Suomalaisen siviilioikeuden juuret

Vuoden 2017 valintakoetta koskevat keskusteluketjut.
Otava
Viestit: 44
Liittynyt: Ti Huhti 11, 2017 6:02 pm

Re: Suomalaisen siviilioikeuden juuret

Viesti Kirjoittaja Otava »

MinnaK kirjoitti:Hei vielä perinnön vastaanottamisajan lyhentämisestä:
"Valta vaatia perinnön vastaanottamisajan lyhentämistä on henkilöllä, jolla perillisen tai testamentin saajan ohella tai lähinnä hänen jälkeensä on oikeus jäämistöön."
Mitä tällä nyt oikein tarkoitetaan? Varsinkin toi "tai lähinnä hänen jälkeensä" hämmentää ja se muistaakseni tulee useammankin kerran vastaan kirjassa, enkä ole ihan varma mitä se tarkoittaa :D

JA lisäksi pientä pilkunviilausta: sivulla 91 luetellaan perittävälle läheisiä henkilöitä, joina pidetään "hänen perimispolvessa olevaa sukulaistaan (sijaisperilliset mukaan luettuiina), adoptiolasta ja tämän jälkeläistä." Tarkoitetaanko tuolla jälkeläisellä perillisen vai adoptiolapsen jälkeläistä? :D

Kolmas kysymys koskee perunkirjoitusta. Kirjassa lukee, että:
Perunkirjoitus on toimitettava kolmessa kuukaudessa kuolemantapauksesta. Laillinen este ei jatka perunkirjoitusaikaa. Perunkirjoitus on myös toimitettava loppuun tässä ajassa, ellei Verohallinto pidennä hakemuksesta perunkirjoituksen toimittamisaikaa.
Puhutaanko näissä kahdessa ekassa lauseessa eri asiasta kuin viimeisessä lauseessa? Kummassakin kuitenkin puhutaan toimittamisesta. Vai meinaako, että laillinen este ei automaattisesti pidennä aikaa, mutta Verohallinnon voi aikaa hakemuksella pidentää?
1. "lähinnä hänen jälkeensä" viittaa toissijaiseen perilliseen.

2. "tämän jälkeläinen" viittaa adoptiolapset jälkeläiseen. Perillisen jälkeläisethän lukeutuvat joka tapauksessa noihin sijaisperillisiin.

3. Kaikissa virkkeissä puhutaan samasta asiasta. Se on juuri niin kuin lopuksi kysyt, eli perunkirjoituksen toimittamisaika voi pidentyä vain hakemuksesta, joka pitää tehdä ennen alkuperäisen perunkirjoitusajan loppumista. Laillinen este ei jatka perunkirjoitusaikaa automaattisesti, mutta se voidaan tietysti ottaa hakemuksen perusteluksi. Tässäkin tapauksessa hakemus on tehtävä ennen alkuperäisen perunkirjoitusajan loppumista.
vsrantanen
Viestit: 9
Liittynyt: To Huhti 06, 2017 8:41 am

Re: Suomalaisen siviilioikeuden juuret

Viesti Kirjoittaja vsrantanen »

Muutama kysymys:

- Mulla on vaikeuksia käsittää sivuilla 130 ja 131 käsiteltyä pesäosuuden suhdelukuolettamaa.

Ensin sivulla 130 sanotaan, että "Pesänjaon lähtökohtana on, että toissijaiset perilliset saavat omaisuutta lesken pesästä samassa suhteessa, jossa ensiksi kuolleen puolison jäämistö oli hänen kuolinhetkellään puolisoiden omaisuuteen".

Seuraavalla sivulla todetaan suhdelukuolettama, eli pesäosuudet oletetaan yhtä suuriksi.

Ymmärrän lauseet toisensa poissulkevina. Toisessa jaetaan pesä suhteellisesti, toisessa puoliksi. Miten tämä tulisi ymmärtää?

- Lisäksi kappaleessa 15. on käytetty sekä oikeudesta luopumista että pesäosuudesta luopumista. s.138: "Perillinen ja testamentinsaaja voivat luopua oikeudestaan perittävän kuoltua". s. 140 "Perintöosuuden luovutuksella tarkoitetaan oikeustointa, jolla perillisasemassa henkilö luopuu (...) pesäosuudestaan. Mikä ero näillä on?

