Suomalaisen siviilioikeuden juuret
-
- Viestit: 9
- Liittynyt: To Huhti 06, 2017 8:41 am
Re: Suomalaisen siviilioikeuden juuret
Palautusvelvollisuuden sovittelun kolmannessa sovittelukynnyksessä eli sosiaalisessa edellytyksessä (s.227-228) mainitaan, että alkuperäisessä perinnönjaossa sivuutettua suojataan, jos perinnönjakoon osallistunut (myöhemmin P) on kuollut ja hänen jäämistönsä on jaettu ennen oikaisuvaatimuksen esittämistä. Tällöin kysymys on uudesta velasta, joka on ilmaantunut palautusvelvollisen kuolinpesään.
Sivulla 145, otsikon "Palautusvastuu velan maksamisen myötä" alla sanotaan, että palautusvastuu velan maksamista varten on käytännössä ankarampi kuin palautusvastuu siinä tapauksessa, että toimitetun perinnönjaon jälkeen on ilmaantunut uusi perillinen (...).
Tarkoittaako tämä sitä, että sovittelumahdollisuus toimii alkuperäiseen jakoon osallistuneen hyväksi vain jos P on elossa. Eli jos hänen kuolemansa jälkeen tulee vaatimus perinnönjaon oikaisusta ja P:n kuolinpesään ilmaantuu uutta velkaa niin hänen perillisensä ovat ankarammassa palautusvastuussa?
Sivulla 145, otsikon "Palautusvastuu velan maksamisen myötä" alla sanotaan, että palautusvastuu velan maksamista varten on käytännössä ankarampi kuin palautusvastuu siinä tapauksessa, että toimitetun perinnönjaon jälkeen on ilmaantunut uusi perillinen (...).
Tarkoittaako tämä sitä, että sovittelumahdollisuus toimii alkuperäiseen jakoon osallistuneen hyväksi vain jos P on elossa. Eli jos hänen kuolemansa jälkeen tulee vaatimus perinnönjaon oikaisusta ja P:n kuolinpesään ilmaantuu uutta velkaa niin hänen perillisensä ovat ankarammassa palautusvastuussa?
Re: Suomalaisen siviilioikeuden juuret
Vielä tuli eteen hämmennystä aiheuttava kohta.
Sivulla 197 sanotaan: "Ennen pesän selvityksen päättymistä jokaisella osakkaalla on valta kieltäytyä jaon tosiasiallisesta aloittamisesta eikä pesänjakajakaan voi oma-aloitteisesti käynnistää jakoa ennen tätä." Ymmärrän tämän niin, että jaon voi kuitenkin aloittaa, jos osakkaat eivät siitä kieltäydy.
Seuraavalle sivulle mentäessä tulee kuitenkin vastaan lause: "Jos pesänselvittäjä on määrätty, jaon aloittamiskielto on voimassa siihen asti, kunnes selvittäjä on ilmoittanut selvityksen päättyneen." Jääkö mulla vaan joku oleellinen asia rekisteröimättä vai onko näiden lauseiden välillä ristiriita?
Toiseksi, mitä eroa on jakotoimituksella ja jakokokouksella? Kun pesänjakajan on todettava jaon yleisten edellytysten olemassaolo, joista yhtenä on osakkaiden kutsuminen todisteellisesti jakotoimitukseen. Ja myöhemmin sanotaan pesänjakajan on määrättävä perinnönjaon aika ja paikka ja kutsuttava osakkaat perinnönjaon alkukokoukseen... (s. 201 & 204)
Sivulla 197 sanotaan: "Ennen pesän selvityksen päättymistä jokaisella osakkaalla on valta kieltäytyä jaon tosiasiallisesta aloittamisesta eikä pesänjakajakaan voi oma-aloitteisesti käynnistää jakoa ennen tätä." Ymmärrän tämän niin, että jaon voi kuitenkin aloittaa, jos osakkaat eivät siitä kieltäydy.
Seuraavalle sivulle mentäessä tulee kuitenkin vastaan lause: "Jos pesänselvittäjä on määrätty, jaon aloittamiskielto on voimassa siihen asti, kunnes selvittäjä on ilmoittanut selvityksen päättyneen." Jääkö mulla vaan joku oleellinen asia rekisteröimättä vai onko näiden lauseiden välillä ristiriita?
