Muutama linkki ja lukemiston vinkki oikkikseen pyrkiville

[joosus]

Hei

Tässä muutama linkki ainestoon jotka olen ainakin itse kokenut hyödylliseksi ns. pohjalukemistoksi (itse aion hakea Hesan oikkikseen):

Oikeustieteistä

Hesan avoimen yliopiston "Perusasioita oikeustieteestä"
http://www.avoin.helsinki.fi/kurssit/oi ... ateriaali/

Joensuun yliopiston "Oikeudellisen ajattelun perusteita"
http://epublications.uef.fi/pub/urn_isb ... 0766-0.pdf

Opiskelutekniikoita

Lukutekniikkaa (englanniksi)
http://crap.sceleris.net/HowtoReadABook.pdf
(myös monta kirjaa kirjastossa)

Muistitekniikoissa useita kirjoja, kuten esim. Oddbjorn By Memo ja Memo extra (löytyy pk-seudun kirjastoista)

Lisäksi kannattaa koluta kirjastoja, sieltä löytyy todella hyvin kirjallisuutta. Kannattaa myös muistaa, että myös muut kuin korkeakoulujen ja yliopistojen opiskelijat ovat oikeutettuja ko. koulujen kirjastojen asiakkaiksi.

[jeesus]

Mites onko kukaan löytänyt kunnon ohjeita vastaustekniikoihin? Miksiköhän tiedekunta ei ole itse antanut ohjeita oikeille vastaustekniikoille? Vanhojen pääsykokeiden vastauksista ne saisi varmaankin apinoitua, jos niitä ei muuten löydy.

[Aisomark]

Mites onko kukaan löytänyt kunnon ohjeita vastaustekniikoihin? Miksiköhän tiedekunta ei ole itse antanut ohjeita oikeille vastaustekniikoille? Vanhojen pääsykokeiden vastauksista ne saisi varmaankin apinoitua, jos niitä ei muuten löydy.

Tiedekunnan pääsykoeoppaassa on kommentoitu tiedekunnan virallista linjaa vastaamiseen seuraavan kappaleen verran:

"Kysymyspaperin vastausohjeet on luettava tarkasti. Ohjeiden noudattamatta jättäminen (esim. vastaustilan ylittäminen) koituu hakijan vahingoksi. Valintakoetehtävät voivat olla luonteeltaan esimerkiksi oikeustapaus-, essee- tai monivalintakysymyksiä. Vastauksen tulee perustua valintakoekirjoissa oleviin tietoihin ja mielipiteisiin ja kokeessa mahdollisesti jaettavaan aineistoon, ja vastaus on pyrittävä kirjoittamaan keskitetysti. Mahdollisiin oikeustapauksiin vastattaessa on sekä ilmaistava sovellettava sääntö että sovellettava tätä sääntöä kyseiseen tapaukseen. Käsialan tulee olla selkeästi luettavaa. Valintakoekirjoissa mainittujen lainkohtien pykälänumeroita ei tarvitse valintakokeessa osata; riittää kun tuntee valintakokeessa pykälänumeroiden yhteydessä kerrotut asiat.
Valintakokeessa vilppiin syyllistyneen hakijan koesuoritus hylätään."

Tuohon tiivistyy keskeisiltä osiltaan oikeustieteellinen vastaaminen, joskaan tiedekunnan äärimmilleen tiivistetystä ohjeesta on ehkä hankala erottaa kaikkia onnistuneen vastauksen keskeisiä piirteitä tai ainakaan miten sellainen vastaus tuotetaan. Täytyy myös huomauttaa, että meille tiedekuntaan sisään päässeille oikkareillekin voi olla pitkään hämärää, mitä ja minkälaiseen muotoon kirjoitettuna tiedekunta vaatii erilaisten tenttien vastauksissa.

Jos haluaa lukea tiedekunnan väen mietteitä oikeanlaisista vastauksista, kannattaa tutustua vaikkapa perhe- ja jäämistöoikeuden dosentti Tapani Lohen mietteisiin oikeanlaisista oikeustapausvastauksista. Ohjeet ovat osa Lohen luentodioja, jotka löytyvät tiedekunnan sivuilta tästä osoitteesta (vaatii MS PowerPointin, OpenOffice Impressin tai vastaavan ohjelman, joka avaa .ppt-tiedostoja). Lisäksi edellisen kommentoijan vihje vanhojen pääsykokeiden mallivastausten lukemisesta on ihan hyvä vaihtoehto, kunhan tiedostaa että mallivastauksissa on keskitytty aina vain yhteen tapaukseen ja yleisten linjausten löytäminen niistä vaati hiukan työtä ja vertailua.

