Johdatus kuluttajaoikeuteen

Oikeustieteellisen tdk:n pääsykokeisiin valmentavan kurssin oma keskustelualue.
saija
Viestit: 7
Liittynyt: Ke Huhti 24, 2019 7:09 pm

Re: Johdatus kuluttajaoikeuteen

Viesti Kirjoittaja saija »

Matias kirjoitti: Su Touko 05, 2019 3:57 pm Onkohan johdatus kuluttajaoikeuteen -kirjassa virhe, kun s.81 missä käsitellään välillistä vahinkoa myyjän viivästystilanteessa sanotaan että "välillisen vahingon myyjä on velvollinen korvaamaan vain, jos viivästys tai vahinko johtuu huolimattomuudesta hänen puolellaan". Sitten sivulla 92 on taas tavaran virheestä ja välillisestä vahingosta sanottu "välillisen vahingon myyjä on velvollinen korvaamaan vain, jos virhe tai vahinko johtuu tahallisuudesta tai huolimattomuudesta hänen puolellaan (tuottamusvastuu)". Ymmärrän täysin sen että toki eri kriteerit on viivästyksessä ja virheessä, mutta kun huomasin vaan tarkistaessani finlexistä kyseistä asiaa niin siellä oli molemmissa tilanteissa sekä viivästymisessä että virheessä pelkästään huolimattomuus, ei tahallisuutta oltu mainittu ollenkaan. Onko tässä tapauksessa siis tuottamusvastuu "huolimattomuudesta hänen puolellaan" vai "tahallisuudesta tai huolimattomuudesta hänen puolellaan"

Kysyisin myös, että mitä tarkoitetaan s.95 lauseella "Maksamalla viivästyneen maksun ostaja voi estää kaupanpurun". Tarkoitetaanko tällä lauseella, että ostaja voi estää kaupanpurun nimenomaan lisäajan kuluessa maksamalla viivästyneen maksun, vai sitä, että lisäajan päätyttyäkin, mutta esimerkiksi seuraavana päivänä lisäajan päättymisestä, ostaja voi estää kaupanpurun? Vaikeasti selostan, mutta toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitan.

Kiitos etukäteen! :)
Moi Matias!

Hyvä huomio kirjasta ja laista. Sivulla 81 viivästystilanteen välillisen vahingon yhteydessä mainitaan, että myyjä on voinut myydä tavaran tietoisena siitä, että sitä ei todennäköisesti ole esimerkiksi riittävästi saatavissa. Vaikka viivästyksen osalta puhutaan vain huolimattomuudesta, välillisen vahingon osalta myyjän vahingonkorvausvelvollisuus viivästyksessä ulottuu myös tahallisuuteen, toisin sanoen se perustuu tuottamusvastuuseen. Kirjassa todetaan sivulla 40 (tosin eri asiayhteydessä) tuottamuksellisuuden olevan tahallisuutta tai huolimattomuutta. Tuottamusvastuu käsittää siten tahallisuuden ja huolimattomuuden, joten sekä virheen että viivästyksen osalta myyjä on tuottamusperusteisessa vastuussa välillisistä vahingoista.

Ostajan oikeus estää kaupan purku suorittamalla maksu perustuu KSL 5:27:n 4 momenttiin. Sen mukaan myyjä ei saa purkaa kauppaa ostajan maksuviivästyksen vuoksi sen jälkeen, kun viivästynyt maksu on suoritettu. Pykälään voidaan hakea tulkinta-apua hallituksen esityksestä HE 360/1992 vp, jossa kyseisen lainkohdan mainitaan vastaavan asiallisesti kauppalain 59 §:n 1 momenttia. Kauppalain 59.1 §:n mukaan myyjä ei saa purkaa kauppaa ostajan maksuviivästyksen vuoksi tai sen vuoksi, ettei ostaja ole noutanut tai vastaanottanut tavaraa, ellei hän ilmoita ostajalle purkamisesta ennen kuin tämä on täyttänyt velvollisuutensa. Kyseisen kauppalain säännöksen perusteella voitaisiin katsoa, että myyjän purkuoikeuden rajoitus ulottuisi siis siihen, että ostaja suorittaisi maksun ennen kuin myyjä ilmoittaa kaupan purusta. Lisäajan kuluessa suoritettu viivästynyt maksu toki estää purun, mutta edellä mainitun perusteella voisi olla mahdollista suorittaa viivästynyt maksu ja estää kaupan purku lisäajan umpeutumisen jälkeen sillä edellytyksellä, että myyjä ei ole ilmoittanut ostajalle purkamisesta ennen kuin tämä on suorittanut viivästyneen maksun.

Tämä päätelmä perustuu kuitenkin kirjan ulkopuolisen tietoon, joten valintakokeessa tämäntasoista perehtymistä asiaan ei edellytetä. Valintakokeessa on siis tärkeintä, että muistat tilanteet, joissa myyjällä on oikeus purkaa kulutustavaran kauppa ostajan maksuviivästyksen vuoksi ja sen, että ostajalle on annettu mahdollisuus kauppahinnan suorittamisella estää purku viivästystilanteissa.

