Miten tehtävän 1 vastaus voi olla d: loukkausta ei ole tapahtunut? (Valitsin vastaukseksi a:n).
Miten kysymys nro 4 voi olla kaikki kohdat oikein, kun kunnianloukkaus ei voi kohdistua kuin luonnolliseen henkilöön? Samastusoppi kirjan mukaan tarjoaa korkeintaan pienille yrityksille suojaa. (en olisi valinnut yhtäkään kohtaa)
Olet ymmärtänyt asian oikein. Jos vahinkoa tai haittaa ei ole tapahtunut sille, jota tieto koskee(eli käytännössä varkauden uhrille), niin tällöin ei kyseessä ole identiteettivarkaus. Kyseisellä kriminalisoinnilla on tarkoitus suojata nimenomaan varkauden uhria. Jotta rikos olisi käsillä, niin koko vaaditun tunnusmerkistön tulee aina täyttyä.
Olet oikeassa että tehtävä 11 on erittäin vaikea. Monissa kohdissa oikein vastaaminen edellyttää paitsi kirjassa kerrottujen asioiden muistamista, myös niiden ymmärtämistä erittäin abstraktilla, teoreettisella tasolla. Lisäksi sananvapausrikokset ovat itsessään hyvin tulkinnallisia, minkä vuoksi kirjasta on välillä täytynyt muistaa pienehköjäkin painotuseroja eri asioiden välillä. Pääsykokeen monivalinnoissa ollaan saatettu edellyttää tämänkaltaista tietoa, vaikkakaan ei aivan samassa mittakaavassa kuin joissain tämän tehtävän kohdissa.
Tehtävä 11 on siis monilta kohdiltaan todennäköisesti paljon vaikeampi, kuin kokeeseen todellisuudessa tulevat tehtävät. Tehtävän tarkoituksena ei ole, että pääsykokeisiin lukija heittää pääsykoekirjansa kaivoon, vaan että hän oppii tunnistamaan erilaisia monivalintoihin liittyviä vaikeuksia ja hämäyksiä. Yleistä kokeessa on esimerkiksi se, että yhteen monivalintatehtävän kohtaan liittyy jokin tietty “juju” tai ehkä parikin hämäystä. Monivalintojen kysymykset ovat yleensä käsitelleet melko kapeaa alaa kirjasta, toisin kuin monet tässä tehtävässä olleet kohdat.
Hei vierailija123
Kysymys 1 edellytti melko tarkkaa kirjan muistamista ja sen pohjalta tapahtuvaa asioiden punnintaa oikeaan vastaukseen päätymiseksi. Kysymyksen juju oli siinä, että mikään annetuista vaihtoehdoista ei ole kovin todennäköinen, mutta d-kohta on vähiten väärin ja siten eniten oikein oleva vaihtoehto. Ehdottamasi a-vaihtoehto ei sovellu kirjan s.169 mainittujen asioiden perusteella. Tiedon levittämisestä aiheutunut halveksunta on lähtökohtaisesti peruste katsoa teko rangaistavaksi. Tästä on kuitenkin poikkeuksena tilanne, jossa halveksuva ryhmä on pieni ja ryhmän(jonka taholta kohde kokee halveksuntaa) arvot poikkeavat laajalti yhteiskunnassa hyväksytyistä ja halveksunta johtuu juuri sen poikkeavan arvon vastaisesta toiminnasta. Jos joku ryhmä pitää homoja yhteiskunnallisena ongelmana, se tuskin on enää linjassa yhteiskunnassa hyväksyttyjen arvojen kanssa. Tältä arvopohjalta tapahtuva halveksunta ei siten ole peruste rangaistusvastuulle sen tiedon levittämisestä, joka johtaa kyseiseen halveksuntaan. Tilanne olisi tietysti toinen, jos homoja pidettäisiin yleisesti yhteiskunnassa yhteiskunnallisena ongelmana. Tehtävän annossa ryhmän ja sen edustamien näkemysten marginaalisuutta ollaan kuitenkin korostettu jo Kaken omassakin haastattelussa. Tapauksessa täytyi erottaa toisistaan 1)ryhmän kohdistama halveksunta, 2)vahinko ja 3)kärsimys. Tapauksessa annettiin ymmärtää, että halveksunnan lisäksi Kakelle on aiheutunut vahinkoa(baarimikon työn menetttyään) ja hyvin todennäköisesti myös kärsimystä. Näiden perusteella teko voisi hyvin ollakin rangaistava. a-vastausvaihtoehdon tarkka muotoilu on kuitenkin: "Turpa on syyllistynyt yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämiseen kuvan julkaistessaan, koska kuvan julkaiseminen aiheutti Kakea kohtaan halveksuntaa". Syyllisyyttä ei siis perustella esimerkiksi vahingolla tai kärsimyksellä vaan juurikin kerhon taholta tulleella halveksunnalla, joka edellä mainituin perustein ei sovellu tapaukseen.