Toiseksi, mitä eroa on jakotoimituksella ja jakokokouksella? Kun pesänjakajan on todettava jaon yleisten edellytysten olemassaolo, joista yhtenä on osakkaiden kutsuminen todisteellisesti jakotoimitukseen. Ja myöhemmin sanotaan pesänjakajan on määrättävä perinnönjaon aika ja paikka ja kutsuttava osakkaat perinnönjaon alkukokoukseen... (s. 201 & 204)
Re: Suomalaisen siviilioikeuden juuret
Tämä avasi todella paljon, kiitos siitä. Miten huomioitaisiin sivun 151 tilanne, jossa ennakkoperintö osoittautuu suuremmaksi kuin perillisen laskennallinen perintöosa, jolloin sen pitäisi vähentää sekä muiden perillisten laskennallisia perintöosia ja laskennallista tasinkoa, johon leski on oikeutettu. Eli miten tuossa äskeisessä esimerkissä ositus (/jako) menisi, jos ennakkoperinnön määrä olisikin ollut vaikka 600 euroa ja antajana kuollut puoliso?sinimaj kirjoitti: Moikka,
Hyvä kun pyysit tarkennusta. Ja mainio esimerkkitapaus. Näin sen purkaisin:
Eli kun kyseessä on aviopari ja näiden yhteiset lapset, ennakkoperintö huomioidaan heti ensimmäisen puolison kuoltua tehtävässä jäämistöosituksessa siten, että se lasketaan sen puolison avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästöön, joka ennakkoperinnön on antanut.
Tässä tapauksessa avio-oikeuden alaisten omaisuuksien säästö on siis seuraava:
A: 500 euroa (200 + 300 euroa)
B: 200 euroa
Yhteensä: 700 euroa, 350 euroa kummallekin
Kun tässä tapauksessa varakkaampi puoliso on leski, hänellä on oikeus vedota tasinkoprivilegiinsä. Vaikka A:n siis tulisi lähtökohtaisesti suorittaa B:lle 150 euroa tasinkoa, tässä tapauksessa hänen ei tarvitse sitä tehdä.
Tämän jälkeen jaetaan B:n perintö. X:n saama ennakkoperintö huomioidaan jo tämän perinnönjaon yhteydessä. Jaettava omaisuus on siis 200 euroa. Kummankin perillisen perintöosa on 100 euroa ja lakiosa olisi siitä puolet eli 50 euroa. X on jo saanut osansa ylittävän osuuden ennakkoperintönä. Koko 200 euroa menee siis Y:lle. Perintö jaetaan seuraavasti:
X: 0 euroa (100 euroa – 300 euroa = -200 euroa)
Y: 200 euroa
Koska koko X:n saamaa ennakkoperintöä ei saatu vähennettyä ensiksi puolison jälkeisestä perinnöstä, loput siitä vähennetään myöhemmin A:n kuoleman jälkeen suoritettavassa perinnönjaossa. Silloin jaettava laskennallinen jäämistö on 500 euroa. Sekä X:lle että Y:lle kuuluisi perintöosana 250 euroa lakiosana 125 euroa. Jaettava reaalijäämistö on kuitenkin 200 euroa. X:ltä on vielä vähentämättä 200 euroa hänen saamastaan perinnöstä. Jako tehdään seuraavasti:
X: 50 euroa (250 euroa – 200 euroa)
Y: 150 euroa
Lopputulos on siis se, että kumpikin rintaperillinen on lopulta saanut 350 euroa.
Jos taas tilanne olisi ollut se, että B olisi antanut perinnön, olisi se laskettu hänen avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästöönsä seuraavasti:
A: 200 euroa
B: 500 euroa (200 + 300 euroa)
Yhteensä: 700 euroa, 350 euroa kummallekin
Kuolinpesä ei voi kieltäytyä maksamasta leskelle tasinkoa. B:n kuolinpesästä maksetaan siis A:lle 150 euroa. Jäljelle jää 50 euroa. Tämän jälkeen jaetaan taas B:n perintö. B:n laskennallinen jäämistö on 350 euroa. Kummankin perillisen perintöosa olisi siis 175 euroa ja lakiosa siitä puolet eli 87,50 euroa. Reaalijäämistö on siis kuitenkin tässä vaiheessa ainoastaan 50 euroa. X on jo saanut reippaasti yli oman osuutensa. Koko perintö menee siis Y:lle. Perintö jaetaan seuraavasti:
X: 0 euroa (175 euroa – 300 euroa = -125 euroa)
Y: 50 euroa
Koska X:n saama ennakkoperintö loukkaa Y:n lakiosaa, hänellä on oikeus lakiosantäydennyskanteella vaatia X:ää täyttämään lakiosansa 37,50 eurolla siten, että hän saa lakiosansa 87,50 euroa.