Toivottavasti tästä oli apua. :)
salli
Viestit: 7
Liittynyt: Ti Huhti 19, 2016 7:33 pm

Re: Johdatus kuluttajaoikeuteen

Viesti Kirjoittaja salli »

itmyli kirjoitti: Ti Touko 07, 2019 3:07 pm Hei,

Itse olen hiukan hämmentynyt siitä, että millaisiin kohtuuttomiin ehtoihin kuluttaja voi vedota. Sivulla 66 mainitaan: "Koska kuluttajansuojalain 3 luku on kollektiivista kuluttajansuojaa, yksittäisellä kuluttajalla ei ole toimivaltaa vedota KSL 3:1:ään vaan toimivalta on käytännössä aina kuluttaja-asiamiehellä..."

Eli siis, jos sopimuksen jokin ehto on kohtuuton, esimerkiksi jos ostaisin radion 1500 eurolla kun taas muut kaupat myyvät kyseistä radiota vain 50 eurolla, voitaisiin periaatteessa nähdä KSL 3:1 mukaan: "Elinkeinonharjoittaja ei saa käyttää kulutushyödykettä tarjotessaan sopimusehtoa, jota kulutushyödykkeen hinta ja muut asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen on pidettävä kuluttajien kannalta kohtuuttomina." että tuo hinta on kohtuuton. Tai esimerkiksi tuo sivun 63 esimerkki tyyppikohtuuttomasta ehdosta: olisin ottanut lainan, ja siinä olisi sellainen ehto, jonka mukaan yhden päivän viivästys lainan koron tai lyhennyksen maksussa johtaa koko velan erääntymiseen välittömästi maksettavaksi.

Enkö siis voi noissa tapauksissa vedota siihen, että ehto on mielestäni kohtuuton, kuten sivulla 66 sanotaan? Onko minun tuollaisessa tapauksessa otettava yhteys kuluttaja-asiamieheen? Kuitenkin tuon KSL 4 luvun mukaan kohtuutonta ehtoa voidaan sovitella? Sivulla 62 mainitaan myös KSL 3 luvusta , että "kyse on kollektiivisesta kuluttajasuojasta: kyse on vakioehdoista, ei yksittäisen sopimuksen ehdoista". Nuo vakioehdothan voivat tulla osaksi yksittäistä sopimusta ja siten siis tuon 3 luvun säännökset tulevat osaksi yksittäistä sopimusta? Vai viitataanko tuossa KSL 3 luvussa siis sellaisiin ehtoihin, joita ei ole vielä olemassa ja joita ennaltaehkäistään sääntelyllä? Vai viitataanko tuon sivun 66 lauseella, että yksittäinen kuluttaja ei voi vedota yleisesti ehdon olevan kaikkien kuluttajien kannalta kohtuuton?

Toisin sanoen: Voisitteko avata hieman tuota sivun 66 lausetta?

Kiitos vastauksista jo etukäteen, toivottavasti ymmärsitte mitä hain takaa :D
Heippa!

KSL 3 luku liittyy siis ennemminkin kuluttaja-asiamiehen toimintaan ja siihen, miten yleisesti kohtuuttomiksi todettuja vakioehtoja voidaan kontrolloida. Kuluttajan itse ei tule sopimusehdon kohtuuttomuutta pohtiessaan keskittyä tuon 3 luvun lainkohtiin vaan nimenomaan KSL 4 lukuun. KSL 3 luku on myös rajattu koskemaan pelkkiä vakioehtoja, kun taas yksittäisen kuluttajan tilanteessa (esimerkeissäsi) tulee sovellettavaksi KSL 4 luvun säännökset, joiden soveltuvuutta ei ole rajattu pelkkiin vakioehtoihin (tosin KSL 4:2:ssa on säädetty kuluttajan "paremmasta asemasta" kohtuuttomuusarvioinnissa kohtuuttoman sopimusehdon ollessa vakioehto).

Myös vakioehto voidaan kyllä tulkita kohtuuttomaksi yksittäisenkin kuluttajan osalta/tilanteessa, jolloin edelleen tulee vedota samoihin KSL 4 luvun säännöksiin kuin yksittäiseen sopimukseen laaditun sopimusehdon kanssa. 3 luvun säännökset eivät kuitenkaan vakioehtojenkaan kohdalla sovellu yksittäisen kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan väliseen oikeussuhteeseen.

Toki kuluttaja voisi informoida kuluttaja-asiamiestä tilanteessa, jossa epäilee omalla kohdallaan kohtuuttoman tai kohtuuttomaksi todetun sopimusehdon olevan myös yleisesti ottaen kenen tahansa kuluttajan kohdalla kohtuuton. Tällöin KA:n tehtävänä on sitten KSL 3 luku huomioiden esim. kieltää elinkeinonharjoittajaa jatkamasta tietyn sopimusehdon käyttöä.

3 luvun ollessa kollektiivista kuluttajansuojaa turvaava se kohdistuu käytännössä "tulevaan ennaltaehkäisevästi". Se kieltää elinkeinonharjoittajaa käyttämästä kohtuuttomia sopimusehtoja(vakioehtoja) ja antaa oikeuden kieltää tällaisten ehtojen käyttö. Vaikka yksittäistapauksessa kuluttaja ottaisikin yhteyttä kuluttaja-asiamieheen ja tämä toteaisi ehdon olevan kohtuuton, ei tämä fakta muuttaisi jo tehdyn sopimuksen sisältöä. Ehto jäisi silti voimaan kohtuuttomana.

