Varjovalmennus.fi

S. 213 "Siinä tapauksessa, että jäämistön hallintoa varten on määrätty pesänselvittäjä, selvittäjän hallinto jatkuu siihen asti, kunnes hän jaon tultua lainvoimaiseksi luovuttaa osakkaille näille jaossa osoitetut objektit."

Mitä tapahtui pesänselvittäjän ja pesänjakajan erottelulle? Vai eikö konkreettinen perinnön luovuttaminen enää kuulu pesänjakajan yksinomaiseen toimivaltaan?

S.171 mainitaan kaksi eri määräaika lakiosan täydennyskanteelle. "Vaatimus tehtävä yhden vuoden kuluessa siitä, kun lakiosaperillinen on saanut tiedon P:n kuolemasta ja lakiosaansa loukanneesta disponoinnista. Myöhemmin sanotaan "(...) voidaan turvata rintaperillisen oikeus lakiosaan kuitenkin vain niissä tapauksissa, joissa kanne on nostettu viimeistään kymmenen vuoden kuluessa P:n kuolemasta". Kumpi näistä on oikein vai tarkoitetaanko näillä eri asiaa?

vsrantanen kirjoitti:S.171 mainitaan kaksi eri määräaika lakiosan täydennyskanteelle. "Vaatimus tehtävä yhden vuoden kuluessa siitä, kun lakiosaperillinen on saanut tiedon P:n kuolemasta ja lakiosaansa loukanneesta disponoinnista. Myöhemmin sanotaan "(...) voidaan turvata rintaperillisen oikeus lakiosaan kuitenkin vain niissä tapauksissa, joissa kanne on nostettu viimeistään kymmenen vuoden kuluessa P:n kuolemasta". Kumpi näistä on oikein vai tarkoitetaanko näillä eri asiaa?

Itse ainakin ymmärtäisin kohdan niin, että lakiosan täydennyskanteen yhden vuoden määräaika alkaa siitä kun perillinen on saanut tiedon perittävän delaamisesta ja disponoinnista, mutta siellä taustalla juoksee samalla 10 vuoden absoluuttinen määräaika, joka alkaa heti perittävän kuolemasta, tiesi perillinen tästä tai ei. Siis jos jompikumpi määräajoista ehtii kulua, niin kannetta ei voi enää nostaa.

MinnaK kirjoitti:Sivulla 171 puhutaan lakiosan täydennyskanteesta ja tässä on nyt useempi kerta tullut pohdittua mitä seuraava lause oikeen tarkoittaa: "Viimeksi mainitussa suhteessa edellytetään tietoa kaikista niistä oikeustoimen ehdoista, jotka vaikuttavat lakiosakysymyksen arvosteluun." Josko siellä päässä osattais avaa vähän enemmän?

Edit: onko omistajakanne ja kanne puuttuvan testamenttausvallan johdosta sama asia?

Moikka,

Täältä tulee tulkintaa Urpo-Suomi-Urpo. Kannattaa lukea toi sivun 171 kohta kokonaisuutena. Sehän menee näin: ”Vaatimus on tehtävä yhden vuoden kuluessa siitä, kun lakiosaperillinen on saanut tiedon perittävän kuolemasta ja lakiosaansa loukkaavasta disponoinnista. Viimeksi mainitussa suhteessa edellytetään tietoa kaikista niistä oikeustoimenehdoista, jotka vaikuttavat lakiosakysymyksen arvosteluun. Oikeuskäytännössä on monissa tapauksissa katsottu täydennyskanteen määräajan alkavan perunkirjoituksesta, koska tuolloin perillisillä on usein mahdollisuus saada tietoonsa reaalijäämistön suuruus ja perittävän eläessään antamien lahjojen kokonaismäärä.”

Eli tuo lause, josta kyselet, aukeaa luettuna yhdessä sitä edeltävän ja perässä tulevan lauseen kanssa. Sillä halutaan sanoa, että määräaika kanteen esittämiselle ei ala kulua, ennen kuin lakiosaperillinen on saanut tietoonsa kaikki sellaiset tiedot, joilla on merkitystä lakiosan suuruuden arvioinnissa. Eli esimerkiksi sen, mitä sellaisia lahjoituksia perittävä on tehnyt, jotka pitää huomioida laskennallisina lisäyksinä lakiosan suuruutta arvioitaessa. Ilman näitä tietoja perillinen ei voi kohdistaa täydennyskannetta oikealle taholle. Eli perillisellä täytyy olla tieto paitsi siitä, että perittävä on kuollut, myös kaikista niistä seikoista, joiden perusteella lakiosan suuruus arvioidaan. Ja oikeuskäytännössä on katsottu, että tämä tavoite saavutetaan yleensä perunkirjoituksessa, josta määräaika siis alkaa juosta.