- Ennakkoluopumisen suhteen s. 137 on hankala käsittää sitä, että jos perillinen luopuu omaisuudestaan niin miten "jos luopumistahdonilmaisun antaneen perillisen kanne menestyy, luopujasta tulee pesän osakas ja hän voi vaatia, ei aionastaan lakiosaansa, vaan koko perintöosansa edustaman arvomäärän (...).

Jos joku haluaa luopua perinnöstä niin miten siinä tapauksessa onnistunut kanne voi tuottaa sen, että hän saa koko perintönsä?
Otava
Viestit: 44
Liittynyt: Ti Huhti 11, 2017 6:02 pm

Re: Suomalaisen siviilioikeuden juuret

Viesti Kirjoittaja Otava »

vsrantanen kirjoitti:Muutama kysymys:

- Mulla on vaikeuksia käsittää sivuilla 130 ja 131 käsiteltyä pesäosuuden suhdelukuolettamaa.

Ensin sivulla 130 sanotaan, että "Pesänjaon lähtökohtana on, että toissijaiset perilliset saavat omaisuutta lesken pesästä samassa suhteessa, jossa ensiksi kuolleen puolison jäämistö oli hänen kuolinhetkellään puolisoiden omaisuuteen".

Seuraavalla sivulla todetaan suhdelukuolettama, eli pesäosuudet oletetaan yhtä suuriksi.

Ymmärrän lauseet toisensa poissulkevina. Toisessa jaetaan pesä suhteellisesti, toisessa puoliksi. Miten tämä tulisi ymmärtää?

- Lisäksi kappaleessa 15. on käytetty sekä oikeudesta luopumista että pesäosuudesta luopumista. s.138: "Perillinen ja testamentinsaaja voivat luopua oikeudestaan perittävän kuoltua". s. 140 "Perintöosuuden luovutuksella tarkoitetaan oikeustointa, jolla perillisasemassa henkilö luopuu (...) pesäosuudestaan. Mikä ero näillä on?

- Ennakkoluopumisen suhteen s. 137 on hankala käsittää sitä, että jos perillinen luopuu omaisuudestaan niin miten "jos luopumistahdonilmaisun antaneen perillisen kanne menestyy, luopujasta tulee pesän osakas ja hän voi vaatia, ei aionastaan lakiosaansa, vaan koko perintöosansa edustaman arvomäärän (...).

Jos joku haluaa luopua perinnöstä niin miten siinä tapauksessa onnistunut kanne voi tuottaa sen, että hän saa koko perintönsä?
Sivujen 130 ja 131 virkkeet eivät ole toisiaan poissulkevia. 50:50 on sekin suhdeluku. Jos muuta ei näytetä, oletetaan siis, että kummankin puolison perillishaara saa suhteellisena osuutena puolet, 50%, 1/2. Mutta jos puolisoilla oli esim. avioehtosopimus ensiksi kuolleen puolison kuollessa, tämä suhdeluku muuttuu vastaamaan sitä suhdetta, jossa puolisot olisivat jakaneet omaisuuden, jos avioliitto olisi päättynyt avioeroon. Sivun 130 virke on siis sääntö, sivun 131 virke on olettama tämän säännön soveltamisesta.