4 luku taas kohdistuu jälkikäteisesti yksittäisen kuluttajan oikeusturvan suojaamiseen eli on individuaalista kuluttajansuojaa. Aiemmassa kappaleessa todetusti 3 luku ei hirveästi auta yksittäistä kuluttajaa vaan saadakseen itseään koskevan sopimuksen sisältöä muutettua jonkin sen ehdon kohtuuttomuuden johdosta, tulee tämän vedota KSL 4 luvun säännöksiin.

Toivottavasti tämä vuodatus auttoi hämmennykseen :D Kirjassa olisi kyllä voinut hieman selkeämmin avata tätä eroa!
Veera94
Viestit: 21
Liittynyt: Ke Touko 02, 2018 12:10 pm

Re: Johdatus kuluttajaoikeuteen

Viesti Kirjoittaja Veera94 »

saija kirjoitti: Ti Touko 07, 2019 3:53 pm
Vava kirjoitti: Su Touko 05, 2019 7:25 pm
Veera94 kirjoitti: Su Touko 05, 2019 1:59 pm Yritän esittää kysymykseni mahdollisimman ymmärrettävästi. Eli jos kokeessa olisi seuraavanlainen oikeustapaus, niin kuinka sitä oikea-oppisesti pitäisi soveltaa: Kuluttaja on ostanut elinkeinonharjoittajalta telkkarin, jonka elinkeinonharjoittaja on luvannut toimittaa 2 päivän sisällä. Kuluttaja odottaa 5 päivää eikä telkkaria kuulu. Kuluttaja päättää itse mennä hakemaan telkkarin elinkeinonharjoittajan liiketilasta. Elinkeinonharjoittaja luovuttaa tv:n ja kuluttaja vie television kotiin. Kotona hän huomaa että tv ei ole 55 tuumainen kuten on sovittu, vaan 46 tuumainen.

Eikö niin että tällaisessa tapauksessa kun on kyse yksittäisen kuluttajan ja ek:n välisestä sopimussuhteesta, niin me lähdemme soveltamaan nimenomaan KSL 5 luvun säännöksiä? Tässä tapauksessa kysymys olisi siis ilmeisesti tavaran virheellisyydestä ja viivästymisestä? Tässä tilanteessa ei voisi lähteä soveltamaan esim. KSL 2 luvun säännöksiä sopimattomasta menettelystä tai harhaan johtavista tiedoista?

Tämä asia jäi hämmentämään toden teolla kun tein harjoitustehtäviä (muualla kuin täällä) ja siellä oli vähän tämän tyylinen oikeustapaus, jossa vastauksessa oli lähdetty soveltamaan KSL 2 lukua tähän tilanteeseen. Olen käsittänyt, että sitä sovelletaan vain vakiosopimuksissa eikä yksittäisissä sopimussuhteissa, koska se on kollektiivista kuluttajansuojaa?

Tää olisi aika olennainen asia ymmärtää ja haluaisin tietää olenko ymmärtänyt tän jotenkin väärin :D
Sanoisin itsekin että KSL 2 luku ei sovellu tähän, koska KSL 2 luku on kollektiivista kuluttajansuojaa ja kollektiivista sääntelyä ei sovelleta yksittäisen kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan suhteeseen (s. 8).

Sanoisin että tässä tapauksessa myyjä on syyllistynyt viivästykseen, koska ei ole noudattanut sovittua luovutustapaa ja -ajankohtaa. Lisäksi tavarassa on virhe, koska se ei ole sovitunlainen, ja ostaja voi pidättyä maksusta, pyytää virheen oikaisua ja viime kädessä purkaa kaupan (jos elinkeinonharjoittaja ei ole yhteistyöhaluinen niin pyytää sovittelua kuluttajaneuvonnalta, viedä asian kuluttajariitalautakuntaan ja haastaa oikeuteen).

Moi Veera94 ja Vava!

Olette oikeassa kollektiivisen kuluttajansuojan osalta siinä, että kollektiivista sääntelyä ei sovelleta yksittäisiin kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisiin suhteisiin. Tämä tarkoittaa sitä, että yksittäinen kuluttaja ei voi vedota hänen ja elinkeinonharjoittajan välisessä oikeussuhteessa kollektiiviseen sääntelyyn, kuten KSL 2 luvun säännöksiin. KSL 2 luvun soveltamisen kannalta ei ole kuitenkaan merkitystä sillä, onko kyseessä vakiosopimus tai erikseen sovittu sopimus, sillä elinkeinonharjoittajan menettely voi olla sopimatonta sopimusehdoista riippumatta. On hyvä muistaa, että KSL 2 luvun sopimatonta menettelyä koskevat säännökset soveltuvat myös asiakassuhteeseen, jolla tarkoitetaan olemassa olevaa sopimussuhdetta ja sopimussuorituksen jälkeen tapahtuvaa kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välistä kanssakäymistä. Sopimatonta menettelyä koskevien säännösten soveltuminen asiakassuhteeseen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että yksittäinen kuluttaja voisi vedota suojakseen kyseisiin säännöksiin yksittäistä elinkeinonharjoittajaa kohtaan, vaan elinkeinonharjoittajan sopimaton menettely asiakassuhteessa voidaan kieltää ja siten suojata yhteisesti kuluttajia tältä menettelyltä.