Kerrotko vielä, millä sivulla törmäsit tuohon omistajakanne termiin? En nyt sitä itse löytänyt enkä muista, missä se olisi vilahtanut. En uskalla vastata, ennen kuin näen, missä yhteydessä se on esiintynyt.

/Sini

sinimaj kirjoitti:

MinnaK kirjoitti:Sivulla 171 puhutaan lakiosan täydennyskanteesta ja tässä on nyt useempi kerta tullut pohdittua mitä seuraava lause oikeen tarkoittaa: "Viimeksi mainitussa suhteessa edellytetään tietoa kaikista niistä oikeustoimen ehdoista, jotka vaikuttavat lakiosakysymyksen arvosteluun." Josko siellä päässä osattais avaa vähän enemmän?

Edit: onko omistajakanne ja kanne puuttuvan testamenttausvallan johdosta sama asia?

Moikka,

Täältä tulee tulkintaa Urpo-Suomi-Urpo. Kannattaa lukea toi sivun 171 kohta kokonaisuutena. Sehän menee näin: ”Vaatimus on tehtävä yhden vuoden kuluessa siitä, kun lakiosaperillinen on saanut tiedon perittävän kuolemasta ja lakiosaansa loukkaavasta disponoinnista. Viimeksi mainitussa suhteessa edellytetään tietoa kaikista niistä oikeustoimenehdoista, jotka vaikuttavat lakiosakysymyksen arvosteluun. Oikeuskäytännössä on monissa tapauksissa katsottu täydennyskanteen määräajan alkavan perunkirjoituksesta, koska tuolloin perillisillä on usein mahdollisuus saada tietoonsa reaalijäämistön suuruus ja perittävän eläessään antamien lahjojen kokonaismäärä.”

Eli tuo lause, josta kyselet, aukeaa luettuna yhdessä sitä edeltävän ja perässä tulevan lauseen kanssa. Sillä halutaan sanoa, että määräaika kanteen esittämiselle ei ala kulua, ennen kuin lakiosaperillinen on saanut tietoonsa kaikki sellaiset tiedot, joilla on merkitystä lakiosan suuruuden arvioinnissa. Eli esimerkiksi sen, mitä sellaisia lahjoituksia perittävä on tehnyt, jotka pitää huomioida laskennallisina lisäyksinä lakiosan suuruutta arvioitaessa. Ilman näitä tietoja perillinen ei voi kohdistaa täydennyskannetta oikealle taholle. Eli perillisellä täytyy olla tieto paitsi siitä, että perittävä on kuollut, myös kaikista niistä seikoista, joiden perusteella lakiosan suuruus arvioidaan. Ja oikeuskäytännössä on katsottu, että tämä tavoite saavutetaan yleensä perunkirjoituksessa, josta määräaika siis alkaa juosta.

Kerrotko vielä, millä sivulla törmäsit tuohon omistajakanne termiin? En nyt sitä itse löytänyt enkä muista, missä se olisi vilahtanut. En uskalla vastata, ennen kuin näen, missä yhteydessä se on esiintynyt.

/Sini

Jes, luin itse vähän eri näkökannalta tuota lausetta, niin ei oikein auennut. Mutta tämä selvensi hyvin!

Sivulla 190. Ja korjaan vielä, että piti olla omistajankanne

MinnaK kirjoitti:

sinimaj kirjoitti:

MinnaK kirjoitti:Sivulla 171 puhutaan lakiosan täydennyskanteesta ja tässä on nyt useempi kerta tullut pohdittua mitä seuraava lause oikeen tarkoittaa: "Viimeksi mainitussa suhteessa edellytetään tietoa kaikista niistä oikeustoimen ehdoista, jotka vaikuttavat lakiosakysymyksen arvosteluun." Josko siellä päässä osattais avaa vähän enemmän?

Edit: onko omistajakanne ja kanne puuttuvan testamenttausvallan johdosta sama asia?

