Rikosoikeuden peruskysymyksiä

[siirisin]

Hyvä Elsa_,

asia on juurikin niin, kuin yllä esität. Blankorangaistussääntö on laintasoinen kriminalisointi, josta ei kuitenkaan ilmene varsinaista tunnusmerkistöä eli kuvausta rangaistavasta käyttätymisestä. Rangaistavaksi tarkoitetun teon kuvaus eli "rangaistavuuden edellytykset ilmaiseva aineellinen säännös" on asetuksessa tai sitä alemmassa normissa.

Eli kun puhutaan "blankorangaistussäännöksestä", "blankosäännöksestä" tai "blankokriminalisoinnista" viitataan lain tasolla olevaan säännökseen. Tämä on kyllä hyvin vaikeasti luettavissa Melanderin kirjasta. Eli tulee olla tarkkana, ja ehkä mielellään opetella tuo sivujen 49-50 taitteessa oleva fraasi, eli blankorangaistukssäännöksen määritelmä, aivan sellaisenaan.

PL:n 107§ osaltaan vahvistaa (PL8§:n rinnalla, ks. s 49), ettei pelkästään asetukseen perustuvaa kriminalisointia voida soveltaa. Seuraavassa kappaleessa sanotaan, että myös syytteen ja tuomioistuimen tuomion on pohjauduttava lain säännökseen a lainaamasi lause puhuu tulkinnasta, siitä miten tunnusmerkistöä on tulkittava suhteessa syytteessä kuvattuun tekoon. Lähtökohtana tässä tulkinnassa (merkityssisällön antamisessa) on rangaistavan käyttäytymisen kuvaus, löytyipä se sitten laintasoisesta säännöksestä tai alemmanasteisesta normista. Eli joo, Melander viittaa blankorangaistussäännöksiin (tarkemmin sanottuna säännöksiin, joista blankosäännös saa sisältönsä).

(Palaan muihin kysymksiin pian!)

[Lakimyrsky]

Hei,

Sivulla 100 ensimmäisessä kappaleessa puhutaan varsinaisista laiminlyöntirikoksista ja toisessa kappaleessa epävarsinaisesta laiminlyöntirikoksesta. Ensimmäiseen kappaleeseen on kuitenkin sijoitettu tuo virke missä kerrotaan kirjanpitorikoksesta, joka mielestäni kuuluu ennemmin epävarsinaisiin laiminlyöntirikoksiin kerta ko. rikoksen voi tehdä sekä laiminlyönnillä että aktiivisella tekemisellä. Onko tuossa vain käynyt kirjoittajalla kappaleen asettelussa kämmi, että tämä virkekin on sisällytetty ensimmäiseen ja varsinaista laiminlyöntirikosta koskevaan kappaleeseen?

[banaani]

Onko siis niin, että jos syyllisyys poistuu esimerkiksi hätäliioittelun vuoksi niin muut rikosoikeudelliset seuraamukset voivat tulla kyseeseen, mutta rikosoikeudellinenrangaistusvastuu ei? Vai että vain vahingonkorvausvastuu voi tulla kysymykseen?

[mansikka]

Osaisiko joku opettajista sanoa sivun 112 ensimmäiseen kappaleeseen sanasen? Melander toteaa, että "On katsottu, että on omiaan -edellytys on olosuhde, jonka suhteen tahallisuutta arvioidaan vähintään olosuhdetahallisuutta koskevien sääntöjen mukaan. Toisaalta taas on esitetty, että on omiaan -edellytys on rangaistavuuden objektiivinen edellytys eikä näin tahallisuuden näkökulmasta arvioitava seuraus tai olosuhde."

En ymmärrä yhtään mitään. Olosuhdetahallisuus on muutenkin hankala hahmottaa, mutta tuossa en tajua enää mistään mitään? En osaa edes kysyä, että tarkoitettaisiinko sillä tuota tai tätä. Ei vaan mene jakeluun ollenkaan.

