Varjovalmennus.fi

En oikein käsitä tarkoitetaan s.135 kohdalla "Tämä oikeuksien lakkaaminen koskee myös panttioikeuksia." Eli kyseessä erityisen oikeuden haltijan oikeusasema ja ulosmittaus omistajan velasta -kappaleesta.. Oon käsittänyt, että panttioikeus on niin korkealla etusijalla kaikkialla ja sen haltija saa tehdä melkein mitä vaan niin miten se nyt vaan lakkaa? Millaisesta panttioikeudesta on kyse?

Rule of Law kirjoitti:En oikein käsitä tarkoitetaan s.135 kohdalla "Tämä oikeuksien lakkaaminen koskee myös panttioikeuksia." Eli kyseessä erityisen oikeuden haltijan oikeusasema ja ulosmittaus omistajan velasta -kappaleesta.. Oon käsittänyt, että panttioikeus on niin korkealla etusijalla kaikkialla ja sen haltija saa tehdä melkein mitä vaan niin miten se nyt vaan lakkaa? Millaisesta panttioikeudesta on kyse?

Korjatkaa taas viisaammat jos olen väärässä.

Mutta siis eihän panttioikeus "nyt vaan lakkaa" siinä mielessä, että pantinsaajalta vain hävitettäisiin oikeus panttiin ja hänelle koituisi menetyksiä. Tuossa tilanteessa puhutaan siis ulosottokaaren 5 luvun mukaisesta huutokaupasta. Sen oikeuksien lakkauttavaa vaikutusta perustellaan sillä, että eihän kukaan ostaisi huutokaupasta mitään, jos panttioikeus säilyisi. Huutokaupassa alimman hyväksyttävän myyntihinnan tulee kattaa pantinsaajan oikeus, eli pantinsaaja saa maksunsa kun panttikohde myydään. Ja siitä, että velka maksetaan realisaatiosta saaduista varoista, seuraa tietenkin myös objektikohtaisen suorituksensaantioikeuden lakkaaminen (katso esineoikeuden s.84).

Insolvenssikirjasta s.197: "Ulosottomies määrää alimman hyväksyttävän tarjouksen aina, kun myytävänä on kiinteistö. Muun omaisuuden myynnissä se määrätään, jos myyntikohteeseen kohdistuu pantti- tai pidätysoikeus". Eli ainakin minä ymmärrän tuon niin, että ulosmittauksen huutokaupassa panttivelkoja ei "menetä" panttioikeuttaan, vaan se vaan maksetaan kaupassa saatavista varoista (mistä sitten seuraa panttioikeuden lakkaaminen).

Kannattaa lukaista insolvenssikirjan kappale 10.5 (s.194->) jos se selventäisi tilannetta. Esineoikeuden kirjassa on tosiaan (ainakin minun mielestäni) ilmaistu joitain asioita melkoisesti oikomalla, niin välillä ei meinaa millään ymmärtää mitä tarkoitetaan.

Morjensta.
Tällainen kysymys nousi itselleni esiin tämänpäiväisen lukuprojektin aikana. Sivulla 97 on listana esitetty ulosottokaaren mukainen etuoikeusjärjestys kiinteistön pakkohuutokaupan yhteydessä. Sen mukaan toisella sijalla on KIRJATTU LAKISÄÄTEINEN PANTTIOIKEUS ja kolmannella sijalla KIINNITYKSEEN PERUSTUVA PANTTIOIKEUS. Molempia on kyllä kirjassa erikseen selvennetty, mutta minulle on jäänyt viellä epäselväksi, miksi ensin mainittu saa etusijan? Onko ero ainoastaan s. 98 mainittu lainhuutoa koskeva velvollisuus?

EDIT Löysinkin jo aikasemmin aihetta käsitelleen vastauksen 3 sivulta, Loistavaa!

Sivulla 66 sanotaan, että OikTL 34 § soveltuu myös kiinteistöihin, ja sillä on etusija MK 13 luvussa olevaan sääntelyyn nähden.

Eli jos tehdään valeasiakirja, jossa Matti on nimetty kiinteistön omistajaksi (Tepon ollessa ns. todellinen omistaja) ja Matti myy kiinteistön Tapiolle niin Tapiosta tulee omistaja vaikka Matilla ei ollut saannon tapahtuessa lainhuutoa ko. kiinteistöön saati virellä olevaa lainhuutohakemusta (MK 13:4:n edellytykset sivulla 60)?

Kiitos jo etukäteen!

