Esineoikeuden alkeet

[Aisomark]

Hienoa.

Kiitos sentäs joku jakaa epämääräisen angstini.
Eilen voin pahoin että piipahdin yliopiston kirjastolla.
Etsin käsiini Jarno Teporan esineoikeuden kirjan, joka on muutaman vuoden takaa.
Totean, että " vesissä on eroja". Tässä tapauksessa ihan helvetisti. Teporan teos on kuin kirkasta lähdevettä tähän verrattuna.

Hei,

luulen että moni meistä esineoikeutta jo enemmänkin opiskelleista ymmärtää ja jopa jakaa tuskasi osittain. Kaisto ei akateemisesta nerokkuudestaan huolimatta ole tämän kirjan kohdalla kirjoittanut kovin aloittelijaystävällisesti, vaan pyörii teoreettisten kysymysten pyörteissä aika syvällä. Samaa ovat tosin jotkut sanoneet Teporasta esineoikeuden opiskelun aloittaessaan, mitä kritiikkiä tosin en itse jaa pidettyäni häntä varsin selkokielisenä kirjoittajana päivästä yksi lähtien. Tässä näkyy myös se seikka, että eri oikeudenalojen ja eri kirjoittajien teksti saattaa vaikuttaa eri lukijoista vaihtelevalla tavalla hankalalta. Mistä syystä...

En missään nimessä halua kieltää lukemasta Kaiston rinnalla jotain muuta esineoikeudellista teosta, jos se auttaa selkiyttämään varsin hankalana oikeudenalana pidetyn esineoikeuden perusajatuksia ja -teorioita. Muistakaa kuitenkin, että kokeessa saa pisteitä vain Kaiston kirjan perusteella, minkä vuoksi Kaiston ilmaisusta ei pidä karata liian kauas. Tässäkin joutuu varmasti hakemaan hiukan tasapainoa sen välillä, mikä on riittävän tarkkaa ja teoreettista ja mikä käsitettävää ja käytännölistä oman oppimisen kannalta.

Toistan tässä aiemminkin kurssilla esittämäni ohjeen siitä, että kirjaa kannattaa alkuun lukea hyvin yleisellä tasolla: koettakaa vain hahmottaa missä kontekstissa/mihin tosielämän ilmiöihin liittyen mistäkin oikeudellisesta säännöstä puhutaan. Säännön tarkan sisällön (saati sen poikkeusten tai poikkeusten poikkeusten) opettelu voi alkaa kunnolla sitten, kun osaatte ensin sijoittaa säännön osaksi niitä ilmiöitä, joihin se pätee. Eli lyhyesti sanoen oppimisen tulisi edetä yleisestä erityisempään.

[uuppana]

Esineoikeus kyllä työntää vahvasti kohti luovutusmielialan suota.
Osaisin tässä vaiheessa vastata ehkä joihinkin simppeleihin yksittäisiin kysymyksiin kirjan esittämistä asioista mutta tuollaiseen koottuun ajatteluun aiheen tiimoilta kuin yllä kokelaskollegani U, en varmasti pysty vielä pääsykoepäivänäkään.

[sofiarah]

Esineoikeus kyllä työntää vahvasti kohti luovutusmielialan suota.
Osaisin tässä vaiheessa vastata ehkä joihinkin simppeleihin yksittäisiin kysymyksiin kirjan esittämistä asioista mutta tuollaiseen koottuun ajatteluun aiheen tiimoilta kuin yllä kokelaskollegani U, en varmasti pysty vielä pääsykoepäivänäkään.

Varsinkin näinä ensimmäisinä viikkoina kun uutta asiaa tulee valtavasti tulee varmasti olo, ettei asioita voi millään oppia ja/tai että joku on aina edellä omaa tekemistä. Fakta on kuitenkin se, että ahkeralla lukemisella, Antin mainitsemalla yleisestä erityiseen -periaatteella ja lopulta ihan kylmällä ulkoaopettelulla kaikilla on mahdollisuus saavuttaa se osaamistaso, joka sisäänpääsyyn vaaditaan. Omaa tekemistä ei myöskään kannata vertailla lainkaan muihin, koska jokaisella on niin oma tyyli sekä tahti oppia ja opetella asioita. Tsemppiä urakkaan, ja muistakaa että ainoastaan luovuttamalla on 100% varmaa ettette pääse sisään:-)

[uuppana]

Aaaargh, kirjoittakaa suomeksi Kaisto & co!