Vastaustekniikan harjoitteleminen ja sitä koskevat kysymykset liittyvät yleisimmin juuri oikeustapauskysymyksiin, sillä esseitä monet ovat kirjoittaneet koulussa ja monivalinnoissa tätä kysymystä ei tarvitse kovin paljoa pohtia. Lyhyesti ja ytimekkäästi oikeustapausvastauksessa keskeistä on hahmottaa annetun tapauksen taustalla vaikuttava juridinen ongelma sekä miten se liittyy pääsykoekirjassa kuvattuun oikeudenalaan ja miltä osin. Vastauksessa ei tule käsitellä pääsykoekirjojen ulkopuolista asiaa, vaikka siitä olisikin jonkinlainen oma käsitys. Vastauksessa tulee myös keskittyä juridisen ongelman ydinalueeseen eli tehtävänannossa kuvatuista faktoista (kuvaustahan on parhaimmillaan sivun verran) on poimittava oikeasti tärkeät seikat: kysyttäessä velvoiteoikeudellisen velkasuhteen vanhenemisesta ei ole tarpeen pohtia sitä, oliko pienituloinen yksihuoltajaäiti alunperin toiminut fiksusti ottaessaan lainaa purjeveneeseen - vaikka tehtävänannossa tästä olisikin kerrottu runsain sanankääntein. Kun kysymyksestä on hahmotettu sen juridinen ydinalue ja ongelma/t, voidaan alkaa pohtia, mitä pääsykoekirja sanoi aiheesta. Tämän pohjalta hahmotellaan vastaus, jossa ensin kuvataan, mitkä lait/normit tapaukseen soveltuvat (ei pykälänumeroita!), sitten väännetään rautalangasta, mitä tapauksessa on kuvauksen mukaan tapahtunut (näitä kutsutaan oikeustosiseikoiksi) ja lopuksi lyödään nämä kaksi asiaa yhteen soveltamalla asiaankuuluvaa normia tosiseikkojen mukaiseen tilanteeseen ja kuvaamalla lain mukainen ratkaisu juridiseen ongelmaan.

Käytännössä siis esimerkiksi:

1. "Tapaukseen sovelletaan hallintolakia. Hallintolain mukaan päätöstä ei tarvitse perustella, jos se perustuu hakijan henkilökohtaisiin ominaisuuksiin ja koskee esimerkiksi koulutukseen ottamista." (Laki)
2. "Tapauksessa X on hakenut korkeakouluun ja kun ei ole tullut valituksi, on vaatinut päätökselle hallintolain mukaisia perusteluja." (Tosiseikat)
3. "Koska hallintolain mukaan päätöstä ei tarvitse perustella silloin, kun kyse on koulutukseen ottamisesta tai valinnasta, joka perustuu henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, ei korkeakoulun ole tarvinnut tapauksessa perustella päätöstään. X:n vaade ei pidä paikkaansa." (Sovellus)

Vastauksessa tulee myös pyrkiä tiiviiseen ilmaisuun. Oikeustieteellisen tiedekunnan valintakokeessa vastaustila on lähes poikkeuksetta rajoitettu yhteen sivuun, joten kannattaa oikeasti miettiä, mikä on kysytyn ongelman ydinaluetta ja pyrkiä ratkomaan keskeiset kysymykset vastauksen alussa. Lopputilan voi ehtiessään ja halutessaan sitten täyttää omasta mielestään asian ydinkysymyksen ohi/yli menevillä faktoilla, joilla saattaa saada jonkin lisäpisteen.

Vastaustekniikasta ja oikiksen pääsykokeessa vastaamisesta keskustellaan lisää Varjovalmennuksen oikeustieteen kurssilla sekä materiaalipaketissa, jonka kurssin vetäjät valmistavat nettiin myöhemmin keväällä. Kannattaa siis tutustua myös näihin materiaaleihin vastaustekniikan osalta.

[Aisomark]

Todettakoon nyt siis vielä, että yllä oleva on vain yksi mahdollinen, usein esitetty vastaustekniikka oikeustapauskysymyksissä. Muitakin käypiä tapoja lienee olemassa.

Esimerkissä esitetyt mallilauseet olivat myös suoraan omasta suustani; jokaisen tätä vastaustekniikkamallia hyödyntävän kannattaa muotoilla oma tapansa ilmaista vastauksessaan oleelliset seikat näiden peruslähtökohtien ympärille.

[joosus]

Kun kysymyksestä on hahmotettu sen juridinen ydinalue ja ongelma/t, voidaan alkaa pohtia, mitä pääsykoekirja sanoi aiheesta. Tämän pohjalta hahmotellaan vastaus, jossa ensin kuvataan, mitkä lait/normit tapaukseen soveltuvat (ei pykälänumeroita!), sitten väännetään rautalangasta, mitä tapauksessa on kuvauksen mukaan tapahtunut (näitä kutsutaan oikeustosiseikoiksi) ja lopuksi lyödään nämä kaksi asiaa yhteen soveltamalla asiaankuuluvaa normia tosiseikkojen mukaiseen tilanteeseen ja kuvaamalla lain mukainen ratkaisu juridiseen ongelmaan.

