Moi!annikasi kirjoitti:Moikka!
Sivulla 87 puhutaan puolisukulaisten oikeuksista. Onko siis niin, että puolisukulaiset eivät peri mitään, jos täyssukulaisia on jäljellä? Eli jos vanhemmat eivät ole enää elossa, niin lapsista vain täyssukulainen perii.
Toinen kysymys koskee perinnöttömäksi tekemistä. Millä tavalla rintaperillisen tai lesken lakiin perustuvan oikeuden voi tehdä tyhjäksi? Uskoisin, että perimyksen yleisillä esteillä, mutta voiko myös tahalliseen rikokseen ja kunniattomaan elämään vedoten? Kappaleen alussa nimittäin mainitaan, ettei voisi, mutta sivulla 91 taas sanotaan, että "Perinnöttömäksi tekemisestä on määrättävä testamentissa ja testamentissa on myös esitettävä perustelut sille, miksi perillinen on tehty perinnöttömäksi tai sille, miksi leski ei saa vedota vähimmäissuojaansa..."
Kiitos vastauksista!
Puolisukulaisista vain sisar- ja velipuolet voivat periä. Eivät siis esim. isä- tai äitipuoli. Perimys perustuu tässä suhteessa verisukulaisuuteen sosiaalisen läheisyyden sijaan. (Isä- tai äitipuoli voi toki periä testamentin nojalla.) Asia on kirjassa ilmaistu epäselvästi. Ko. lainkohta kuuluu: "Jos perittävältä on jäänyt veli- tai sisarpuolia, saavat he yhdessä täysiveljien ja -sisarien kanssa osansa siitä, mikä olisi ollut heidän isälleen tai äidilleen tuleva. Jollei täysiveljiä tai -sisaria tahi heidän jälkeläisiään ole ja molemmat vanhemmat ovat kuolleet, saavat veli- ja sisarpuolet koko perinnön. Kuolleen veli- tai sisarpuolen sijaan tulevat hänen jälkeläisensä."
Eli jos vanhemmat ovat kuolleet, mutta perittävällä on yksi täyssisar ja yksi velipuoli (vaikkapa isän puolelta), sisar saa 3/4 (eli äidin osuuden + puolet isän osuudesta) ja velipuoli 1/4. Jos myös täyssisar olisi kuollut, velipuoli saisi koko perinnön, vaikkei hän muuten olisi oikeutettu äidin puoleen perinnöstä. Äidin puolen vanhemmat tai äidin sisarukset eivät siis peri äidin haaran osuutta, jos isän puolelta on puolisisarus tai hänen jälkeläisiään.
Kirjan mukaan mennään, joten mielestäni pääsykokeessa ei voisi rokottaa siitä, jos sanoisi, etteivät puolisisarukset peri, jos täyssisaruksia on elossa. Toisaalta ei voisi kyllä rokottaa siitäkään, että tietää lain oikean sisällön!
Kakkoskysymyksessä on muutama eri osa-alue. Ensinnäkin on erotettava toisistaan ne perusteet, joiden avulla varmistetaan, ettei joku saa perintöä. Toiseksi on erotettava se menettely, jota pitää käyttää, jotta näitä perusteita sovelletaan. Vielä yksi osa-alue on käsitteiden "yleiset esteet", "tyhjäksi tekeminen" ja "perinnöttömäksi tekeminen" erottaminen toisistaan. Aloitetaan tästä viimeisestä.
Kun Urpo käyttää ilmaisua "tyhjäksi tekeminen", hän ei puhu mistään erikoislaatuisesta asiasta tai menettelystä. Hän tarkoittaa vain sitä, että perittävä voi tehdä testamentin ja määrätä, mitä hänen omaisuudellaan tehdään. Tällöin esim. perittävien sisarusten toiveet perinnöstä voidaan "tehdä tyhjäksi". Tähän ei liity mitään moitittavaa menettelyä. Muita kuin puolisoa tai rintaperillisiä ei tarvitse "tehdä perinnöttömäksi", koska heillä ei ole mitään sellaista oikeutta perintöön, joka voitaisiin panna täytäntöön perittävän toiveista ( =testamentista) huolimatta. Sen sijaan puoliso tai rintaperilliset voi ja pitääkin erikseen tehdä perinnöttömäksi, jos perittävä ei halua, että he perivät, ja perinnöttömäksi tekemiseen on lainmukainen peruste. Heidän perintöään ei voi "tehdä tyhjäksi" pelkällä tavallisella testamentilla, jos he vetoavat lainmukaisiin oikeuksiinsa. Sen sijaan "yleiset esteet" pätevät kaikkiin lakimääräisestä perimysjärjestyksestä ja testamentin sisällöstä riippumatta.
Tästä päästään luontevasti menettelykysymyksiin, koska näihin kolmeen perimyksen esteen kategoriaan liittyy kuhunkin erilainen menettely. Jos kyseessä on yleinen este, menettelyn aloittaminen on muiden perillisten varassa. Perittävä ei siis itse "määrää" yleisen esteen soveltamisesta. Tuomioistuin määrää yleisen esteen soveltamisesta muiden perillisten vaatimuksen perusteella, siis perittävän kuoleman jälkeen. Sen sijaan perinnön "tyhjäksi tekeminen" tai perinnöttömäksi tekeminen ovat perittävän toimia. Molemmista perittävän on määrättävä testamentissa. Perinnön "tyhjäksi tekeminen" tapahtuu ihan normaalina testamentitekotoimena, eikä perittävä välttämättä edes miellä, että olisi tehnyt jonkun sukulaisensa perintöoikeuden tyhjäksi. Sen sijaan perinnöttömäksi tekeminen on perittävän tietoinen toimi, josta hänen on määrättävä testamentissaan. Puolison tai rintaperillisen perintöoikeutta ei siis voi "tehdä tyhjäksi" normaalilla testamentilla, jos he vetoavat lainmukaisiin oikeuksiinsa. Sille, etteivät se saa perintöä, pitää olla erityinen peruste.
Mistä päästäänkin ensimmäiseen osa-alueeseen. Eli yleisen esteen perusteet (kuoleman aiheuttaminen tahallisella rikollisella teolla tai osallisuus siihen tai testamentin salaaminen) soveltuvat kaikkiin perijätyyppeihin, myös rintaperillisiin ja puolisoon. Sen sijaan esim. sisaruksen perinnön "tyhjäksi tekemiseen" ei tarvita erityisiä perusteita - perittävän tahto (siis testamentti) riittää. Perinnöttömäksi tekemiseen tarvitaan erityinen peruste, eli joko tahallisella rikoksella perittävän tai hänen tietyn läheisensä syvä loukkaaminen tahallisella rikoksella tai jatkuvan kunniattoman tai epäsiveellisen elämän perusteella.
Selvensikö tämä?
Kirjan ulkopuoleltakin yritin löytää selkeyttä, mutta tuntui lähinnä vaan sotkevan ajatuksia entisestään...