Huom velallinen! Edellisellä sivulla on peterin vastaus kysymykseesi

Lyhyesti: valeasiakirja on eri asia kuin väärennetty asiakirja

Sivulla 120 ja 121 puhutaan aksessio- eli liittämissaannosta, joka ei kylläkään ole kirjan oleellisinta asiaa, mutta olisiko tälläisestä tapauksesta antaa konkreettista esimerkkiä?

Kysymysmerkkien putsaaminen kirjasta jatkuu eli:

Sivulla 136 puhutaan kiinteistön myynnistä ja erityisten oikeuksien pysymisestä. Kolmannessa kappaleessa sanotaan, että

"Oletetaan, että maanvuokraoikeus ei kuulu alimpaan hyväksyttävään tarjoukseen. Nyt voi käydä niin, että saatu korkein tarjous riittää kattamaan erityistä oikeutta paremmalla etusijalla olevat saatavat. Kiinteistö voidaan tällöin myydä erityinen oikeus voimassa pysyttäen olettaen, että myynnin muut edellytykset täyttyvät."

Enkö vain ymmärrä jotain vai onko tässä kohtaa virhe ja pitäisi olla, että kiinteistö voidaan myydä erityistä oikeutta voimassa pysyttämättä?

Velallinen kirjoitti:Sivulla 120 ja 121 puhutaan aksessio- eli liittämissaannosta, joka ei kylläkään ole kirjan oleellisinta asiaa, mutta olisiko tälläisestä tapauksesta antaa konkreettista esimerkkiä?

Kävisköhän tämmönen esimerkki:
Aksessiosaannossa omistuksen saaminen perustuu liittämiseen, ei oikeuksien yhteyteen. Ajatellaan vaikka sivun 120 polkupyörää. Jos satula on pöllitty (eli oikeuksien yhteisyys puuttuu), satulasta ei tule ainesosaa polkupyörään (tai satulattomaan polkupyörään...) jos se liitetään tavallisella tavalla mutteria löysäämällä ja kiristämällä. Satula on helppo irroittaa ja se säilyttää sille tarkoitetut käyttöominaisuudet.
Jos satula liitetään polkupyörään niin, että sen erottaminen on mahdotonta tai ainakin taloudellisesti hyvin epätarkoituksenmukaista, voi syntyä liittämiseen perustuva saanto. Jos siis hitsaan pöllityn satulan pyörään kiinni niin, että sitä ei saa kuin sirkkelillä irti tuhoten satulan, niin voin saada sivuesineen omistuksen aksessiosaantona.

Velallinen kirjoitti:Kysymysmerkkien putsaaminen kirjasta jatkuu eli:

Sivulla 136 puhutaan kiinteistön myynnistä ja erityisten oikeuksien pysymisestä. Kolmannessa kappaleessa sanotaan, että

"Oletetaan, että maanvuokraoikeus ei kuulu alimpaan hyväksyttävään tarjoukseen. Nyt voi käydä niin, että saatu korkein tarjous riittää kattamaan erityistä oikeutta paremmalla etusijalla olevat saatavat. Kiinteistö voidaan tällöin myydä erityinen oikeus voimassa pysyttäen olettaen, että myynnin muut edellytykset täyttyvät."

Enkö vain ymmärrä jotain vai onko tässä kohtaa virhe ja pitäisi olla, että kiinteistö voidaan myydä erityistä oikeutta voimassa pysyttämättä?

Tuota kohtaa olen itsekin miettinyt ja aivot menee solmuun kun sitä yrittää ajatella. Kaivoin Finlexistä kyseisen kohdan:
UK 5:58
"Kiinteistö tarjotaan ensin ehdolla, että erityiset oikeudet pysyvät voimassa. Jollei korkein tarjous peitä saatavaa, jolla on parempi etuoikeus kuin erityisellä oikeudella, eikä erityinen oikeus kuulu alimpaan hyväksyttävään tarjoukseen, kiinteistö tarjotaan kyseistä erityistä oikeutta pysyttämättä. Vaikka tarjous nousisi tällöin korkeammaksi, aiempi tarjous hyväksytään, jos oikeuden haltija maksaa erotuksesta sen osan, joka kuuluu paremmalla etuoikeudella olevalle saatavalle."

Eli ensin yritetään myydä pysyttäen, mutta jos ei saada tarpeeksi korkeaa tarjousta, niin tarjotaan pysyttämättä. Erityinen oikeus voidaan kuitenkin pysyttää jos erityisen oikeuden haltija maksaa näiden erotuksen.