Moikka,

Täältä tulee tulkintaa Urpo-Suomi-Urpo. Kannattaa lukea toi sivun 171 kohta kokonaisuutena. Sehän menee näin: ”Vaatimus on tehtävä yhden vuoden kuluessa siitä, kun lakiosaperillinen on saanut tiedon perittävän kuolemasta ja lakiosaansa loukkaavasta disponoinnista. Viimeksi mainitussa suhteessa edellytetään tietoa kaikista niistä oikeustoimenehdoista, jotka vaikuttavat lakiosakysymyksen arvosteluun. Oikeuskäytännössä on monissa tapauksissa katsottu täydennyskanteen määräajan alkavan perunkirjoituksesta, koska tuolloin perillisillä on usein mahdollisuus saada tietoonsa reaalijäämistön suuruus ja perittävän eläessään antamien lahjojen kokonaismäärä.”

Eli tuo lause, josta kyselet, aukeaa luettuna yhdessä sitä edeltävän ja perässä tulevan lauseen kanssa. Sillä halutaan sanoa, että määräaika kanteen esittämiselle ei ala kulua, ennen kuin lakiosaperillinen on saanut tietoonsa kaikki sellaiset tiedot, joilla on merkitystä lakiosan suuruuden arvioinnissa. Eli esimerkiksi sen, mitä sellaisia lahjoituksia perittävä on tehnyt, jotka pitää huomioida laskennallisina lisäyksinä lakiosan suuruutta arvioitaessa. Ilman näitä tietoja perillinen ei voi kohdistaa täydennyskannetta oikealle taholle. Eli perillisellä täytyy olla tieto paitsi siitä, että perittävä on kuollut, myös kaikista niistä seikoista, joiden perusteella lakiosan suuruus arvioidaan. Ja oikeuskäytännössä on katsottu, että tämä tavoite saavutetaan yleensä perunkirjoituksessa, josta määräaika siis alkaa juosta.

Kerrotko vielä, millä sivulla törmäsit tuohon omistajakanne termiin? En nyt sitä itse löytänyt enkä muista, missä se olisi vilahtanut. En uskalla vastata, ennen kuin näen, missä yhteydessä se on esiintynyt.

/Sini

Jes, luin itse vähän eri näkökannalta tuota lausetta, niin ei oikein auennut. Mutta tämä selvensi hyvin!

Sivulla 190. Ja korjaan vielä, että piti olla omistajankanne

No niin, nyt löytyi. Mua aina hirvittää, jos Urpo on käyttänyt kahta eri termiä näennäisesti samasta asiasta. Tässä tilanteessa on vielä annettu toisistaan erilaiset esimerkit. Mutta kyllä tuossa nyt vaikuttaisi olevan kyse samasta asiasta. Itse pelaisin varman päälle ja opettelisin nuo esimerkit sen mukaan, kumman termin yhteydessä ne on esitetty. Jos kokeessa on sanaselitys, jossa kysytään selitystä omistajankanteelle, antaisin esimerkkinä tuon sivun 190 esimerkin. Tiedän, että tämä on raivostuttava vastaus, mutta oikiksen pääsykoe ei ole se paikka, jossa suosittelen ottamaan turhia riskejä.

JKH kirjoitti:Ja taas _hieman_ kysymyksiä..

1. Ensin vähän yleisluontoinen kysymys. Perunkirjoituksessa luetteloidaan perittävän varat ja velat sekä arvostetaan ne. Sitten kuolinpesän yhteishallinnossa/virallisselvityksessä jäämistöomaisuus selvitetään/hoidetaan/säilytetään/kartutetaan + maksetaan velat ja sitten vielä perinnönjako suoritetaan joko sopimusjakona/toimitusjakona, jossa voidaan taas arvostaa omaisuus yms. Näissä siis tehdään osittain päällekkäisiä asioita (ja esim. julkinen haaste velkojille voidaan tehdä perunkirjoituksen jälkeen) niin onko perunkirjoituksella oikeastaan mitään sen kummempaa merkitystä kuin että sen mukaan määrätään perintövero? Kun jos kerta sekä velat ja varat voidaan arvostaa sen jälkeen uusiksi ja myös nuo velat voidaan saada tietoon julkisen haasteen kautta, jolloin perillisten hoitama perunkirjoitus on vähän turha..