Kake on tapauksessa tullut kuitenkin julkisuuteen puhumaan nimenomaan homoista yhteiskunnallisena ongelmana, ei omasta seksuaalisesta suuntautumisestaan. Ei siis voida katsoa, että kertomalla valtavirran vastaisia aatteitaan Kake on alentanut yksityisyyden suojaansa myös henkilökohtaisten parisuhteittensa osalta. Tämän vuoksi B-kohta ei sovellu perusteluiltaan.
Tieto itsessään ei voi olla loukkaava, ainoastaan tiedon levittäminen. Siksi C-kohta ei voi olla vastaus.
D-kohdassa taas perustellaan vapauttavaa tuomiota sillä, että mitään loukkaavaa ei olla tehty. Tämä väite kuulostaa oudolta, mutta sille itse asiassa voidaan löytää löyhä juridinen peruste artikkelin yleiseen kontribuutioon liittyen(s.168). Tapauksessa Kaken loukkaavana pitämä artikkeli ollaan otsikoitu tavalla, joka viittaisi kyseessä olevan pelkkä viihdytystarkoitukseen suunniteltu roskajuttu. Tapauksessa mainitaan kuitenkin myös, että jutussa ollaan myös käsitelty kaappihomoutta yleisesti Lahden Isämmaallisen veljeskunnan kaltaisissa järjestöissä, vaikkakin vain sivuten. Tapauskuvauksen perusteella on vaikea sanoa, muodostaako tämä osuus jutusta “jonkinlaista kontribuutiota” ja tietysti joudutaan myös pohtimaan, onko kyseinen aihe “yhteiskunnallisesti merkittävä”. Jos molemmat edellytykset katsottaisiin täyttyneeksi, ei tekoa voitaisi pitää loukkavana.
Voidaan ehkä perustellistikin pitää todennäköisenä, että tekoa pidettäisiin loukkaavana(artikkelin ei katsottaisi muodostavan jonkinlaista kontribuutiota yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsiteltäväksi, tai ainakaan riittävästi oikeuttamaan teon). Näin päädymme siihen, että myöskään D-kohta tuskin on täysin oikein.
D-kohta on kuitenkin eniten oikein(tai vähiten väärin) esitetyistä vaihtoehdoista, koska sillä on edellä esitetystä johtuen vähäinen, mutta kuitenkin juridisesti perusteltu mahdollisuus olla oikein. A, B- ja C-kohdilla tälläistä mahdollisuutta ei oikein voi nähdä.
Kysymyksen haastavuus tuli juuri siitä, että vastausvaihtoehtojen sanamuotoon tuli kiinnittää tarkkaa huomiota. Kolme ensimmäistä vaihtoehtoa sisälsivät tarkat perustelut, neljäs oli sisällöltään huomattavasti löyhempi(loukkausta ei tapahtunut). Tehtävässä tuli siis huomata, että ensimmäinen ja kolmas vaihtoehtoa poissulkeutuvat perusteluissaan olevan hyvin pienen, mutta fataalin juridisen virheen vuoksi.