Apua

[Elsa_]

Hei,

muutama kysymys vielä Sivulta 130 aletaan käsittelemään hätävarjelua. Tuli mieleeni, että voiko hätävarjeluteon toteuttaa joku muu kuin uhri, siis voiko joku "puolustaa" uhria siten, että se tulkittaisiin hätävarjeluksi, vai onko tällöin kyseessä pakkotila? Kirjassa ei myöskään ole hyviä esimerkkejä pakkotilasta, olisiko tästä ollut antaa jotakin lyhyttä esimerkkiä?

Osallisuusopeista tuli mieleeni (s.146), että jos varsinainen osallisuus on yllytys ja avunanto, ja tekijävastuuta on rikoskumppanuus, mihin välillinen tekeminen näistä kuuluu? Onko silloinkin kyse tekijävastuusta?

[Hiawatha]

Onko sivulla 148 virhe: "on myös mahdollista että välillinen tekijä harhauttaa välillisen tekijän..." -pitäisikö olla et harhauttaa välittömäntekijän?

[tuuli]

Onko tuossa vain käynyt kirjoittajalla kappaleen asettelussa kämmi, että tämä virkekin on sisällytetty ensimmäiseen ja varsinaista laiminlyöntirikosta koskevaan kappaleeseen?

Tuskin kyseessä on kämmi. Melonder kertoo varsinaisesta laiminlyöntirikoksesta ja päättää ensimmäisen kappaleen johdattelemalla seuraavan kappaleen tematiikkaan: "Toisaalta on rikoksia, joiden tekomuodot kattavat sekä laiminlyöntitilanteita että aktiivista tekemistä." Näistä kerrotaan seuraavassa kappaleessa. Kyse lienee tekstin jouhevoittamiseen ja selkeyttämiseen tähtäävästä tyylikeinosta.

Onko siis niin, että jos syyllisyys poistuu esimerkiksi hätäliioittelun vuoksi niin muut rikosoikeudelliset seuraamukset voivat tulla kyseeseen, mutta rikosoikeudellinenrangaistusvastuu ei? Vai että vain vahingonkorvausvastuu voi tulla kysymykseen?

Sivulta 95 löytyneen "ei vapautetaan" -virkkeen tulisi mennä näin: "Tällöin [hätävarjelun liioittelutilanteessa] tekijä on toteuttanut tunnusmerkistön mukaisen teon (pahoinpitely), teko ei ole oikeudenmukainen vaan teon oikeudenvastaisuus säilyy, mutta tekijä vapautetaan rangaistusvastuusta, koska häneen ei voida kohdistaa syyllisyysmoitetta."

Rikoksen on osoitettava tekijässään syyllisyyttä. Hätävarjelun liioittelutilanne poistaa syyllisyyden. Näin ollen tekijään ei voida kohdistaa rikosoikeudellisia seuraamuksia, mutta siviilioikeudelliset seuraamukset (vahingonkorvaus) voivat tulla kyseeseen. Sanottakoon vielä, että "rangaistusvastuu" on rikosoikeudellisen vastuun synonyymi.

[tuuli]

Osaisiko joku opettajista sanoa sivun 112 ensimmäiseen kappaleeseen sanasen? Melander toteaa, että "On katsottu, että on omiaan -edellytys on olosuhde, jonka suhteen tahallisuutta arvioidaan vähintään olosuhdetahallisuutta koskevien sääntöjen mukaan. Toisaalta taas on esitetty, että on omiaan -edellytys on rangaistavuuden objektiivinen edellytys eikä näin tahallisuuden näkökulmasta arvioitava seuraus tai olosuhde."

En ymmärrä yhtään mitään. Olosuhdetahallisuus on muutenkin hankala hahmottaa, mutta tuossa en tajua enää mistään mitään? En osaa edes kysyä, että tarkoitettaisiinko sillä tuota tai tätä. Ei vaan mene jakeluun ollenkaan.

Apua

Abstrakteissa vaarantamisrikoksissa eli "on omiaan" -rikoksissa teosta ei edellytetä seuraavan edes mitään konkreettista vaaratilannetta: riittää, että teko on omiaan aiheuttamaan vaaraa. Esimerkiksi lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on rangaistavaa, jos pelkkä teko "on omiaan" vahingoittamaan lapsen kehitystä, huolimatta siitä, vahingoittiko se.