En saa selvää miksi toisen kerran myyntiyrityksessä tulisi maksaa väliä, jos kerran jo ensimmäisellä kerralla kiinteistö voidaan myydä erityinen oikeus voimassa pyysyttäen vaikka maanvuokraoikeus ei kuulu alimpaan hyväksyttävään tarjoukseen ja saatu tarjous riittää kattamaan [vain?] erityistä oikeutta paremmalla etusijalla olevat saatavat. Loogisemmalta tuntuisi, että jos tarjous peittää paremmalla sijalla olevat ja vuokraoikeus ei kuulu alimpaan hyväksyttävään tarjoukseen, niin saisi myydä pysyttämättä. Mutta jos sitten kaupataan toiseen kertaan, niin ensimmäinen alempi tarjous hyväksytään ja oikeus pysytetään jos haltija maksaa "välin".

Pelkään, että tässä on joko tullut kirjoitusvirhe tai asiaa ei ole pohjustettu tarpeeksi jotta sen tajuaisi jos asia tosiaan on kuten Kaisto sen esittää. Tai sitten ollaan vaan tyhmiä (ja pidetään sormet ristissä että just tätä kohtaa ei kysytä kokeessa)

Lahjatsydeemeistä. S. 42 "Jollei lahjoitusta ole täytetty, olkoon lahjanlupaus pätemätön antajan velkojia kohtaan silloinkin, kun se on tehty 1 momentissa kuvatuin tavoin." Olen tunnilla kirjoittanut viereen, että kun siis lahjoitus on asiakirja/yleisön tiedossa, mutta nyt aloin epäilemään asiaa. Eli mihin lause viittaa?
Onko lahja varmuudella luovuttajan velkojiin nähden pätevä, jos on tapahtunut traditio TAI s. 31 ilmoitus on tapahtunut asiakirjalla/yleisön tietoon TAI kuten s. 43 ulkopuolisen hallinnassa ollessa hänelle ilmoituksella?

JKH kirjoitti:Lahjatsydeemeistä. S. 42 "Jollei lahjoitusta ole täytetty, olkoon lahjanlupaus pätemätön antajan velkojia kohtaan silloinkin, kun se on tehty 1 momentissa kuvatuin tavoin." Olen tunnilla kirjoittanut viereen, että kun siis lahjoitus on asiakirja/yleisön tiedossa, mutta nyt aloin epäilemään asiaa. Eli mihin lause viittaa?
Onko lahja varmuudella luovuttajan velkojiin nähden pätevä, jos on tapahtunut traditio TAI s. 31 ilmoitus on tapahtunut asiakirjalla/yleisön tietoon TAI kuten s. 43 ulkopuolisen hallinnassa ollessa hänelle ilmoituksella?

Tuo s. 42 lause viittaa siihen, että lahjanlupaus on sitova lupaajan ja lupauksen saajan välillä kun lupaus on annettu LahjaL 1.1§ mukaisesti asiakirjassa/velkakirjassa tai muuten asianhaarat osoittavat sen olleen tarkoitettu tulemaan yleisön tietoon. LahjaL 1.2 § mukaisesti tämä ei kuitenkaan vielä itsessään riitä velkojasuojaan vaan irtaimen lahjassa velkojasuoja määräytyy traditioperiaatteen mukaan.

Esimerkki: A lupaa antaa B:lle vanhan moponsa ensi juhannuksena. Jos lupaus on annettu suullisesti kahden kesken on se LahjaL 1.1 § mukaan vaikutukseton eli B ei voi oikeudellisesti pätevästi vedota lupaukseen, jos A ei mopoa annakaan. Jos A on antanut lupauksen asiakirjassa B:lle, voi B juhannuksen koitettua vaatia A:ta luovuttamaan moponsa, annettu lupaus sitoo A:ta. Asiakirjassa annetusta lupauksesta huolimatta LahjaL 1.2 § mukaan mopo voidaan kuitenkin ulosmitata A:n veloista mikäli lahjaa ei ole vielä täytetty eli traditiota suoritettu. Jos lahjaesine on ulkopuolisen hallinnassa lahjansaajan velkojasuoja syntyy kun ilmoitus lahjoituksesta saapuu esinettä hallussaan pitävälle. Lahjoitus on tällöin 'täytetty' LahjaL 1.2 § tarkoittamalla tavalla.

Eli s. 31 lahjanlupaus asiakirjassa ei vielä itsessään riitä velkojasuojaan, vaan tähän vaaditaan s. 42-43 esimerkkien traditio tai ilmoitus ulkopuoliselle, jolla esine hallussaan.