Oikeustapaukseen vastaaminen on pitkälti riippuvaista tapauskuvauksesta ja tehtävänannosta, sillä tehtävänannossa saatetaan pyytää jotakin tiettyä näkökulmaa (esimerkiksi tässä tapauksessa voitaisiin pyytää vastaamaan, mitä telkkarin ostanut kuluttaja voisi tässä tapauksessa tehdä). Siten kysymykseesi on hieman hankalaa antaa yleispätevää vastausta. Mainitsemiesi seikkojen perusteella tapaus kuulostaa kuitenkin KSL 5 luvun säännösten soveltamiselta, sillä mainitsemistasi seikoista käy ilmi tavaran luovutuksen viivästyminen ja virhe. Tällöin kuluttaja voisi turvautua KSL 5 luvun mukaisiin oikeussuojakeinoihin (esim. oikeuteen pidättäytyä maksamasta kauppahintaa yms.). Jos tapauskuvauksesta ilmenisi seikkoja, jotka viittaisivat elinkeinonharjoittajan sopimattomaan menettelyyn (esimerkiksi se, että myyjä antanut harhaanjohtavaa tietoa tms), voisi KSL 2 luku tulla sovellettavaksi. Tällöin telkkarin ostanut kuluttaja ei voisi kuitenkaan vedota KSL 2 luvun säännöksiin kyseisessä kaupassa. Menettelyyn voitaisiin puuttua KSL 2:16:n kiellon avulla, jolloin kielto suojaa kuluttajia kollektiivisesti ja tulevaisuudessa samalta menettelyltä, joten kyseisessä telkkarikaupassa kiellolla ei tavaran virheen tai viivästymisen kannalta olisi merkitystä. Tosin yleisessä tuomioistuimessa yksittäinen kuluttaja voisi vedota kirjassa sivulla 56 mainittuun rikoslain 30 luvun 1 §:n markkinointirikossäännökseen, jos tapauksessa on kyse markkinoinnista.

Tiivistettynä: elinkeinonharjoittajan menettely markkinoinnissa tai asiakassuhteissa voi tulla arvioitavaksi KSL 2 luvun perusteella, mutta yksittäinen kuluttaja ei voi vedota KSL 2 luvun säännöksiin hänen ja elinkeinonharjoittajan välisessä oikeussuhteessa. Kollektiivinen sääntely suojaa kuluttajia nimenomaan kollektiivina, joten yksittäinen kuluttaja ei saa suojaa kollektiivisen sääntelyn perusteella yksittäisessä oikeussuhteessa.
Entä jos olisi kysymyksessä tilanne jossa vaikka kaverukset X, Y ja Z ovat kaikki erikseen tehneet sopimuksen tietyn elinkeinonharjoittajan kanssa. Kysymyksessä olisi vakiosopimus jossa sopimuksen sisältö olisi kaikissa kolmessa sopimuksessa sama. Kaverukset kuulisivat jostain että elinkeinonharjoittajan sopimusehto on kohtuuton. Jos kysymyksenä olisi että mitä X, Y ja Z voivat tehdä niin olisiko oikea vastaus se, että he voivat a) joko kiinnittää kuluttaja-asiamiehen huomion kyseiseen sopimusehtoon jolloin KA tai markkinaoikeus voi tilanteesta riippuen määrätä elinkeinonharjoittajalle kiellon TAI b) kaikki vedota KSL 4 säännöksiin sopimuksen kohtuuttomuudesta? Jos he kaikki vetoavat tähän KSL 4 sopimusehdon kohtuuttomuuteen niin kaikkien kolmen on tällöin erikseen saatettava asia kuluttajaneuvonnan, kuluttajariitalautakunnan tai yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi elleivät muuten pääse sopimusehdosta yhteisymmärrykseen elinkeinonharjoittajan kanssa?
saija
Viestit: 7
Liittynyt: Ke Huhti 24, 2019 7:09 pm

Re: Johdatus kuluttajaoikeuteen

Viesti Kirjoittaja saija »

Veera94 kirjoitti: Ke Touko 08, 2019 7:10 pm
saija kirjoitti: Ti Touko 07, 2019 3:53 pm
Vava kirjoitti: Su Touko 05, 2019 7:25 pm
Sanoisin itsekin että KSL 2 luku ei sovellu tähän, koska KSL 2 luku on kollektiivista kuluttajansuojaa ja kollektiivista sääntelyä ei sovelleta yksittäisen kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan suhteeseen (s. 8).

Sanoisin että tässä tapauksessa myyjä on syyllistynyt viivästykseen, koska ei ole noudattanut sovittua luovutustapaa ja -ajankohtaa. Lisäksi tavarassa on virhe, koska se ei ole sovitunlainen, ja ostaja voi pidättyä maksusta, pyytää virheen oikaisua ja viime kädessä purkaa kaupan (jos elinkeinonharjoittaja ei ole yhteistyöhaluinen niin pyytää sovittelua kuluttajaneuvonnalta, viedä asian kuluttajariitalautakuntaan ja haastaa oikeuteen).