Kysymys 1 oli (ainakin tekijän mielestä) koko tehtävän(ehkä koko materiaalipaketin) vaikein kysymys, sisältäen kaikki kuviteltavissa olevat monivalinnan hirveät piirteet:
-valitaan eniten oikein oleva vaihtoehto, eikä “absoluuttisesti” oikein olevaa.
-vastausvaihtoehdot ovat tarkkoja eivätkä esimerkiksi kyllä-ei-kastia. Toisaalta seassa on myös yksi epätarkempi vastaus, mikä pakottaa pohtimaan todella syvällisesti.
-oikean vastauksen tajuaminen edellytti kirjan sisällön muistamista ja ymmärtämistä lähes yli-ihmisellä tarkkuudella.
-monivalinta liittyi oikeustapaukseen, johon oli upotettu lukuisia hämäyksiä.
Kysymys nro. 4:ssa oli keskeistä mainitsemasi samastusoppi. Olet kuitenkin ymmärtänyt sen sisällön hieman väärin. Mtä suuremmasta yrityksestä on kysymys, sitä vaikeampaa on samastaa omistajaa ja yritystä, mutta samastaminen ei suinkaa ole rajattu vain pienille yrityksille, eikä sitä olla kirjassa tarkoitettukaan. Vaikeammmaksi samastaminen tulee usein siksi, että liiketoiminnan kasvaessa omistajaa ei enää yhdistetä yritykseen samalla tavalla kuin pienyrittäjien kohdalla. Tämä ei kuitenkaan ole sääntö, vaan toteamus siitä, millaiset olosuhteet yleensä ovat suurien yritysten kohdalla. Välillinen suoja ei kuitenkaan pienenkään yrityksen kohdalla suojaa yritystä, vaan ihmistä sen takana.
Tapauksessa Pyövelin pojilla on ollut useita satoja työntekijöitä, mutta käytännössä pojat ovat itse hyvin vahvasti toimineet yrityksensä keulakuvina. Tähän viittaa sekä yrityksen nimi, että sen nettisivut, että myös tehty mainoskamppanja. Kunnianloukkaus ei myöskään edellytä, että loukkauksen kohde mainitaan, vaan riittävää on, että hän on tunnistettavissa. Olennaista on se, miten väitteen kohdistuminen yleisön keskuudessa mielletään. Tässä tapauksessa oli edellä mainitusti lukuisia tekijöitä, joiden perusteella Pyövelin poja Oy:n kohdistuvat syytökset voidaan yleisön keskuudessa mieltää kohdistuvan Pyöveleihin itseensä.
Tämäkin kysymys oli vaikea, koska se edellytti kirjassa esitettyjen asioiden syvällistä ymmärtämistä ja soveltamista. Kirjassa oli kuitenkin oikeustapauksia, joiden perusteella oikeaan ratkaisuun pystyi päätymään. Olisi varsin outoa, jos tässä tapauksessa kunnianloukkaus ei voisi tulla kyseeseen, jos tapauksen seikastoa verrataan tapauksen KKO 2005:1 seikastoon. Vaikeaa tehtävässä saattoi myös olla hämäävät vastausvaihtoehdot, jotka erilaisita merkityksistään huolimatta ovat kaikki oikeita vaihtoehtoja.
Kun nyt päästiin analysoimaan sitä, millaista tehtävätyyppiä tehtävä 11 edustaa, niin onko tosiaan mahdollista, että pääsykokeessa on monivalinnassa vastausvaihtoehtona "en osaa sanoa"? Se kuulostaa todella ympäripyöreältä muotoilulta, eikä sitä kai kukaan taktisesti valitse, vaan jättää mieluummin tyhjäksi (ja ottaa nolla pistettä mieluummin kuin miinuksia). Voisiko muotoilu kuitenkin olla esim. "En osaa sanoa tapauksesta esitettyjen faktojen valossa" tms. enemmän juridisesti oikeampaa? Toisin sanoen, voiko kysymys olla kertakaikkiaan niin hämäävä, että siihen ei pysty esitetyn valossa vastaamaan?