Sivulla 138 ja 140 puhutaan eri asioista. Perintöoikeudesta luopuminen tarkoittaa, että luopuja ei voi määrätä, kenelle hänen osuutensa on menevä, vaan se määräytyy lain mukaan. Tilanne on samanlainen kuin jos luopuja olisi kuollut ennen perittävää; haudasta ei voi huudella. Perinnöstä (perintöoikeudesta, pesäosuudesta, perintöosasta) luopuminen voidaan tehdä vain, jos luopuja ei ole ottanut perintöä vastaan (esim. ryhtynyt käyttämään omaisuutta). Sen sijaan perintöosuuden (pesäosuuden, perintöoikeuden) luovutus on oikeustoimi, jossa luovuttaja voi itse päättää, kenen hyväksi perintöosuus menee. Se voi mennä kenelle tahansa. Kyseessä on lahja. Silloin luovuttaja on ottanut perinnön vastaan ja antanut sen edelleen. Verotuksellisesti ero on hyvin merkityksellinen: ensimmäisessä tilanteessa perintöveron maksaa luopujan sijaantuloperillinen. Toisessa tapauksessa luovuttaja maksaa perintöveron ja sen jälkeen vastaanottaja maksaa lahjaveron. Kyllä, vero maksetaan silloin kahteen kertaan. Jos perillinen haluaa perintöosuutensa menevän lapsilleen, on siis hyvin tärkeää pitää huoli, ettei luopuja ole ottanut perintöä vastaan, vaan luopuu siitä ennen tätä. Sen sijaan, jos perillinen haluaa osuutensa menevän jollekin muulle, vaikka puolisolleen tai lapsenlapsilleen (jos lapset ovat vielä elossa) tai yleishyödylliselle yhdistykselle, ainoa vaihtoehto on perintöosuuden luovuttaminen ja siitä syntyvä kaksinkertainen verotus.

Sivuilla 136-137 kerrotaan tilanteesta, jossa luopumistahdonilmaisu on pätemätön oikeustoimilain nojalla. Eli perillinen ei olekaan oikeasti halunnut luopua perinnöstään, vaan hänet on esim. pakotettu siihen tai erehdytetty siihen. Silloin hän voi nostaa kanteen luopumistahdonilmaisun pätemättömyydestä, ja jos tuo kanne menestyy, on kuin koko luopumistahdonilmaisua ei olisi koskaan tehtykään. Jos taas perillinen haluaa luopua perinnöstä, vaikka hänet olisikin alunperin pakotettu tai erehdytetty siihen, hänen ei tarvitse nostaa kannetta, pätemättömyysperuste ei "tule voimaan" ja perintöosuus menee luopujan lakimääräisille perillisille. Sen sijaan jos perillinen on halunnut luopua perinnöstä eikä tahdonilmaisua rasita mikään oikeustoimilain pätemättömyysperuste, mutta luopuja tuleekin toisiin aatoksiin (esim. rahapula on iskenyt luopumisen ja perittävän kuoleman välissä), hän voi vaatia lakiosaansa (jos hänen puolisolleen tai lapselleen ei tule lakiosaa vastaavaa omaisuutta). Tällöin ei kuitenkaan tarvitse nostaa kannetta, vaan lakiosan vaatiminen muilta perillisiltä ja testamentinsaajilta riittää.
vsrantanen
Viestit: 9
Liittynyt: To Huhti 06, 2017 8:41 am

Re: Suomalaisen siviilioikeuden juuret

Viesti Kirjoittaja vsrantanen »

Hyvä! Kiitos nopeasta ja selkeästä vastauksesta.
Anna2017
Viestit: 15
Liittynyt: To Huhti 27, 2017 5:13 pm

Re: Suomalaisen siviilioikeuden juuret

Viesti Kirjoittaja Anna2017 »

Mua on alkanut tässä hämmentämään ennakkoperinnön käsittely perinnönjaossa ja etenkin, jos ennakkoperinnön antaja on ollut naimisissa. Eli miten sivun 151 "ennakkoperintö jäämistöosituksessa" ja sivujen 156-157 lakiosajäämistön laskentaa koskevat kohdat eroavat toisistaan? Sivulta 151 ymmärrän, että ennakkoperintö huomioidaan jo osituksessa ja se pienentää mahdollisesti leskenkin saamaa tasinkoa. Sen sijaan sivulla 157 ensin lasketaan reaalisen lakiosajäämistön suuruus ja vasta sen jälkeen aletaan huomioimaan laskennallisia lisäyksiä. En siis nyt ymmärrä, milloin toimitaan kummankin tavan mukaan ja onko kyse täysin eri prosesseista vai samasta asiasta eri nimillä.

Lisäksi hämmentää se, että sivulla 157 sanotaan "Mikäli perittävä ei ole eläessään luovuttanut omaisuutta vastikkeettomasti kenellekään, reaalinen jäämistö on samalla myös lakiosajäämistö" ja toisaalta sivulla 149 sanotaan, että "naimisissa olleen henkilön antama ennakkoperintö on aina ensisijaisesti vähennettävä ensiksi kuolleen puolison jälkeen saatavasta perinnöstä". Mitä tämä tarkoittaa?