Moi Veera94 ja Vava!

Olette oikeassa kollektiivisen kuluttajansuojan osalta siinä, että kollektiivista sääntelyä ei sovelleta yksittäisiin kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisiin suhteisiin. Tämä tarkoittaa sitä, että yksittäinen kuluttaja ei voi vedota hänen ja elinkeinonharjoittajan välisessä oikeussuhteessa kollektiiviseen sääntelyyn, kuten KSL 2 luvun säännöksiin. KSL 2 luvun soveltamisen kannalta ei ole kuitenkaan merkitystä sillä, onko kyseessä vakiosopimus tai erikseen sovittu sopimus, sillä elinkeinonharjoittajan menettely voi olla sopimatonta sopimusehdoista riippumatta. On hyvä muistaa, että KSL 2 luvun sopimatonta menettelyä koskevat säännökset soveltuvat myös asiakassuhteeseen, jolla tarkoitetaan olemassa olevaa sopimussuhdetta ja sopimussuorituksen jälkeen tapahtuvaa kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välistä kanssakäymistä. Sopimatonta menettelyä koskevien säännösten soveltuminen asiakassuhteeseen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että yksittäinen kuluttaja voisi vedota suojakseen kyseisiin säännöksiin yksittäistä elinkeinonharjoittajaa kohtaan, vaan elinkeinonharjoittajan sopimaton menettely asiakassuhteessa voidaan kieltää ja siten suojata yhteisesti kuluttajia tältä menettelyltä.

Oikeustapaukseen vastaaminen on pitkälti riippuvaista tapauskuvauksesta ja tehtävänannosta, sillä tehtävänannossa saatetaan pyytää jotakin tiettyä näkökulmaa (esimerkiksi tässä tapauksessa voitaisiin pyytää vastaamaan, mitä telkkarin ostanut kuluttaja voisi tässä tapauksessa tehdä). Siten kysymykseesi on hieman hankalaa antaa yleispätevää vastausta. Mainitsemiesi seikkojen perusteella tapaus kuulostaa kuitenkin KSL 5 luvun säännösten soveltamiselta, sillä mainitsemistasi seikoista käy ilmi tavaran luovutuksen viivästyminen ja virhe. Tällöin kuluttaja voisi turvautua KSL 5 luvun mukaisiin oikeussuojakeinoihin (esim. oikeuteen pidättäytyä maksamasta kauppahintaa yms.). Jos tapauskuvauksesta ilmenisi seikkoja, jotka viittaisivat elinkeinonharjoittajan sopimattomaan menettelyyn (esimerkiksi se, että myyjä antanut harhaanjohtavaa tietoa tms), voisi KSL 2 luku tulla sovellettavaksi. Tällöin telkkarin ostanut kuluttaja ei voisi kuitenkaan vedota KSL 2 luvun säännöksiin kyseisessä kaupassa. Menettelyyn voitaisiin puuttua KSL 2:16:n kiellon avulla, jolloin kielto suojaa kuluttajia kollektiivisesti ja tulevaisuudessa samalta menettelyltä, joten kyseisessä telkkarikaupassa kiellolla ei tavaran virheen tai viivästymisen kannalta olisi merkitystä. Tosin yleisessä tuomioistuimessa yksittäinen kuluttaja voisi vedota kirjassa sivulla 56 mainittuun rikoslain 30 luvun 1 §:n markkinointirikossäännökseen, jos tapauksessa on kyse markkinoinnista.

Tiivistettynä: elinkeinonharjoittajan menettely markkinoinnissa tai asiakassuhteissa voi tulla arvioitavaksi KSL 2 luvun perusteella, mutta yksittäinen kuluttaja ei voi vedota KSL 2 luvun säännöksiin hänen ja elinkeinonharjoittajan välisessä oikeussuhteessa. Kollektiivinen sääntely suojaa kuluttajia nimenomaan kollektiivina, joten yksittäinen kuluttaja ei saa suojaa kollektiivisen sääntelyn perusteella yksittäisessä oikeussuhteessa.
Entä jos olisi kysymyksessä tilanne jossa vaikka kaverukset X, Y ja Z ovat kaikki erikseen tehneet sopimuksen tietyn elinkeinonharjoittajan kanssa. Kysymyksessä olisi vakiosopimus jossa sopimuksen sisältö olisi kaikissa kolmessa sopimuksessa sama. Kaverukset kuulisivat jostain että elinkeinonharjoittajan sopimusehto on kohtuuton. Jos kysymyksenä olisi että mitä X, Y ja Z voivat tehdä niin olisiko oikea vastaus se, että he voivat a) joko kiinnittää kuluttaja-asiamiehen huomion kyseiseen sopimusehtoon jolloin KA tai markkinaoikeus voi tilanteesta riippuen määrätä elinkeinonharjoittajalle kiellon TAI b) kaikki vedota KSL 4 säännöksiin sopimuksen kohtuuttomuudesta? Jos he kaikki vetoavat tähän KSL 4 sopimusehdon kohtuuttomuuteen niin kaikkien kolmen on tällöin erikseen saatettava asia kuluttajaneuvonnan, kuluttajariitalautakunnan tai yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi elleivät muuten pääse sopimusehdosta yhteisymmärrykseen elinkeinonharjoittajan kanssa?
Tässä tapauksessa vastauksessa voitaisiin mainita molemmat vaihtoehdot ratkaisuina tapaukseen, sillä kollektiivinen kuluttajansuoja ja individuaalinen kuluttajansuoja eivät välttämättä poissulje toisiaan. Keskeisenä erona on se, ketä sääntelyllä suojataan. Ensisijaisesti vastauksessa voisi käsitellä X:n, Y:n ja Z:n mahdollisuutta vedota yksilöllistä kuluttajansuojaa koskeviin säännöksiin eli tässä tapauksessa KSL 4 luvun kohtuuttomuussäännöksiin, sillä kyseisiä säännöksiä voidaan soveltaa yksittäisiin kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisiin oikeussuhteisiin. Tällöin säännöksillä voitaisiin tosiasiallisesti puuttua kohtuuttomaan ehtoon juuri kyseisissä oikeussuhteissa. Kuten sanoit, jos X, Y ja Z vetoavat KSL 4 luvun säännöksiin, niin heidän on jokaisen erikseen saatettava asia kuluttajaneuvonnan, kuluttajariitalautakunnan tai yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi elleivät muuten pääse yhteisymmärrykseen elinkeinonharjoittajan kanssa. Tämä johtuu nimenomaisesti KSL 4 luvun individuaalisesta luonteesta. Kuten kirjassa sivulla 9 mainitaan individuaalisen sääntelyn osalta, yhtä kuluttajaa koskeva ratkaisu vaikuttaa suoranaisesti ainoastaan tämän kyseisen kuluttajan oikeusasemaan.