MJLaw kirjoitti:Kun nyt päästiin analysoimaan sitä, millaista tehtävätyyppiä tehtävä 11 edustaa, niin onko tosiaan mahdollista, että pääsykokeessa on monivalinnassa vastausvaihtoehtona "en osaa sanoa"? Se kuulostaa todella ympäripyöreältä muotoilulta, eikä sitä kai kukaan taktisesti valitse, vaan jättää mieluummin tyhjäksi (ja ottaa nolla pistettä mieluummin kuin miinuksia). Voisiko muotoilu kuitenkin olla esim. "En osaa sanoa tapauksesta esitettyjen faktojen valossa" tms. enemmän juridisesti oikeampaa? Toisin sanoen, voiko kysymys olla kertakaikkiaan niin hämäävä, että siihen ei pysty esitetyn valossa vastaamaan?
Itse ymmärsin tämän niin, että tehtävän "en osaa sanoa" vastaa pääsykokeen monivalintalomakkeen "ei vastausta"-saraketta..
MJLaw kirjoitti:Kun nyt päästiin analysoimaan sitä, millaista tehtävätyyppiä tehtävä 11 edustaa, niin onko tosiaan mahdollista, että pääsykokeessa on monivalinnassa vastausvaihtoehtona "en osaa sanoa"? Se kuulostaa todella ympäripyöreältä muotoilulta, eikä sitä kai kukaan taktisesti valitse, vaan jättää mieluummin tyhjäksi (ja ottaa nolla pistettä mieluummin kuin miinuksia). Voisiko muotoilu kuitenkin olla esim. "En osaa sanoa tapauksesta esitettyjen faktojen valossa" tms. enemmän juridisesti oikeampaa? Toisin sanoen, voiko kysymys olla kertakaikkiaan niin hämäävä, että siihen ei pysty esitetyn valossa vastaamaan?
Itse ymmärsin tämän niin, että tehtävän "en osaa sanoa" vastaa pääsykokeen monivalintalomakkeen "ei vastausta"-saraketta..
Hei, mielestäni tehtävä 6, kysymys kuudesta puuttuu yksi oikea vastaus: a) "Väärälle käräjäoikeudelle osoitettu hakemus ei ole kohtalokas, sillä käräjäoikeuden on siirrettävä sen käsittely oikealle käräjäoikeudelle", nimittäin olen 99,9% varma että kirjassa sanotaan(minulla ei ole se juuri nyt käsillä) että väärään käräjäoikeuteen osoitettu hakemus on siirrettävä hakijan pyynnöstä oikealle käräjäoikeudelle, ja jos pyyntöä ei ole tehty, hakemus jätetään käsittelemättä ja hakemus pitää tehdä uudelleen.. Eli tuossa nimenomaisessa sanamuodossa asia ei ole noin.
Materiaalipaketti II tehtävä 1:
kohta 8: b) denuntiaatio voidaan toteuttaa pantinantajan tai pantinsaajan vapaamuotoisella ilmoituksella sivulliselle .
Mallivastauksissa tämä oli merkattu vääräksi vaihtoehdoksi.
Kuitenkin kirjan sivulla 80 sanotaan "vapaamuotoinen denuntiaatio riittää myös siinä tapauksessa, että pantinsaaja tekee ilmoituksen panttauksessa " - kun kyseessä esim suullisesti annettuun tahdonilmaisuun perustuva saamisoikeus.
Eli pääsääntönä on toki se, että pantinantajan osalta hyväksytään vapaamuotoinen ilmoitus, mutta pantinsaajan tulee esittää kirjallinen todistus panttauksesta. Jos pääsykokeessa olisi vastaava kysymys, tuleeko mennä vahvan pääsäännön mukaan?
Materiaalipaketti II tehtävän 8 osalta; mallivastauksessa on 2. kappaleessa on sanottu esteperusteen toteutumisesta kun pitäisi olla aloittamisperuste/edellytys.
