janne kirjoitti:Aiminda kirjoitti:Onneksi en ole yksin mietteideni kanssa, sillä itsekin olisin avannut myös avunannon. Kirjassa kerrotaan niin pintapuolisesti molemmista, että en jaksa uskoa että kokeessa saisi miinusta myös avunannon pohtimisesta. Kunhan tulee lopulta oikeudellisesti perustellen "oikeaan" lopputulemaan. Ehkä tässä tehtävässä on päädytty nimenomaan rikoskumppanuuteen sen vuoksi, että tehtävänanto antaa ymmärtää, että A ei olisi saanut koko rikosta ylipäätänsä toteutettua jos it-hemmo B ei olisi auttanut. Ja B oli selkeästi tietoinen koko rikoksesta, joten tahallisuus kattoi avunannon lisäksi koko rikoksen tapahtumisen. Eli se yhteisymmärrys vai mikä se oli kattoi myös A:n myöhemmän toiminnan -> rikoskummpanuus eikä pelkkä avunanto.
Jos A ei olisi kertonut tarkemmista tavoitteistaan, vaan pelkästään kysynyt B:n apua profiilin luomiseen, voitaisiinko silloin puhua ennemminkin avunannosta? Tosin silloinhan B ei olisi tahallisesti osallistunut rikokseen, vaan kuvitellut vain auttavansa A:ta tietoteknisessä asiassa.
En tavoittanut tehtävän laatijaa kysyäkseni millä perusteella tuo avunantopohdinta oli jätetty pois, joten tämä on nyt vaan omaa pohdintaa. Mutta olen jossain määrin samaa mieltä kanssanne siitä, että vastauksessa avunannonkin olisi kyllä voinut ottaa esiin, juuri tuon rajanvetohankaluuden takia (vaikka en sinänsä ole eri mieltä siitä, etteikö tuossa tekijävastuu tulisi kyseeseen). Jatkokysymykseesi: avunantokin edellyttää tahallisuutta (s. 111), eli tuo skenaario ei merkittävästi siltä kannalta eroa tehtävässä esitetystä. Eli toisin sanoen, jos kysymys olisi ollut hyvin yleisluontoinen eikä B:llä olisi ollut hajuakaan siitä että A on luomassa valeprofiilia, ei avunannostakaan voitaisi tuomita - ja sitten taas jo tahallisuus tuolta osin täyttyisi, oltaisiin taas tuossa avunanto/tekijänvastuu-rajanvedossa
.
Mielenkiintoista pohdittavaa! Ja tässä etenkin Kaistoa lukiessa on huomannut ettei oikeustieteessä kovinkaan usein näytä saavan selkeää vastausta; kyllä tai ei, vaan kyllä ja ei!
Hyvin usein on hyvä panna merkille vielä jotain, mikä tietysti tuo esiin varsin hyvin Esineoikeuden alkeet -kirjan kirjoittajan kompetenssin aiheeseen, mutta on omiaan aiheuttamaan vahinkoa helposti hätääntyvän oikeustieteelliseen pyrkijän pää- ja sivuasian tosiasialliseen yhteenliittymiseen.
Tahallisuuden täyttymisen arvioinnissa yksi mielenpainuva KKO:n ratkaisu on Venäläinen ruletti- tapaus. Jokseenkin käsittämätöntä, että siinä ei katsottu tahallisuuden täyttyvän punnittaessa todennäköisyystahallisuutta, mikä on myös rikosoikeudellisen vastuun alaraja, ja siis miten uskottavana tekijä piti seurauksen syntymistä ja siinä kyseisessä tapauksessa otettiin huomioon aseen panoksien lukumäärä suhteessa rullaan.
Tuntuu käsittämättömältä arvioinnilta korkeimmassa oikeudessa, varsinkin kun, toki eri oikeudenalalla, on oppi perustellusta vilpittömästä mielestä.