Toissijaisena vastauksessa voitaisiin mainita mahdollisuus saattaa yleisesti kohtuuton sopimusehto kuluttaja-asiamiehen tietoon, jotta kuluttajia voitaisiin suojata kyseiseltä sopimusehdolta jatkossa. Tällä ei kuitenkaan olisi vaikutusta X:n, Y:n ja Z:n tekemiin sopimuksiin (ks. kirjasta s. 24), minkä vuoksi KSL 4 lukuun vetoaminen on ensisijainen keino X:n, Y:n ja Z:n tilanteessa. Tapauskuvauksesta riippuen voisi mainita myös ryhmäkanteen mahdollisuudesta, jos X:n, Y:n ja Z:n kaltaisia kuluttajia olisi lukuisia ja ehto olisi kohtuuton kaikkien osalta.

Toivottavasti tämä selvensi asiaa!
anni1111
Viestit: 5
Liittynyt: La Huhti 20, 2019 8:54 pm

Re: Johdatus kuluttajaoikeuteen

Viesti Kirjoittaja anni1111 »

Nykyisin sovittelusäännöksiin on implementoitu sopimusehtodirektiivi.

Ymmärsinkö siis oikein, että esimerkiksi se, että elinkeinoharjoittajalle on jätetty paljon yksipuolista päätäntävaltaa sopimuksen sisällön osalta tai elinkeinoharjoittajan suoritus on huomattavasti vähempiarvoinen kuin kuluttajan suoritus eivät kuitenkaan ole kohtuuttomia ehtoja silloin, kun arvioidaan kuluttajan ja elinkeinoharjoittajan yksittäistä sopimusta, jolloin kyse on siis individuaalisesta kuluttajasuojasta? Vaan direktiivi nimenomaan koskee vain sellaisia sopimusehtoja, joista ei ole erikseen neuvoteltu ja toiseksi, pääkohteen määrittelyä, hinnan tai korvauksen riittävyyttä ja vastineena toimitettavia tavaroita ja palveluita vaan siinä tapauksessa kun ehtoja ei ole laadittu selkeästi ja ymmärrettävästi.
salli
Viestit: 7
Liittynyt: Ti Huhti 19, 2016 7:33 pm

Re: Johdatus kuluttajaoikeuteen

Viesti Kirjoittaja salli »

anni1111 kirjoitti: To Touko 09, 2019 7:31 pm Nykyisin sovittelusäännöksiin on implementoitu sopimusehtodirektiivi.

Ymmärsinkö siis oikein, että esimerkiksi se, että elinkeinoharjoittajalle on jätetty paljon yksipuolista päätäntävaltaa sopimuksen sisällön osalta tai elinkeinoharjoittajan suoritus on huomattavasti vähempiarvoinen kuin kuluttajan suoritus eivät kuitenkaan ole kohtuuttomia ehtoja silloin, kun arvioidaan kuluttajan ja elinkeinoharjoittajan yksittäistä sopimusta, jolloin kyse on siis individuaalisesta kuluttajasuojasta? Vaan direktiivi nimenomaan koskee vain sellaisia sopimusehtoja, joista ei ole erikseen neuvoteltu ja toiseksi, pääkohteen määrittelyä, hinnan tai korvauksen riittävyyttä ja vastineena toimitettavia tavaroita ja palveluita vaan siinä tapauksessa kun ehtoja ei ole laadittu selkeästi ja ymmärrettävästi.
Heippa!