Kun tällaisen teon tahallisuutta arvioidaan, ei voida lähteä siitä, pyrkikö tekijä tahallisesti esim. vahingoittamaan lapsen kehitystä, sillä seurauksen aiheutuminen (tai siihen pyrkiminen) ei ole rangaistusvastuun edellytys. Voidaan ajatella karkeasti kahdella tavalla, jotka kuvataan esittämässäsi lainauksessa: 1) voidaan arvioida tahallisuutta olosuhdetahallisuuden kannalta tai 2) pitää vaaran aiheutumista (tässä 16-vuoden ikärajan alittumista) objektiivisesti rangaistusvastuun aiheuttavana tosiasiana.

Otetaan esimerkiksi Melanderin kuvaama alle 16-vuotiaaseen sekaantuneen A:n kohtalo (s. 118). A oli painanut 15-vuotiasta B:tä tietäen vain tämän syntymävuoden, jonka perusteella kuvitteli B:n jo täyttäneen 16. A oli siis tehnyt "on omiaan" -rikoksen. Jos ikärajan alittumista arvioitaisiin tässä "rangaistavuuden objektiivisena edellytyksenä", A olisi lirissä: ikärajan alitus on ikärajan alitus, tahallista tai ei. KKO kuitenkin arvioi tilannetta ratkaisussaan 2014:54 olosuhdetahallisuuden näkökulmasta ja päätyi toisenlaiseen lopputulokseen: olosuhteet kyllä täyttivät tunnusmerkistön (ikäraja alittui), mutta B:n joulukuisesta syntymäpäivästä seurasi, ettei A:n ollut tarvinnut pitää 15-vuoden ikää todennäköisenä, kun elettiin jo lokakuuta (suurin osa mahdollisista syntymäkuukausista oli takana).

Lyhyesti sanottuna kahden ajattelutavan ero on siinä, onko tahallisuutta mielekästä arvioida. Kuten sanottu "oikeuskirjallisuudessa ei ole yksimielisyyttä" siitä, miten kysymykseen tulisi suhtautua. Melander vihjaa sivulla 112, että "objektiivinen edellytys" -tulkinta olisi kenties perustellumpi, mutta KKO on ottanut s. 118 esimerkissä eri linjan. Oikeuskirjallisuus on loputonta kirpunnyljentää.

Kiinnostaa vilpittömästi, selvensikö tämä asiaa.

[tuuli]

Sivulta 130 aletaan käsittelemään hätävarjelua. Tuli mieleeni, että voiko hätävarjeluteon toteuttaa joku muu kuin uhri, siis voiko joku "puolustaa" uhria siten, että se tulkittaisiin hätävarjeluksi, vai onko tällöin kyseessä pakkotila? Kirjassa ei myöskään ole hyviä esimerkkejä pakkotilasta, olisiko tästä ollut antaa jotakin lyhyttä esimerkkiä?

Hätävarjeluteon voi suorittaa myös muu kuin uhri, ja myös silloin on kyse hätävarjelusta. Hätävarjelutilanne mahdollistuu, kun oikeushyvää uhkaa oikeudeton hyökkäys.

Pakkotilassa taas on kyse tilanteessa, jossa oikeushyvää uhkaa jokin muu asia kuin oikeudeton hyökkäys, kuten sivulla 133 lukee. Tällainen "välitön ja pakottava vaara" voisi olla esimerkiksi tulipalo, maanjäristys, kaatuva puu, romahtava rakennus tai maahan syöksyvä avaruusromu. Jos tällainen olosuhde uhkaa esimerkiksi ihmishenkeä, ja pelastamistoimissa rikotaan vaikkapa ikkuna, käsillä on pakkotila vahingonteon oikeuttamisperusteena. Saan varmaan turpaan tästä, mutta muutaman lisäesimerkin ja yleistajuisen selityksen löytää esim. täältä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Pakkotila Tietäjät tietää, miten kirjojen ulkopuolisiin lähteisiin suhtaudutaan.

