JKH kirjoitti:Heippa!
Adoptiolain 2012 100§ s. 69.
Tässä kertaillessa menee ihan pää sekaisin.. mutta siis ymmärrän ensimmäisen momentin.
Toista momenttia en nyt ymmärrä "Mitä 1 momentissa säädetään, ei kuitenkaan sovelleta, jos tuomioistuin on lapseksiottamisesta annetun lain nojalla vahvistanut, että ottolapsisuhteeseen sovelletaan mainitun lain säännöksiä,
tai tämän lain nojalla vahvistanut, että adoptioon sovelletaan tämän lain säännöksiä." -- tämä liittyy jotenkin siihen, että adoptiovanhempi/adoptiolapsi voivat hakemuksesta siirtää heikon adoption vahvaksi adoptioksi, jolloin luonnollisesti vaikka on syntynyt heikon adoption aikaan, niin sovelletaan vahvaa adoptiota. Tuossa momentissa on kaksi mahdollisuutta, niin mikä se toinen on?
Ja tarkoittiko kolmas momentti sitä, että ihan sama mitä on käynyt (kuka on syntynyt milloin, oliko hakemuksia jne) niin jos perittävä on kuollut 1.7.2012 jälkeen niin AINA KAIKISSA TAPAUKSISSA sovelletaan vahvaa adoptiota perinnönjaossa?
Lisäksi s. 79 "Rintaperillisiä ovat ensinnäkin aviolapset. Samaan ryhmään kuuluvat tunnustetut lapset riippumatta siitä, milloin lapsi on syntynyt." Onko isyyden tunnustaminen ja vahvistaminen eri asia? Kun eikö isyyslain 67§ mukaan au-lapsella, joka on syntynyt ennen 1.10.1976, niin hänellä ei ole vahvistetun isyyden perusteella perintöoikeutta jos perittävä on kuollut ennen 31.1.2012. Eli tällöin vaikka isyys on vahvistettu, niin lapsi ei peri. Logiikkani mukaan tämä menee ristiin tuon kanssa, että tunnustetut lapset ovat rintaperillisiä aina JOS tunnustamisella ja vahvistamisella tarkoitetaan samaa asiaa.
Kiitos
Moikka,
Mun nimi ei nyt näy täällä vihreällä, kun en ole sitä muistanut meidän adminiltä pyytää, mutta kurssin järjestäjänä vastailen.
Eli ensin tuosta ihanasta adoptiolain 100§:stä.
Eli 1. momentin mukaan PÄÄSÄÄNTÖ tosiaan on se, että jos adoptio on vahvistettu ennen 1.1.1980, adoptiosuhteeseen sovelletaan silloin (eli ennen 1.1.1980 voimassa ollutta lakia), joka nyt siis johtaa siihen, että kyseessä on ns. heikko adoptio.
Säännöksen 2. Momentti sisältää POIKKEUKSEN ym. pääsääntöön. POIKKEUS NRO 1 on se jos 1) lapseksiottamisesta annetun lain TAI 2) nykyisen adoptiolain nojalla tuomioistuin on hakemuksesta vahvistanut, että adoptiosuhde katsotaankin vahvaksi adoptiosuhteeksi. Vuodesta 2012 eli nykyisen adoptiolain aikaan tuollaisen hakemuksen on voinut tehdä myös lapsi itse. Aiemmin tämä oikeus oli ainoastaan adoptiovanhemmalla. Säännös sisältää kuitenkin myös POIKKEUKSEN POIKKEUKSEN, jonka mukaan, jos ”perittävä kuitenkin on kuollut ennen tuomioistuimen päätöksen antamista, oikeus perittävän jäämistöön määräytyy 1 momentissa tarkoitettua suostumusta annettaessa voimassa olleiden säännösten mukaan, jollei 3. momentista muuta johdu”. Eli vaikka tuomioistuin olisi vahvistanut sen, että adoptiosuhde katsotaan vahvaksi adoptiosuhteeksi, sillä ei ole merkitystä, jos henkilö, jonka perintöä jaetaan, on kuollut ennen kyseistä tuomioistuimen vahvistusta. Tämä kuitenkin siis vain silloin, jos ei 3. momentista vielä jotain muuta johdu.
Eli säännöksen 3. momentissa on vielä POIKKEUS NRO 2. jonka mukaan riippumatta siitä, milloin adoptio on alun perin vahvistettu, sovelletaan kuitenkin uuden adoptiolain mukaisia säännöksiä (vahva adoptio), jos se henkilö, jonka perintöä jaetaan, on kuollut 1.7.2012 jälkeen. Tärkeää on nyt kuitenkin huomata, että toisin kuin 1. momentti, tämä 3. momentti koskee kuitenkin vain oikeutta 1) adoptiolapselta tai tämän jälkeläiseltä jääneeseen perintöön TAI 2) adoptiolapsen ja tämän jälkeläisen oikeutta saada perintöä adoptiovanhemmilta ja näiden sukulaisilta. Toisin sanoen tämä momentti EI siis vaikuta adoptiolapsen oikeuteen periä biologiset vanhempansa (kuten heikossa adoptiossa), vaikka antaakin adoptiolapselle (vahvan adoption mukaisen oikeuden) periä esim. adoptioisovanhempansa.
Sitten isyyden tunnustamisesta ja vahvistamisesta. Tunnustaminen on tosiaan tässä yhteydessä eri asia kuin vahvistaminen. Molemmat ovat isyyden vahvistamistoimia, mutta tässä yhteydessä tunnustamisella viitataan nyt isän vapaaehtoiseen toimeen, jossa hän omasta tahdostaan tunnustaa lapsensa. Tähän isällä on aina oikeus. Vahvistaminen taas viittaa tässä yhteydessä oikeuteen saada isyys vahvistettua virallisteitse silloinkin, kun isä ei itse vapaaehtoisesti tunnusta lasta. Tällöin isyyden vahvistamista varten tulee nostaa vahvistamiskanne. Historiallista syistä tällainen vahvistaminen ei kutenkaan aina ole johtanut oikeuteen periä vahvistettu isä.
Tässä vielä listaus siitä, milloin ennen 1.10.1976 syntyneellä au-lapsella on oikeus periä vahvistettu isänsä.
Ennen 1.10.1976 syntyneellä au-lapsella on oikeus periä isänsä, jos:
1. Isyys on vahvistettu ja isä on kuollut 31.1.2012 jälkeen.
2. Isä on kuollut ennen 31.1.2012, mutta perintö on mennyt valtiolle tai kohtuussyistä katostaan, että oikeus perintöön, ja tätä koskeva kanne nostettu määräajassa (10 v.).
3. Jos isyys on vahvistettu 1.10.1976 – 1.10.1981 annetulla tuomioistuimen päätöksellä.
4. Au-Lapsella, jolla oli (väärä) isä ennen 1.10.1976, mutta isyys on sen jälkeen kumottu tai purettu ja lapselle on vahvistettu uusi isä, on oikeus periä (uuden) vahvistetun isyyden perusteella.
Toivottavasti nämä vastaukset avasivat vähän näitä kirjan kinkkisiä kohtia. Kysy ihmeessä vielä, jos aivot jäivät edelleen solmuun.
/ Sini