Individuaalisesta kuluttajansuojasta on kyse esim. sopimusehtojen/-ehdon sovittelussa. Tällöin yksittäisen kuluttajan kannalta voidaan katsoa kohtuuttomaksi mikä tahansa ehto, joka sopimukseen on liitetty, joka tosiasiassa on hänen kohdallaan kohtuuton. Esimerkiksi elinkeinonharjoittajalle jätetty yksipuolinen päätäntävalta taikka vähempi arvoinen suoritus elinkeinonharjoittajan puolelta. Vakioehdot siis sisältyvät myös yksittäiseen sopimukseen jonkun tietyn kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välillä, jolloin nämä tulee ehdottomasti ottaa huomioon kohtuuttomuusarvioinnissa.

Jako individuaaliseen ja kollektiiviseen kuluttajansuojaan pohjautuu siis siihen, mitä henkilösuhteita kussakin tilanteessa tarkastellaan. Eli onko kyse elinkeinonharjoittajasta ja yhdestä kuluttajasta ja _jo tehdystä sopimuksesta_ (individuaalinen ks) vaiko elinkeinonharjoittajasta ja kaikista kuluttajista, jotka tämän kanssa mahdollisesti voisivat tehdä sopimuksen ja _ennen sopimusten tekoa_ (kollektiivinen ks). Kollektiivisessa kuluttajansuojassa pyritään siis suojaamaan kuluttajia ennaltaehkäisevästi niin, ettei sovitteluun olisi tarvetta. Tällaista laaja-alaista suojaa on kuitenkin mahdotonta toteuttaa 100 prosenttisesti, jolloin individuaalinen kuluttajansuoja ja esim. sovittelu astuu kuvioihin ja tällöin kyse on siis sopimuksenteon jälkeisestä ajasta.

Direktiiviä ei siis itsessään sovelleta sen implementoinnin jälkeen vaan sen sijaan sovelletaan KSL säännöksiä, joissa on direktiivin tavoitteet jo huomioitu ja implementoitu. Toisaalta silloin, kun kyse on esim. KSL 4:2:sta eli säännöksestä, jossa direktiivi on implementoitu ja jossa vakioehtoja käytettäessä kuluttajille annetaan vieläkin voimakkaampaa suojaa, tulee suojan sisältöä pohdittaessa ottaa huomioon EUT:n oikeuskäytäntö, mikäli tilanteeseen soveltuvia ratkaisuja sieltä suunnalta löytyy. Tällöin on siis huomioitava sellaisia asioita, kuten kuluttajansuojan korkea taso (EU:n tavoitteita, jotka toimivat direktiivien taustalla ja joita pyritään mm. direktiivein ja asetuksin toteuttamaan), joka tulee ottaa taustalle EU-oikeuteen palautettavissa olevien säännösten tulkinnassa.

Toivottavasti tämä avasi edes hieman lisää aihetta! Ja mikäli ei, niin yritetään uudelleen :D
Anna-Kaisa
Viestit: 3
Liittynyt: La Maalis 31, 2018 2:09 pm

Re: Johdatus kuluttajaoikeuteen

Viesti Kirjoittaja Anna-Kaisa »

"Mainitun 8 a §:n 2 momentissa on pitkä lista sopimuksista, joihin kyseistä pykälää ei kuitenkaan sovelleta. Soveltamisalan ulkopuolelle on rajattu välittömästi täytettävät päivittäiset kulutushyödykesopimukset, joita ovat ennen muuta elintarvikkeiden ja muiden päivittäistavaroiden hankintaa koskevat sopimukset. Tällaisissa sopimuksissa tiedonantovelvollisuus ei olisi mielekäs eikä käytännössä mahdollinenkaan. Näihin sopimuksiin kuuluvat myös muut tavanomaisina pidettävät ja vähäarvoiset sopimukset. Merkityksellistä on se, miten säännöllistä ja tavanomaista kyseisenlaisen hyödykkeen hankkiminen on. Mitä kalliimpi tai monimutkaisempi hyödyke on kyseessä, sitä todennäköisemmin kyse ei ole päivittäisestä kulutushyödykesopimuksesta, joten esimerkiksi television, tietokoneen tai huonekalujen hankintaa koskevat sopimukset eivät ole tavanomaisia ja vähäarvoisia sopimuksia. Päivittäisten kulutushyödykesopimusten lisäksi pykälän soveltamisalan ulkopuolelle on jätetty sekalainen joukko sopimuksia sen vuoksi, että ne eivät kuulu kuluttajaoikeusdirektiivin soveltamisalaan. Tällaisia ovat esimerkiksi rahoituspalvelua tai -välinettä koskevat sopimukset, asuntokauppalain soveltamisalaan kuuluvat sopimukset ja matkustajaliikenteen palveluja koskevat sopimukset." s.49

Ymmärretäänkö tämä niin, että päivittäiset kulutushyödykesopimukset ovat oma sopimuksensa ja tavanomaisina pidettävät ja vähäarvoiset sopimukset omansa vai kuuluuko tuo jälkimmäinen tuohon ensimmäiseen?