Onko siis niin, että puhtaassa esinevastuussa pantin arvo ja siitä saatava raha (esim. panttitoimistosta) vastaavat suunnilleen toisiaan ja silloin pantinsaajalla on riittävä vakuus kattamaan se summa jonka hän pantinsaajalle antoi esinettä vastaan jolloin hän ei todnäk häviä mitään vaikka pantti jäisi lunastamatta? Ja vaikka häviäisikin, hänen on siihen tyytyminen eikä pantiksipanija ole erotuksesta vastuussa? Henkkoht velkavastuuta ei siis synny eikä ole.
Tarkoitetaanko henkilökohtaisella velkavastuulla tähän liittyen siis sitä, että A lainaa B:lle 10 000 euroa rahaa ja voi vaatia/saada sen vakuudeksi pantin mutta sen pantin arvon ei tarvitse vastata velan määrää? Pantinsaajalla on oikeus muuttaa pantti rahaksi eli saada siitä sen arvo jos velallinen ei täytä velkasuhteen ehtoja. Onko pantinsaajalla insolvenssimenettelyssä siis etusija vain pantin arvoon nähden mutta loppuvelka on normaalia saatavaa jota pantinsaaja voi myös vaatia insolvenssimenettelyssä joskaan ei enää etusija-asemasta?
Mitä se tarkoittaa, että Kaiston mukaan panttioikeutta ei ole pidettävä liitännäisenä oikeutena saamisoikeuteen nähden? ( En edes ymmärrä, mitä kysyn )
Syntyykö myös panttitoimistolle saamisoikeus vai vain sille joka lainaa rahaa panttioikeuden ohella?

Pitäis olla saatavilla aiheesta sellanen "for dummies"-kirja.

[Uberrima fides]

Katsotaanpa olenko tähän mennessä oppinut mitään, saa ja pitääkin korjata jos olen väärässä, ilman kirjaa mennään.

Ymmärtääkseni panttioikeus antaa nimenomaan henkilökohtaisen suorituksensaantioikeuden panttiesineeseen, ja siis nimenomaan panttiesineeseen. Kirjassa ei taideta käsitellä asiaa millään tavalla, mutta ymmärtääkseni jos pantinhaltija on erehdyksessä ottanut vaikka 2000e arvoisen esineen pantiksi 10000e:n lainalle, hän ei ole etuoikeutettu, JOS velallinen on täysin maksukyvytön, muuhun kuin panttiesineen arvoon. Jos velallinen asetetaan konkurssiin, konkurssipesän on, paitsi tietyissä poikkeustapauksissa joita en muista tarkkaan ulkoa, tilitettävä velkojalle ainakin panttiomaisuuden realisoinnista(tai pantinhaltija voi realisoida itse) saaduista varoista hänen saatavaansa vastaava summa. Mikäli summa ei vastaa pantinhaltijan saatavaa, hänellä on oikeus tiettyyn rajaan asti(joita en myöskään muista ulkoa) estää kauppa ja odottaa että hän saisi saatavaansa paremmin vastaavan summan.

Etuoikeusjärjestys taas taisi liittyä ulosoton kiinteistön pakkohuutokauppaan(muitakin etuoikeusjärjestyksiä saattoi olla, mutta niitä en tähän hätään muista). Pantinhaltijalla on oikeus hylätä tarjoukset, jos ne eivät täytä hänen saatavaansa. Jos kyse on kirjatusta panttioikeudesta, hän on velkojista ylin etuoikeusjärjestyksestä(kiinnitykseen perustuva panttioikeus on seuraava, kirjattujen erityisten oikeuksien kanssa*). Hänen saatavaansa ennen maksetaan vain toimeenpanokulut, myyntimaksu ja mahdolliset panttiomaisuuden hoitoon liittyneet kustannukset. Toki jos hän ei saa lähellekään omaa saatavaansa vastaavaa määrää, hänen ei ole mitään järkeä vastarannankiiskenä kaataa kaikkia tarjouksia, muutenhan hän jää tyhjin käsin.

Velallisen maksukyvyttömyystilanteissa hän ei siis ole oikeutettu varmuudella muuhun kuin panttiesineen realisonnista saatavaan rahamäärään, jos se on vähemmän kuin hänen saatavansa.

