa kauppaa heti vaan joudun asettamaan Jyskille kohtuullisen lisäajan (kohta 1), mutta kun he toimittavat minulle sohvan, voin vaatia kaupan purkua koska sohva on luovutettu minulle myöhästyneenä (kohta 2). Vai onko tässä jotain mitä en tajua?

Pahoittelut, että tuo edellinen viesti jäi vielä vähän epäselväksi. Eli tuo selkeyden ja ymmärrettävyyden vaatimus koskee direktiivin soveltamisalassakin vain sopimuksen keskeisiä ehtoja. KSL 4:2:ssa on kyse vakioehdoista. Toisekseen sopimusehtodirektiivi on minimidirektiivi, joka on sallinut korkeamman suojan tason kuluttajalle kansallisessa lainsäädännössä kuin mitä direktiivi edellyttää. Näin ollen KSL 4:1 mukaiset sopimusten keskeisten ehtojen kohtuuttomuusarviointi on mahdollista siinäkin tapauksessa, että ehdot on laadittu selkeästi ja ymmärrettävästi. Mutta 4:2 koskee siis vakioehtoja, joiden kohtuuttomuusarviointi on jo direktiivin soveltamisalan mukaan sallittua.

En vieläkään saanut ihan kiinni tuosta sopimusehtodirektiivin soveltamisalasta. Onko ajatuksena siis se, sellaisten ehtojen, jotka on laadittu etukäteen ilman kuluttajan myötävaikutusta (vakioehtojen), kohtuuttomuutta voidaan arvioida KSL 4:2:n nojalla sekä silloin, kun ehdot ovat selkeitä ja ymmärrettäviä, että silloin, kun ne eivät ole selkeitä ja ymmärrettäviä? Vai onko idea siinä, että vakioehdot itsessään ovat selkeitä ja ymmärrettäviä? Jos ehtoa puolestaan pidetään KSL 4:2 nojalla kohtuuttomana, se on mitätön. Voidaanko sopimusta tällöin sovitella muilta osin? Jos ehto taas on sekä kohtuuton että hyvän tavan vastainen, se on silloinkin mitätön. Tällöin sopimusta ei voida sovitella muilta osin.

Kuluttajankaupan yhteydessä jäin miettimään myös kohtaa 5:2, jonka mukaan sopimusehto, joka poikkeaa kyseisen luvun säännöksistä ostajan vahingoksi, on mitätön. Jos sopimuksessa olisi esimerkiksi (myyjän ja ostajan yhdessä laatima) ehto, jonka nojalla myyjällä ei ole velvollisuutta korvata välillistä vahinkoa, vaikka hän olisi toiminut huolimattomasti, kyseessä olisi siis mitätön ehto? Voitaisiinko sopimusta kuitenkin KSL 4:1:n nojalla sovitella muilta osin? Vai koskeeko KSL 4:1:n muilta osin sovittelu vain sellaisia tapauksia, joissa kohtuutonta ehtoa on soviteltu (eikä siis katsottu mitättömäksi)?

Lopuksi pyytäisin vielä täsmennystä adjektiiveihin ''tuottamuksellinen'', ''huolimaton'' ja ''tahallinen''. Sivulla 81 sanotaan, että huolimattomuutta voi olla esimerkiksi se, että myyjä on myynyt tavaran tietoisena siitä, ettei sitä todennäköisesti ole riittävästi saatavissa. Eikö tämä tietoisuus silloin viittaa tahallisuuteen, joka käsittääkseni on eri asia kuin huolimattomuus?

Kuten tavallista, suuret kiitokset jo etukäteen!

Yritän esittää kysymykseni mahdollisimman ymmärrettävästi. Eli jos kokeessa olisi seuraavanlainen oikeustapaus, niin kuinka sitä oikea-oppisesti pitäisi soveltaa: Kuluttaja on ostanut elinkeinonharjoittajalta telkkarin, jonka elinkeinonharjoittaja on luvannut toimittaa 2 päivän sisällä. Kuluttaja odottaa 5 päivää eikä telkkaria kuulu. Kuluttaja päättää itse mennä hakemaan telkkarin elinkeinonharjoittajan liiketilasta. Elinkeinonharjoittaja luovuttaa tv:n ja kuluttaja vie television kotiin. Kotona hän huomaa että tv ei ole 55 tuumainen kuten on sovittu, vaan 46 tuumainen.

Eikö niin että tällaisessa tapauksessa kun on kyse yksittäisen kuluttajan ja ek:n välisestä sopimussuhteesta, niin me lähdemme soveltamaan nimenomaan KSL 5 luvun säännöksiä? Tässä tapauksessa kysymys olisi siis ilmeisesti tavaran virheellisyydestä ja viivästymisestä? Tässä tilanteessa ei voisi lähteä soveltamaan esim. KSL 2 luvun säännöksiä sopimattomasta menettelystä tai harhaan johtavista tiedoista?

Tämä asia jäi hämmentämään toden teolla kun tein harjoitustehtäviä (muualla kuin täällä) ja siellä oli vähän tämän tyylinen oikeustapaus, jossa vastauksessa oli lähdetty soveltamaan KSL 2 lukua tähän tilanteeseen. Olen käsittänyt, että sitä sovelletaan vain vakiosopimuksissa eikä yksittäisissä sopimussuhteissa, koska se on kollektiivista kuluttajansuojaa?

Tää olisi aika olennainen asia ymmärtää ja haluaisin tietää olenko ymmärtänyt tän jotenkin väärin

Onkohan johdatus kuluttajaoikeuteen -kirjassa virhe, kun s.81 missä käsitellään välillistä vahinkoa myyjän viivästystilanteessa sanotaan että "välillisen vahingon myyjä on velvollinen korvaamaan vain, jos viivästys tai vahinko johtuu huolimattomuudesta hänen puolellaan". Sitten sivulla 92 on taas tavaran virheestä ja välillisestä vahingosta sanottu "välillisen vahingon myyjä on velvollinen korvaamaan vain, jos virhe tai vahinko johtuu tahallisuudesta tai huolimattomuudesta hänen puolellaan (tuottamusvastuu)". Ymmärrän täysin sen että toki eri kriteerit on viivästyksessä ja virheessä, mutta kun huomasin vaan tarkistaessani finlexistä kyseistä asiaa niin siellä oli molemmissa tilanteissa sekä viivästymisessä että virheessä pelkästään huolimattomuus, ei tahallisuutta oltu mainittu ollenkaan. Onko tässä tapauksessa siis tuottamusvastuu "huolimattomuudesta hänen puolellaan" vai "tahallisuudesta tai huolimattomuudesta hänen puolellaan"

Kysyisin myös, että mitä tarkoitetaan s.95 lauseella "Maksamalla viivästyneen maksun ostaja voi estää kaupanpurun". Tarkoitetaanko tällä lauseella, että ostaja voi estää kaupanpurun nimenomaan lisäajan kuluessa maksamalla viivästyneen maksun, vai sitä, että lisäajan päätyttyäkin, mutta esimerkiksi seuraavana päivänä lisäajan päättymisestä, ostaja voi estää kaupanpurun? Vaikeasti selostan, mutta toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitan.

Kiitos etukäteen!