Ymmärsin ne alun perin erillisinä, mutta aloin sitten epäröidä. Muistiinpanoihin olen lyhentänyt asian seuraavasti:
"8 a §:n 2 momentissa on pitkä lista sopimuksista, joihin kyseistä pykälää ei sovelleta:
- Välittömästi täytettävät päivittäiset kulutushyödykesopimukset
- tavanomaisina pidettävät ja vähäarvoiset sopimukset
- asuntokauppalain soveltamisalaan kuuluvat sopimukset
- matkustajaliikenteen palveluja koskevat sopimukset"

Olenko ymmärtänyt asian oikein vai väärin?
Emu
Viestit: 7
Liittynyt: Ti Huhti 23, 2019 10:20 pm

Re: Johdatus kuluttajaoikeuteen

Viesti Kirjoittaja Emu »

Perheenjäsenen määritelmä hämmentää. Ovatko esim. kämppikset noiden vahingonkorvaussäännösten mukaisia "perheenjäseniä"?
saija
Viestit: 7
Liittynyt: Ke Huhti 24, 2019 7:09 pm

Re: Johdatus kuluttajaoikeuteen

Viesti Kirjoittaja saija »

Anna-Kaisa kirjoitti: Su Touko 12, 2019 12:54 am "Mainitun 8 a §:n 2 momentissa on pitkä lista sopimuksista, joihin kyseistä pykälää ei kuitenkaan sovelleta. Soveltamisalan ulkopuolelle on rajattu välittömästi täytettävät päivittäiset kulutushyödykesopimukset, joita ovat ennen muuta elintarvikkeiden ja muiden päivittäistavaroiden hankintaa koskevat sopimukset. Tällaisissa sopimuksissa tiedonantovelvollisuus ei olisi mielekäs eikä käytännössä mahdollinenkaan. Näihin sopimuksiin kuuluvat myös muut tavanomaisina pidettävät ja vähäarvoiset sopimukset. Merkityksellistä on se, miten säännöllistä ja tavanomaista kyseisenlaisen hyödykkeen hankkiminen on. Mitä kalliimpi tai monimutkaisempi hyödyke on kyseessä, sitä todennäköisemmin kyse ei ole päivittäisestä kulutushyödykesopimuksesta, joten esimerkiksi television, tietokoneen tai huonekalujen hankintaa koskevat sopimukset eivät ole tavanomaisia ja vähäarvoisia sopimuksia. Päivittäisten kulutushyödykesopimusten lisäksi pykälän soveltamisalan ulkopuolelle on jätetty sekalainen joukko sopimuksia sen vuoksi, että ne eivät kuulu kuluttajaoikeusdirektiivin soveltamisalaan. Tällaisia ovat esimerkiksi rahoituspalvelua tai -välinettä koskevat sopimukset, asuntokauppalain soveltamisalaan kuuluvat sopimukset ja matkustajaliikenteen palveluja koskevat sopimukset." s.49

Ymmärretäänkö tämä niin, että päivittäiset kulutushyödykesopimukset ovat oma sopimuksensa ja tavanomaisina pidettävät ja vähäarvoiset sopimukset omansa vai kuuluuko tuo jälkimmäinen tuohon ensimmäiseen?

Ymmärsin ne alun perin erillisinä, mutta aloin sitten epäröidä. Muistiinpanoihin olen lyhentänyt asian seuraavasti:
"8 a §:n 2 momentissa on pitkä lista sopimuksista, joihin kyseistä pykälää ei sovelleta:
- Välittömästi täytettävät päivittäiset kulutushyödykesopimukset
- tavanomaisina pidettävät ja vähäarvoiset sopimukset
- asuntokauppalain soveltamisalaan kuuluvat sopimukset
- matkustajaliikenteen palveluja koskevat sopimukset"

Olenko ymmärtänyt asian oikein vai väärin?
Moi Anna-Kaisa!

Kirjassa sivulla 49 sanotun perusteella näyttää siltä, että tavanomaisina pidettävillä ja vähäarvoisilla sopimuksilla viitataan päivittäisiin kulutushyödykesopimuksiin. Esimerkiksi lauseella "näihin sopimuksiin kuuluvat myös muut tavanomaisina pidettävät ja vähäarvoiset sopimukset" viitataan edellisessä lauseessa mainittuihin välittömästi täytettäviin päivittäisiin kulutushyödykesopimuksiin. Näin ollen tavanomaisina pidettävät ja vähäarvoiset sopimukset kuuluvat päivittäisiin kulutushyödykesopimuksiin. Lisäksi laissa mainitaan nimenomaisesti vain välittömästi täytettävä päivittäinen kulutushyödykesopimus (8a §:n 2 momentin 1 kohta), joten tavanomaisina pidettävät ja vähäarvoiset sopimukset lukeutuvat edellä mainittuun kohtaan.

Hurjasti tsemppiä viimeisiin lukupäiviin!
Anton
Viestit: 2
Liittynyt: Ti Huhti 16, 2019 11:23 am

Re: Johdatus kuluttajaoikeuteen

Viesti Kirjoittaja Anton »

Emu kirjoitti: Su Touko 12, 2019 2:11 pm Perheenjäsenen määritelmä hämmentää. Ovatko esim. kämppikset noiden vahingonkorvaussäännösten mukaisia "perheenjäseniä"?
Käsittääkseni eivät kuulu tuohon, koska eivät varsinaisesti kuulu samaantalouteen (ainakaan Kelan käytännössä)

Samaantalouteen kuuluu mm avopuoliso, lapset (omat ja adoptoidut)

Saa korjata, jos olen väärässä.
Lukittu