Edelleen, koska koko X:n saamaa ennakkoperintöä ei saatu vähennettyä ensiksi puolison jälkeisestä perinnöstä, loput siitä vähennetään myöhemmin A:n kuoleman jälkeen suoritettavassa perinnönjaossa. Silloin jaettava omaisuus 350 euroa. Silloinkin kummallekin rintaperilliselle pitäisi siis tulla 175 euroa tai vähintään lakiosa 87,50 euroa. X:n aiemmin maksama lakiosan täydennys huomioidaan laskelmassa. Jako tehdään seuraavasti:
X: 87,50 euroa (175 euroa – 125 euroa + 37,50 euroa)
Y: 262,50 euroa
Tälläkin tavalla kumpikin perillinen on siis lopulta saanut 350 euroa. Toivottavasti tämä selvensi eikä sotkenut ajatuksiasi lisää. Kysy vain rohkeasti, jos asia vielä mietityttää.
Re: Suomalaisen siviilioikeuden juuret
Pesänjakaja määrää jaon ns. paperilla, mutta jos pesänselvittäjä on määrätty, hänellä on pesän reaalinen hallinta.MinnaK kirjoitti:S. 213 "Siinä tapauksessa, että jäämistön hallintoa varten on määrätty pesänselvittäjä, selvittäjän hallinto jatkuu siihen asti, kunnes hän jaon tultua lainvoimaiseksi luovuttaa osakkaille näille jaossa osoitetut objektit."
Mitä tapahtui pesänselvittäjän ja pesänjakajan erottelulle? Vai eikö konkreettinen perinnön luovuttaminen enää kuulu pesänjakajan yksinomaiseen toimivaltaan?
Re: Suomalaisen siviilioikeuden juuret
Juuri näin kuin eek selittää.eek kirjoitti:Itse ainakin ymmärtäisin kohdan niin, että lakiosan täydennyskanteen yhden vuoden määräaika alkaa siitä kun perillinen on saanut tiedon perittävän delaamisesta ja disponoinnista, mutta siellä taustalla juoksee samalla 10 vuoden absoluuttinen määräaika, joka alkaa heti perittävän kuolemasta, tiesi perillinen tästä tai ei. Siis jos jompikumpi määräajoista ehtii kulua, niin kannetta ei voi enää nostaa.vsrantanen kirjoitti:S.171 mainitaan kaksi eri määräaika lakiosan täydennyskanteelle. "Vaatimus tehtävä yhden vuoden kuluessa siitä, kun lakiosaperillinen on saanut tiedon P:n kuolemasta ja lakiosaansa loukanneesta disponoinnista. Myöhemmin sanotaan "(...) voidaan turvata rintaperillisen oikeus lakiosaan kuitenkin vain niissä tapauksissa, joissa kanne on nostettu viimeistään kymmenen vuoden kuluessa P:n kuolemasta". Kumpi näistä on oikein vai tarkoitetaanko näillä eri asiaa?
Re: Suomalaisen siviilioikeuden juuret
Esimerkissä adoptioon sovelletaan edelleen pääsääntöisesti heikon adoption säännöksiä, koska adoptiota ei ole tuomioistuimen päätöksellä (adoptiolapsen tai -vanhemman hakemuksesta) siirretty vahvaan adoptioon. Siksi lapsi perii edelleen biologisen äitinsä, koska näin tapahtuu heikossa adoptiossa. Lapsi perii kuitenkin myös adoptiovanhempansa uuden lain erityissäännöksen perusteella:vsrantanen kirjoitti:Minkä vuoksi tässä esimerkissä adoptiolapsi perii biologisen vanhemman?
Jos 2012 jälkeen sovelletaan vahvaa adoptiota ratkaistaessa adoptiolapsen oikeutta saada perintöä adoptiovanhemmilta niin miten se vaikuttaisi biologisen vanhemman perimiseen?
Oliko niin, että adoptiolain myötä kaikki heikon adoption piirissä olleet siirrettiin automaattisesti vahvaan adoptioon? En millään löytänyt kirjasta mainintaa tästä.
"Jos perittävä on kuollut tämän lain tultua voimaan, suostumusta annettaessa voimassa olleiden säännösten asemesta sovelletaan 1 momentista poiketen tämän lain säännöksiä, vaikka tuomioistuin on antanut suostumuksen ottolapsen ottamiseen ennen 1 päivää tammikuuta 1980:
1) ratkaistaessa, kenellä on oikeus adoptiolapselta tai tämän jälkeläiseltä jääneeseen perintöön; sekä
2) adoptiolapsen ja tämän jälkeläisten oikeuteen saada perintöä adoptiovanhemmilta ja näiden sukulaisilta."