2. Kihlalapsi s. 80. En ymmärrä tuota kihlalapsen kappaletta. Kihlalapsi on kihlakumppanin siittämä eli jos olen kihloissa X:n kanssa niin onko lapsi vain X:lle sukua? Eli aikaisemmassa laissa lapsi peri meidät molemmat, mutta nyt ei koska hän ei ole minun biologinen lapsi. Mutta jos olemme kihlattuni kanssa nykyään samaa mieltä että lapsella oli syntyessään kihlalapsen asema niin sitten hän saakin periä myös minut rintaperillisen asemassa. Vai tarkoittaako tuo että vaikka emme koskaan kihlattuni kanssa menisi naimisiin ja meillä on yhteinen biologinen lapsi niin hän ei peri kuin äidin jos isä ei tunnusta isyyttään (ei peri molempia koska emme ole naimisissa). Vai mitä ihmettä

3. s. 115 - keillä tarkoitetaan niitä, joiden oikeus riippuu pesänselvityksestä?

4. Mikä on tarkoitemääräys?

5. Mikä on sivun 236 viimeisen lauseen ero sivun 234 lauseeseen "Sillä, joka on määrätty palauttamaan omaisuutta pesään, ei ole itsenäistä palautuspäätöksen moiteoikeutta"? Eivätkö ne ole ristiriidassa?

6. Onko laskennallinen jäämistö ns. sama asia kuin lakiosajäämistö?

7. Tarkoittaako s. 170 "Lakiosaperillisellä on oikeus vaatia kanneteitse täydennystä siltä, jolle perittävä on antanut ennakkoperinnön..." ja s. 153 "Ennakon saaja ei ole velvollinen täydentämään erotuksen osalta muiden perillisten puuttuvia perintöosia" sitä, että jos X saa ennakkoperinnön ja A ei, niin jos A saa joka tapauksessa edes lakiosansa verran perinnönjaossa, niin se on fine. Mutta jos A ei saa perinnönjaossa lakiosaansa täytenä niin silloin X joutuu antamaan omasta osuudestaan hänelle (vaikka s. 153 mukaan ei ole velvollinen täydentämään muiden osia).

8. Ineksistenssikanne s. 195. Ensinnäkin, eikö näissä kaikissa kanteissa testamenttia kohtaan ole vaatimuksena se, että perillinen EI ole saanut ottaa vielä perintöään vastaan jotta voi kanteen nostaa? En siis ymmärrä sivun 195 ineksistenssikanteen viimeistä kappaletta "Suomen voimassa olevaan oikeuteen..." eteenpäin. Mitä tuolla tarkoitetaan?

Kiitos

Moikka,

On hyvä, kun on paljon kysymyksiä. Se tarkoittaa, että kirja alkaa olla aika hyvin hallussa ja huomio kiinnittyy detaljeihin. Tässä liuta vastauksia.


1. Olet oikeassa siinä, että näissä eri vaiheissa perunkirjoitus/pesänselvitys/perinnönjako tehdään osittain päällekkäistä työtä. Pitää kuitenkin muistaa, että nämä eri vaiheet palvelevat eri tarkoitusperiä. Kuten itsekin totean, perunkirjoitus on ensisijaisesti verotuksen pohjaksi tarkoitettu. Samalla siinä kuitenkin myös selvitetään pesän osakkaat ja listataan tiedossa olevat varat ja velat. Pesänselvityksellä pyritään sitten saattamaan pesä jakokuntoon hankitun tiedon perusteella ja perinnönjaossa lopulta luovutetaan omaisuus perillisille. Tuon arvostuksen osalta kannattaa muistaa, että perunkirjoitus täytyy suorittaa kolmen kuukauden kuluttua perittävän kuolemasta. Perinnönjaolle ei kuitenkaan ole asetettu mitään määräaikaa ja usein saattaakin olla, että perunkirjoituksen ja perinnönjaon välillä kuluu pitkä aika (esim. jos pesä on lesken hallinnassa tämän eläessä). Perinnönjaossa omaisuus arvostetaan jakohetken mukaiseen käypään arvoon, joka saattaa poiketa huomattavasti siitä arvosta, joka omaisuudella oli perunkirjoituksen aikaan (esim. kiinteistön arvonnousu tms.) En lähde tässä vaiheessa tämän enempää spekuloimaan eri vaiheiden hyödyllisyydellä. Tärkeintä on, että muistat nämä vaiheet ja sen, mitä ne sisältävät.. ja kysymyksesi perusteella vaikuttaa siltä, että tämä on tilanne.