Voisitko vielä tarkentaa, että mitä tarkoitat sanomalla "ei pykälänumeroita"? Jos jostain syystä sattuisi muistamaan pykälänumerot, niin tulisiko niiden käyttöä vastauksessa mielestäsi kuitenkin välttää ja mainita ainoastaan tapaukseen liittyvä laki nimeltä?

ps. Kiitos laajasta vastauksesta ja toivoittavasti kysymys ei kuulosta pilkunviilaamiselta jota sen ei suinkaan ole tarkoitus olla

[Jenni]

Pykälänumeroita ei tarvitse osata kokeessa. Täten kun kevään aikana luet valintakokeeseen, ei noihin numeroihin kannata uhrata yhtään ajatusta. Ainakin itsellä tämän seurauksena ei valintakokeessa olisi varmaa tietoa mistää pykälänumeroista joten on ihan luonnollista jättää ne pois. Kokeessa ei ekstra pisteitä saa pykälistä, en tiedä sakotettaisiinko niistä jos numero sattuisi menemään väärin. Veikkaisin että ei, mutta mistäs sitä ikinä tietää.
Eli riittää että sanoo esim. "vahingonkorvauslain mukaan niin ja näin ja noin.."

[Aisomark]

Nimimerkki Jenni vastasikin jo edellä kysymykseesi, mutta lainataan nyt tähän vielä oikeustieteellisen tiedekunnan hakuopasta, jonka kohdassa 3.2.2, valintakoetehtävät, todetaan seuraavasti:

Valintakoekirjoissa mainittujen lainkohtien pykälänumeroita ei tarvitse valintakokeessa osata; riittää kun tuntee valintakokeessa pykälänumeroiden yhteydessä kerrotut asiat.

Tiedekunta ei siis vaadi valintakoevastauksissa pykälänumeroiden muistamista, eikä niistä saa lisäpisteitä. Vaikka pykälänumeroiden opettelusta ei sinänsä ole haittaa, kannattaa kaikki energia minusta suunnata pykälien sisällön hallitsemiseen. Vaikka väärin muistetusta pykälänumerosta ei sakotettaisikaan, se vie turhaan (muutenkin rajoitettua) vastaustilaa eikä väärin muistettu pykälänumero ainakaan paranna tehtäväntarkastajan mielipidettä vastauksestasi kokonaisuutena.

Eli suorana vastauksena kysymykseesi: mainitsisin ainoastaan lain ja selittäisin pykälän sisällön auki.

[Hiawatha]

Onko opeteltava esim. EUT:n ratkaisuiden nimet?
Esim EUT:n ratkaisussa Deutsche Grammophon Gesellschaft.....
Vai riittääkö jos osaa just muutaman sanan eikä noita Mbh VS.??

Olettaisin että riittää jos tietää mistä asiasta kyse ja osaa viitata että EUT:n ratkaisu ja osa casen nimestä.

[Aisomark]

Onko opeteltava esim. EUT:n ratkaisuiden nimet?
Esim EUT:n ratkaisussa Deutsche Grammophon Gesellschaft.....
Vai riittääkö jos osaa just muutaman sanan eikä noita Mbh VS.??

Olettaisin että riittää jos tietää mistä asiasta kyse ja osaa viitata että EUT:n ratkaisu ja osa casen nimestä.

Moi,

kuten tuolla vastaustekniikka-topikissa olen jo todennutkin:

Gentiana kirjoitti:Hei,
Haluaisin kysyä että pitääkö näissä pääsykoekirjoissa esitettyjen keissijen nimien lisäksi muistaa vuosiluvutkin?
Entäpä jos puhutaan jonkun tutkijan väitöskirjasta pitääkö siinäkin tietää : väitöskirjan nimi, kirjoittaja ja vuosiluku?

Moi,

eurooppaoikeuden tapauksiin viitataan perinteisesti nimellä eli niissä oleellista on muistaa tapauksen osapuolet (keissin nimessä) ja yhdistää ne tapauksen sisältöön, ei muistaa vuosilukua. Esimerkiksi tulee muistaa, että Adam Opel AG v. Autec AG on tapaus, jossa oli kysymys tavaramerkinhaltijan kielto-oikeuden rajoista ja osata selittää tapaus auki. Sitä että Euroopan unionin tuomioistuimen tuomio on vuodelta 2005 (tai mitään dinaari- eli tapausnumeroita) ei tarvitse osata.

Eli koeta muistaa tapauksen osapuolet ja se, mihin kyseinen tapaus sisällöltään liittyy. Niistä tapauksista, joita on selostettu auki enemmänkin tai useammassa kohdassa kirjaa, kannattaa koettaa opetella enemmänkin sisältöä, kun niistä kysytään todennäköisemmin tai ovat ainakin olleet kirjan kirjoittajan mielestä oleellisia jonkin sisällön avaamisessa.

Nimien osalta riittää se, että muistat osapuolten nimet noin suunnilleen (esim. ilman päätteitä kelvannee). GmbH, mbH, Ltd, AG, BV, Inc. ja muut päätteet viittaavat näiden yritysten yhtiömuotoon (henkilöyhtiöt, osakeyhtiöt, jne.) niiden kotikielellä - GmbH, mbH ja AG Saksassa, Ltd Briteissä, Inc. Yhdysvalloissa ja BV Alankomaissa. Parempi aina, jos muistat nimen sanatarkasti, mutta tähän on turha käyttää pääasiallista energiaansa; pääasia on että tapauksen tunnistaa käyttämilläsi nimillä.