Lapsen oikeuteen periä biologiset vanhempansa tämä säännös ei vaikuta millään lailla.
Adoptiolapset eivät edelleenkään siirry automaattisesti vahvan adoption piiriin, vaan sovelletaan sen lain säännöksiä, joka oli voimassa adoptiota vahvistettaessa, ellei adoptiota ole hakemuksesta siirretty uudemman lain piiriin.
Re: Suomalaisen siviilioikeuden juuret
Hyvä kysymys. Kun kirjassa P:n perillisten palautusvastuu kuvataan velan maksamista varten syntyneeksi, sanoisin, että kirjan perusteella tekemäsi tulkinta on oikea. Toisaalta vastakkainenkin näkemys olisi perusteltavissa, vaikka perinnönjaossa sivuutettu onkin ilmaantunut eri kuolinpesään. En ole varma, onko tähän kysymykseen otettu nimenomaista kantaa lain esitöissä tai onko siitä oikeuskäytäntöä. Jos pääsykokeessa tulee tästä kysymys, käyttäisin sinun tulkintaasi, koska se on kirjan perusteella oikeampi.vsrantanen kirjoitti:Palautusvelvollisuuden sovittelun kolmannessa sovittelukynnyksessä eli sosiaalisessa edellytyksessä (s.227-228) mainitaan, että alkuperäisessä perinnönjaossa sivuutettua suojataan, jos perinnönjakoon osallistunut (myöhemmin P) on kuollut ja hänen jäämistönsä on jaettu ennen oikaisuvaatimuksen esittämistä. Tällöin kysymys on uudesta velasta, joka on ilmaantunut palautusvelvollisen kuolinpesään.
Sivulla 145, otsikon "Palautusvastuu velan maksamisen myötä" alla sanotaan, että palautusvastuu velan maksamista varten on käytännössä ankarampi kuin palautusvastuu siinä tapauksessa, että toimitetun perinnönjaon jälkeen on ilmaantunut uusi perillinen (...).
Tarkoittaako tämä sitä, että sovittelumahdollisuus toimii alkuperäiseen jakoon osallistuneen hyväksi vain jos P on elossa. Eli jos hänen kuolemansa jälkeen tulee vaatimus perinnönjaon oikaisusta ja P:n kuolinpesään ilmaantuu uutta velkaa niin hänen perillisensä ovat ankarammassa palautusvastuussa?
Re: Suomalaisen siviilioikeuden juuret
S. 197: Jos pesän selvittämistä varten ei ole määrätty pesänselvittäjää eli osakkaat selvittävät pesän itse, he voivat aloittaa jaon ennen selvityksen päättymistä, jos osakkaat eivät siitä kieltäydy. Jos kuitenkin on määrätty pesänselvittäjä tai testamentin toimeenpanija, pesä on ensin selvitettävä kokonaan.MinnaK kirjoitti:Vielä tuli eteen hämmennystä aiheuttava kohta.
Sivulla 197 sanotaan: "Ennen pesän selvityksen päättymistä jokaisella osakkaalla on valta kieltäytyä jaon tosiasiallisesta aloittamisesta eikä pesänjakajakaan voi oma-aloitteisesti käynnistää jakoa ennen tätä." Ymmärrän tämän niin, että jaon voi kuitenkin aloittaa, jos osakkaat eivät siitä kieltäydy.
Seuraavalle sivulle mentäessä tulee kuitenkin vastaan lause: "Jos pesänselvittäjä on määrätty, jaon aloittamiskielto on voimassa siihen asti, kunnes selvittäjä on ilmoittanut selvityksen päättyneen." Jääkö mulla vaan joku oleellinen asia rekisteröimättä vai onko näiden lauseiden välillä ristiriita?
Toiseksi, mitä eroa on jakotoimituksella ja jakokokouksella? Kun pesänjakajan on todettava jaon yleisten edellytysten olemassaolo, joista yhtenä on osakkaiden kutsuminen todisteellisesti jakotoimitukseen. Ja myöhemmin sanotaan pesänjakajan on määrättävä perinnönjaon aika ja paikka ja kutsuttava osakkaat perinnönjaon alkukokoukseen... (s. 201 & 204)
S. 201 ja 204: Jakotoimitus tapahtuu jakokokouksissa. Eli jakotoimitus viittaa siihen, että pesänjakaja päättää jaosta eli siitä, mitä kukin perillinen ja legaatinsaaja saa; hän siis toimittaa jaon. Käytännössä tämä tapahtuu jakokokouksissa, joita voi olla vain yksi, mutta yleensä on useampia.