Osallisuusopeista tuli mieleeni (s.146), että jos varsinainen osallisuus on yllytys ja avunanto, ja tekijävastuuta on rikoskumppanuus, mihin välillinen tekeminen näistä kuuluu? Onko silloinkin kyse tekijävastuusta?

s. 148, "Välillinen tekeminen" -alaotsikon alta: "Säännöksen mukaan tekijänä tuomitaan se, joka on tehnyt tahallisen rikoksen käyttäen välikappaleena toista, jota ei voida rangaista siitä rikoksesta - -" ja "Oikeuskäytännössä onkin tekijänä (välillisenä tekijänä) eikä avunantajana tuomittu henkilö, joka oli väärentänyt valtakirjaan vaimonsa nimen - -". Kyllä, silloinkin näyttäisi olevan kyse tekijävastuusta.

Onko sivulla 148 virhe: "on myös mahdollista että välillinen tekijä harhauttaa välillisen tekijän..." -pitäisikö olla et harhauttaa välittömäntekijän?

On virhe, pitäisi olla.

[mansikka]

Abstrakteissa vaarantamisrikoksissa eli "on omiaan" -rikoksissa teosta ei edellytetä seuraavan edes mitään konkreettista vaaratilannetta: riittää, että teko on omiaan aiheuttamaan vaaraa. Esimerkiksi lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on rangaistavaa, jos pelkkä teko "on omiaan" vahingoittamaan lapsen kehitystä, huolimatta siitä, vahingoittiko se.

Kun tällaisen teon tahallisuutta arvioidaan, ei voida lähteä siitä, pyrkikö tekijä tahallisesti esim. vahingoittamaan lapsen kehitystä, sillä seurauksen aiheutuminen (tai siihen pyrkiminen) ei ole rangaistusvastuun edellytys. Voidaan ajatella karkeasti kahdella tavalla, jotka kuvataan esittämässäsi lainauksessa: 1) voidaan arvioida tahallisuutta olosuhdetahallisuuden kannalta tai 2) pitää vaaran aiheutumista (tässä 16-vuoden ikärajan alittumista) objektiivisesti rangaistusvastuun aiheuttavana tosiasiana.

Otetaan esimerkiksi Melanderin kuvaama alle 16-vuotiaaseen sekaantuneen A:n kohtalo (s. 118). A oli painanut 15-vuotiasta B:tä tietäen vain tämän syntymävuoden, jonka perusteella kuvitteli B:n jo täyttäneen 16. A oli siis tehnyt "on omiaan" -rikoksen. Jos ikärajan alittumista arvioitaisiin tässä "rangaistavuuden objektiivisena edellytyksenä", A olisi lirissä: ikärajan alitus on ikärajan alitus, tahallista tai ei. KKO kuitenkin arvioi tilannetta ratkaisussaan 2014:54 olosuhdetahallisuuden näkökulmasta ja päätyi toisenlaiseen lopputulokseen: olosuhteet kyllä täyttivät tunnusmerkistön (ikäraja alittui), mutta B:n joulukuisesta syntymäpäivästä seurasi, ettei A:n ollut tarvinnut pitää 15-vuoden ikää todennäköisenä, kun elettiin jo lokakuuta (suurin osa mahdollisista syntymäkuukausista oli takana).

Lyhyesti sanottuna kahden ajattelutavan ero on siinä, onko tahallisuutta mielekästä arvioida. Kuten sanottu "oikeuskirjallisuudessa ei ole yksimielisyyttä" siitä, miten kysymykseen tulisi suhtautua. Melander vihjaa sivulla 112, että "objektiivinen edellytys" -tulkinta olisi kenties perustellumpi, mutta KKO on ottanut s. 118 esimerkissä eri linjan. Oikeuskirjallisuus on loputonta kirpunnyljentää.

Kiinnostaa vilpittömästi, selvensikö tämä asiaa.

Kyllä se jonkun verran. Olo vaan on sellainen, että tuntuu tosi vaikealta. Ei meinaa hahmottaa (montaa muutakaan asiaa). Mietin jo, että selviääkö nuo asiat parin vuoden opiskelulla vai onko vireystasoni vaan sen verran heikko, että turha edes miettiä juristin uraa. Tällainen päivä tänään. Mutta ihan hyvin selitit, jotain tuollaista ajattelinkin. Koko homma on vaan tosi abstrati.