Kahta viimeistä kysymystä en täysin ymmärrä joten en edes yritä vastata

*Mitä on "kiinnitykseen perustuva panttioikeus"? Miten se eroaa kirjatusta panttioikeudesta(joka on sen yläpuolella etuoikeusjärjestyksessä)? Miten sellainen muodostetaan? Mennyt täysin ohi.

[uuppana]

Niin eikös tuo kirjattu panttioikeus tarkoita sitä kun kiinteistö on suoraan lain nojalla panttina tiettyjen julkisoikeudellisten tai niihin verrattavien saamisten maksamisesta?
Kiinnitykseen perustuva panttioikeus sitten taas on kyseessä kun omistaja itse haluaa kiinnittää jotain olemassa olevan velan vakuudeksi tai myöhemmin velkojalle syntyvän saamisen vakuudeksi.
Kiinnityksissä etusijajärjestys sitten menee niin, että jos samaan omaisuuteen? (en oo varma) kohdistuu useampia kiinnityksiä, aiemmin haettu menee myöhemmän edelle.


.

[Velallinen]

Voisiko seuraavaan kohtaan saada esimerkin, sillä se ei täysin aukea.

s.62
"Vilpittömässä mielessä toiminutta luovutuksensaajaa kuitenkin suojataan mm. siinä tapauksessa, että kiinteistön luovuttaja on itse syyllistynyt OikTL 29 §:ssä tarkoitettuun pakkoon kiinteistön ostaessaan tai lahjaksi saadessaan."

[Velallinen]

Myös sivun 65 toinen kappale kaipaa selvennystä, sillä kappaneen toisessa lauseessa aika ehdottoman kuuloisesti sanotaan, että "Luovutuksen kohteen täytyy olla luovuttajan hallinnassa". Mutta sitten puhutaan hämmentävästi esineen olemisesta sivullisella vuokralla?

[uuppana]

Miten se nyt on: Pitääkö pantinsaajan puhtaan esinevastuun kyseessä ollen esim. panttilainaamosta lunastamatta jääneen pantin myytyään palauttaa pantin omistajalle ylimenevä osa, mikäli hän saa myynnissä nk. voittoa? Eräässä fb- ryhmässä tämä kovasti askarruttaa kun kirjassa kuitenkin sanotaan että pantinsaajalla on oikeus suoritukseen vain pantin arvosta.
Tai, jos pantinsaaja on velkoja esim. konkurssipesässä ja samaten saisi realisaatiossa panttiesineestä enemmän kuin itse maksoi, onko ylimenevä osa luovutettava pesälle?


Velallinen: tuohon pakkoon, kts. Esineoikeus s. 49
Tuosta traditiosta: tuossa tilanne on käsittääkseni simppelisti se, että kauppa voittaa vuokran ja siksi saantosuoja voi tulla kyseeseen sivullista vastaan jonka hallinnassa nyt siis luovutuksensaajan omistama esine on.

[SiniM]

Voisiko seuraavaan kohtaan saada esimerkin, sillä se ei täysin aukea.

s.62
"Vilpittömässä mielessä toiminutta luovutuksensaajaa kuitenkin suojataan mm. siinä tapauksessa, että kiinteistön luovuttaja on itse syyllistynyt OikTL 29 §:ssä tarkoitettuun pakkoon kiinteistön ostaessaan tai lahjaksi saadessaan."

Moikka, täältä tulee esimerkkiä. Tuo lainaus soveltuisi siis esim. sellaiseen tilanteeseen, joss sinä olet vilpittömässä mielessä ostanut kiinteistön kaverilta nimeltä Pentti, joka on esiintynyt kiinteistön omistajana. Sitten selviääkin, että se luovutus, jossa Pentti on kiinteistön itselleen saanut on pätemätön, koska Pentti on saanut luovutuksen aikaiseksi uhkailemalla käsiaseella kiinteistön alkuperäistä omistajaa Erkkiä. Sinä saat kuitenkin suojan Erkin oikeutta vastaan, jos (tätä ei kirjassa lue eikä teidän siis tarvitse sitä siis tietää) Erkki ei välittömästi häneen kohdistuvan uhan lakattua ilmoitua sinulle tilanteestaan. Selvensikö tämä yhtään?