Re: Suomalaisen siviilioikeuden juuret
Siniä konsultoituani totesimme, että Sini on unohtanut huomioida sivun 151 säännön. Tuossa esimerkissähän (jälkimmäisessä osassa, jossa B on antanut ennakkoperinnön) ennakkoperintö ylittää X:n perintöosan, eli sen pitäisi sivun 151 säännön mukaan vähentää myös tasinkoa. Näiden kanssa täytyy kyllä olla ihan todella tarkkana!Anna2017 kirjoitti:Tämä avasi todella paljon, kiitos siitä. Miten huomioitaisiin sivun 151 tilanne, jossa ennakkoperintö osoittautuu suuremmaksi kuin perillisen laskennallinen perintöosa, jolloin sen pitäisi vähentää sekä muiden perillisten laskennallisia perintöosia ja laskennallista tasinkoa, johon leski on oikeutettu. Eli miten tuossa äskeisessä esimerkissä ositus (/jako) menisi, jos ennakkoperinnön määrä olisikin ollut vaikka 600 euroa ja antajana kuollut puoliso?sinimaj kirjoitti: Jos taas tilanne olisi ollut se, että B olisi antanut perinnön, olisi se laskettu hänen avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästöönsä seuraavasti:
A: 200 euroa
B: 500 euroa (200 + 300 euroa)
Yhteensä: 700 euroa, 350 euroa kummallekin
Kuolinpesä ei voi kieltäytyä maksamasta leskelle tasinkoa. B:n kuolinpesästä maksetaan siis A:lle 150 euroa. Jäljelle jää 50 euroa. Tämän jälkeen jaetaan taas B:n perintö. B:n laskennallinen jäämistö on 350 euroa. Kummankin perillisen perintöosa olisi siis 175 euroa ja lakiosa siitä puolet eli 87,50 euroa. Reaalijäämistö on siis kuitenkin tässä vaiheessa ainoastaan 50 euroa. X on jo saanut reippaasti yli oman osuutensa. Koko perintö menee siis Y:lle. Perintö jaetaan seuraavasti:
X: 0 euroa (175 euroa – 300 euroa = -125 euroa)
Y: 50 euroa
Koska X:n saama ennakkoperintö loukkaa Y:n lakiosaa, hänellä on oikeus lakiosantäydennyskanteella vaatia X:ää täyttämään lakiosansa 37,50 eurolla siten, että hän saa lakiosansa 87,50 euroa.
Edelleen, koska koko X:n saamaa ennakkoperintöä ei saatu vähennettyä ensiksi puolison jälkeisestä perinnöstä, loput siitä vähennetään myöhemmin A:n kuoleman jälkeen suoritettavassa perinnönjaossa. Silloin jaettava omaisuus 350 euroa. Silloinkin kummallekin rintaperilliselle pitäisi siis tulla 175 euroa tai vähintään lakiosa 87,50 euroa. X:n aiemmin maksama lakiosan täydennys huomioidaan laskelmassa. Jako tehdään seuraavasti:
X: 87,50 euroa (175 euroa – 125 euroa + 37,50 euroa)
Y: 262,50 euroa
Tälläkin tavalla kumpikin perillinen on siis lopulta saanut 350 euroa. Toivottavasti tämä selvensi eikä sotkenut ajatuksiasi lisää. Kysy vain rohkeasti, jos asia vielä mietityttää.
Laskennalliset osuudet ovat siis
laskennallinen tasinko: 150 euroa
laskennalliset perintöosat (X ja Y): 175 euroa kukin.
Ennakkoperintöä (300 euroa) ei voida kokonaisuudessaan vähentää X:n perintöosasta, joten se vähentää sekä tasinkoa että Y:n perintöosaa, samassa suhteessa. Silloin jäljellä oleva 200 euroa jaetaan A:lle ja Y:lle suhteessa 150:175. Tästä tulee siis tasinkoa A:lle 92,31 euroa ja perintöä Y:lle 107,69 euroa. Tässä tilanteessa Y ei voi enää vaatia lakiosan täydennystä, koska lakiosa on 87,50 euroa ja hänen perintöosansa ylittää sen.
Korjasin tämän myös alkuperäiseen vastaukseen.