Ja vielä, jos ennakkoperintö on ollut saajan osuutta suurempi. Sivun 153 mukaan "ennakon saaja ei ole velvollinen täydentämään muiden perintöosia", mutta toisaalta häneltä voidaan vaatia lakiosan täydennystä. Tarkoittaako tätä siis sitä, että ennakon saaja ei ole velvollinen täydentämään muiden perintöosia JOS oikeutta lakiosaan ei rikota?
Viimeksi muokannut Anna2017, Pe Touko 12, 2017 10:33 am. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Anna2017
Viestit: 15
Liittynyt: To Huhti 27, 2017 5:13 pm

Re: Suomalaisen siviilioikeuden juuret

Viesti Kirjoittaja Anna2017 »

Otava kirjoitti: Sivulla 138 ja 140 puhutaan eri asioista. Perintöoikeudesta luopuminen tarkoittaa, että luopuja ei voi määrätä, kenelle hänen osuutensa on menevä, vaan se määräytyy lain mukaan. Tilanne on samanlainen kuin jos luopuja olisi kuollut ennen perittävää; haudasta ei voi huudella. Perinnöstä (perintöoikeudesta, pesäosuudesta, perintöosasta) luopuminen voidaan tehdä vain, jos luopuja ei ole ottanut perintöä vastaan (esim. ryhtynyt käyttämään omaisuutta). Sen sijaan perintöosuuden (pesäosuuden, perintöoikeuden) luovutus on oikeustoimi, jossa luovuttaja voi itse päättää, kenen hyväksi perintöosuus menee. Se voi mennä kenelle tahansa. Kyseessä on lahja. Silloin luovuttaja on ottanut perinnön vastaan ja antanut sen edelleen. Verotuksellisesti ero on hyvin merkityksellinen: ensimmäisessä tilanteessa perintöveron maksaa luopujan sijaantuloperillinen. Toisessa tapauksessa luovuttaja maksaa perintöveron ja sen jälkeen vastaanottaja maksaa lahjaveron. Kyllä, vero maksetaan silloin kahteen kertaan. Jos perillinen haluaa perintöosuutensa menevän lapsilleen, on siis hyvin tärkeää pitää huoli, ettei luopuja ole ottanut perintöä vastaan, vaan luopuu siitä ennen tätä. Sen sijaan, jos perillinen haluaa osuutensa menevän jollekin muulle, vaikka puolisolleen tai lapsenlapsilleen (jos lapset ovat vielä elossa) tai yleishyödylliselle yhdistykselle, ainoa vaihtoehto on perintöosuuden luovuttaminen ja siitä syntyvä kaksinkertainen verotus.
Sivulla 140 mainitaan ensin käsite "perintöosuuden luovuttaminen" ja seuraavassa otsikossa puhutaan "perintöosuuden luovutuksesta". Onko siis luovuttaminen ja luovutus sama asia vai pitäisikö tässä huomata, että kyseessä onkin kaksi eri käsitettä?
vsrantanen
Viestit: 9
Liittynyt: To Huhti 06, 2017 8:41 am

Re: Suomalaisen siviilioikeuden juuret

Viesti Kirjoittaja vsrantanen »

Mikä ero on positiivisella perintösopimuksella (oikeustoimella määrätään ennakolta perinnön jakautumisesta sitovalla tavalla perillisten kesken) ja sopimuksella elossa olevan henkilön jäämistön jaosta (sitoumus, jossa sovitaan tulevan perinnönjaon yksityiskohdista tai sen perusteista) ? (s.134 ja 137)
maik
Viestit: 4
Liittynyt: Pe Touko 05, 2017 2:33 pm

Re: Suomalaisen siviilioikeuden juuret

Viesti Kirjoittaja maik »

