Euroopan unionin oikeuden periaatteet ja perusvapaudet

[janne]

s. 78 "Prosessuaalisia säännöksiä voidaan soveltaa kaikkiin niiden voimaantulon hetkellä vireillä oleviin tapauksiin. Prosessioikeudellinen taannehtivuuskielto ei ole kuitenkaan aivan ehdoton mahdollisten siirtymäaikajärjestelyjen vuoksi.
Eikö ensimmäinen lause periaatteessa tarkoita, että tällöin nimenomaan meneteltäisiin vastoin taannehtivien oikeusvaikutusten kieltoa, jos uutta säännöstä sovelletaan vanhan lain aikana tapahtuneeseen tapaukseen? Ja sitten tuo seuraava lause on muotoiltu niin kuin se liittyisi edeltäjäänsä, mutta en kuitenkaan ymmärrä mikä näiden kahden lauseen yhteys toisiinsa nyt sitten on...?

Tässä täytyy pitää erillään nuo prosessuaaliset säännökset, jotka koskevat sitä, miten asiaa viranomaisessa tai tuomioistuimessa käsitellään ja sitten nuo varsinaiset aineelliset säännökset jota sovelletaan. Eli jos kuvitellaan vaikkapa tilannetta, jossa laki on muuttunut 1.3.2017 siten, että siniset autot ovat lain voimaantulosta lukien kokonaan kiellettyjä. Tätä säännöstä ei kuitenkaan voida soveltaa taannehtivasti, eli vielä helmikuussa 2017 siniset autot olivat sallittuja. Ja tässä on nyt kyse aineellisesta säännöksestä. Mutta, jatketaan esimerkkiä ja kuvitellaan, että 1.6.2017 tuli voimaan toinen lakimuutos, jonka voimaantulon jälkeen tuomioistuin voi käsiteltävässä asiassa vaikkapa käyttää videoneuvottelua. Kuvitellaan jälleen että olen mennyt huhtikuussa 2017 ajamaan sinisellä autolla, eli rikkonut tuota ensin mainittua lakia ja tästä on nostettu minua vastaan kanne toukokuussa 2017. Tuomioistuin käsittelee asiaa kesäkuussa 2017, eli tämän videoneuvottelulain voimaantulon jälkeen. Tuomioistuin voi tuota asiaa käsitellessään käyttää videoneuvottelua - kyse on prosessuaalisesta säännöksestä, ja asia oli vireillä lakimuutoksen (ts. sen videoneuvottelulain) voimaan tullessa. Sen sijaan jos tuo videoneuvottelulaki olisi tullut voimaan vaikkapa 1.4.2017, eli ennen kuin asia olisi tullut vireille, ei sitä olisi voinut soveltaa (koska taannehtivuuskielto), ellei sitten olisi ollut jotain erillistä siirtymäaikajärjestelyä.

Ja olenhan ymmärtänyt nyt materiaalisen taannehtivuuden oikein, eli aikaisemmin sallittuun toimintaan sovelletaan uutta lainsäädäntöinstrumenttia (joka kieltää tämän aikaisemman toiminnan), mikäli toimintaa edelleen jatketaan uuden lainsäädäntöinstrumentin voimaantulemisen jälkeen? Toi sivun 77 selitys on nimittäin hyvin hämärä, ainakin omasta mielestäni

Jep, kuulostaa siltä että olet.

[janne]

4. SEUT 64(2) poikkeussäännöt: mitä nämä pääomanliikkeitä koskevat toimenpiteet, joihin parlamentilla ja neuvostolla on oikeus, voivat olla, ja millaisessa tilanteessa niitä käytetään? Nyt koko kohta tuntuu melkoisen ympäripyöreältä.

Kaivelin tätä vähän aika vaihtelevalla menestyksellä, ilmeisen ympäripyöreää onkin. Tuo kirjan pätkä on melkein kokonaisuudessaan suoraan artiklasta, vähän sitä on uusiksi muotoiltu. Erilaisia pääomien vapaan liikkuvuuden rajoituksia tuossa haetaan takaa. Ja tässä kyse siis parlametnin ja neuvoston mahdollisuudesta rajoittaa pääomien vapaata liikkuvuutta (esim. tavaroiden osaltahan arvioitavina oli useimmiten jäsenvaltioiden toimet).