Anna2017 kirjoitti:
Otava kirjoitti: Sivulla 138 ja 140 puhutaan eri asioista. Perintöoikeudesta luopuminen tarkoittaa, että luopuja ei voi määrätä, kenelle hänen osuutensa on menevä, vaan se määräytyy lain mukaan. Tilanne on samanlainen kuin jos luopuja olisi kuollut ennen perittävää; haudasta ei voi huudella. Perinnöstä (perintöoikeudesta, pesäosuudesta, perintöosasta) luopuminen voidaan tehdä vain, jos luopuja ei ole ottanut perintöä vastaan (esim. ryhtynyt käyttämään omaisuutta). Sen sijaan perintöosuuden (pesäosuuden, perintöoikeuden) luovutus on oikeustoimi, jossa luovuttaja voi itse päättää, kenen hyväksi perintöosuus menee. Se voi mennä kenelle tahansa. Kyseessä on lahja. Silloin luovuttaja on ottanut perinnön vastaan ja antanut sen edelleen. Verotuksellisesti ero on hyvin merkityksellinen: ensimmäisessä tilanteessa perintöveron maksaa luopujan sijaantuloperillinen. Toisessa tapauksessa luovuttaja maksaa perintöveron ja sen jälkeen vastaanottaja maksaa lahjaveron. Kyllä, vero maksetaan silloin kahteen kertaan. Jos perillinen haluaa perintöosuutensa menevän lapsilleen, on siis hyvin tärkeää pitää huoli, ettei luopuja ole ottanut perintöä vastaan, vaan luopuu siitä ennen tätä. Sen sijaan, jos perillinen haluaa osuutensa menevän jollekin muulle, vaikka puolisolleen tai lapsenlapsilleen (jos lapset ovat vielä elossa) tai yleishyödylliselle yhdistykselle, ainoa vaihtoehto on perintöosuuden luovuttaminen ja siitä syntyvä kaksinkertainen verotus.
Sivulla 140 mainitaan ensin käsite "perintöosuuden luovuttaminen" ja seuraavassa otsikossa puhutaan "perintöosuuden luovutuksesta". Onko siis luovuttaminen ja luovutus sama asia vai pitäisikö tässä huomata, että kyseessä onkin kaksi eri käsitettä?
s.140 ylälaidassa puhutaan luovutuksesta eli seuraavasta otsikosta. On siis sama asia.

ja vielä, lakiosan täydennyskannetta ei voi ajaa jos ennakkoperintö loukkaa vain perintöosaa eikä siis lainkaan lakiosaa. Ainakin tuossa kappaleessa ja esimerkeissä puhutaan vain perintöosasta.
Anna2017
Viestit: 15
Liittynyt: To Huhti 27, 2017 5:13 pm

Re: Suomalaisen siviilioikeuden juuret

Viesti Kirjoittaja Anna2017 »

Otava kirjoitti: Sivun 81 sääntö on poikkeus sivun 80 sääntöön. Eli pääsääntö on, että avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi perii isän, jos isyys on vahvistettu. Poikkeus tähän on, jos lapsi on syntynyt ennen 1.10.1976 ja isä kuollut ennen 31.1.2012, silloin lapsi ei peri. Toisaalta poikkeus tähän poikkeukseen on, jos isyys on vahvistettu 1.10.1976-1.10.1981, silloin lapsi perii.
Menee perustilanteet sekaisin, kun miettii vain poikkeuksia. Onko siis avioliiton ulkopuolella syntyneellä lapsella normaalisti perintöoikeus isään, jos isyys vahvistettu vaikka 1970 ja isä kuoli viime vuonna? Eli jos isä on kuollut 1.2.2012 tai myöhemmin, ei ole väliä milloin ja miten isyys on vahvistettu.

Ja jos taas lapsi on syntynyt 1.10.1976 tai myöhemmin, hän voi koska tahansa vaatia isyyttä vahvistettavaksi ja saada perinnön (kunhan perintöoikeus ei ole vanhentunut).
Anna2017
Viestit: 15
Liittynyt: To Huhti 27, 2017 5:13 pm

Re: Suomalaisen siviilioikeuden juuret

Viesti Kirjoittaja Anna2017 »

Reaalinen ja arvomääräinen palautusvastuus: jos testamentinsaaja antaa testamentin tiedoksi vasta perinnönjaon jälkeen, onko hänellä oikeus vaatia reaalista palautusvastuuta? Jos hän ei siis ollut osakasasemassa perinnönjaon hetkellä (eikä välttämättä siis myöhemminkään) eivätkä perinnönjakajat voineet olla tietoisia, että loukkasivat hänen oikeuttaan.
Lukittu