2. Sitten kihlalapsista. Kappale viittaa siihen, että aikaisemmin (enne 1976) kihlauksella oli tosiaan yhteiskunnassa suurempi merkitys ”avioliiton kaltaisena” instituutiona. Tuolloin katsottiin, että jos pari oli kihloissa ja heille syntyi lapsi, tällaisella kihlalapsella oli oikeus periä kihlakumppanimies (joka siis oletettiin lapsen biologiseksi isäksi). Tämä toteutettiin siten, että kihlalapsi saattoi ajaa ns. kihlalapsikannetta isyyden vahvistamiseksi kihlakumppanimiestä kohtaan pelkästään kihlauksen perusteella. Nykyisin se, että väitetyt vanhemmat olivat lapsen syntyessä kihloissa, ei samalla tavalla toimi todisteena kihlakumppanimiehen isyydestä. Pelkästään kihlauksen perusteella ei siis voi ajaa kannetta isyyden vahvistamisesta (vasten isän tahtoa). Jos kihlakumppanit ovat yksimielisiä siitä, että kyseessä on heidän kummankin biologinen lapsi, mitään ongelmaa ei ole. Tällöin isä tunnustaa lapsen sitä koskevien sääntöjen mukaan. Tätä ei selviä kirjasta, mutta isyyslaissa on asiaa koskeva erityissäännös (18 §), jossa todetaan että ”Mies, joka avioliittoa solmittaessa haluaa tunnustaa olevansa kihlakumppaninsa lapsen isä, voi antaa tunnustamislausuman myös vihkijälle (kun se muutoin tulee tehdä laissa määritellyille muille henkilöille maistraatissa).”

3. Niillä, joiden oikeus riippuu pesänselvityksestä, tarkoitetaan kaikkia sellaisia henkilöitä, joilla on joku taloudellinen intressi pesänselvityksessä, joka saattaa vaarantua, jos pesänselvittäjä vapautetaan tehtävästään, esim. vaikka pesän tai vainajan velkoja tai legaatin saaja, joiden saatavat tulisi kattaa pesänselvityksen yhteydessä.

4. Tarkoitemääräystä ei ole tarkemmin avattu teidän kirjassa eikä sitä siis tarvitse tietää kokeessa, mutta muistamisen helpottamiseksi avaan sen verran, että se on siis testamentissa oleva tiettyä omaisuutta koskeva määräys, joka on tarkoitettu velvoittavaksi testamentin saajaa kohtaan. Sillä voidaan esimerkiksi määrätä omaisuutta käytettäväksi yleishyödylliseen tarkoitukseen tai antaa velvoitteita, jotka koskevat testamentin tekijän kuoleman jälkeistä aikaa, esim. hautaamiseen ja haudan hoitoon liittyvät asiat.

5. Perinnönjaon oikaisua koskevasta moitteesta. Kysymys kuului ovatko seuraavat kaksi laisetta ristiriidassa? ”Legaatinsaajaa, joka on joutunut kokonaan palauttamaan saamansa omaisuuden perinnönjaon oikaisujakoon ja muita palautus velvollisia suojataan siten, että he voivat riitauttaa pesänselvittäjän esittämän omaisuuden palauttamista koskevan vaatimuksen (s. 236)” ja ”Sillä, joka on määrätty palauttamaan omaisuutta pesään, ei ole itsenäistä palautuspäätöksen moiteoikeutta” (s. 234) Kohdat on tosiaan epäselvästi muotoiltu, mutta ei niiden välillä ristiriitaa ole. Eli tosiaan kuten sivulla 243 todetaan, pesänselvittäjän tekemää päätöstä siitä, että omaisuutta on palautettava, ei voi moittia. Sen sijaan, jos omaisuutta ei palauta ja pesänselvittäjä vie asian käräjille, palautusvelvollisen on mahdollista riitauttaa palautusvaatimus esim. sillä perusteella, että palautusvelvollisuus olisi tullut sovitella nollaan tai ainakin matalammaksi kuin, mitä pesänselvittäjä on tehnyt. Tästä mainitaan niin ikään kirjan sivulla 234 puhuttaessa pesänselvittäjän käynnistämän kanteen vastustamista.

6. Kysymykseen on ’laskennallinen jäämistö’ sama asia kuin ’lakiosajäämistö’ vastaan vähän varauksella, että on. Lakiosajäämistö on siis reaalinen jäämistö lisättynä kaikilla niillä laskennallisilla lisäyksillä, jotka pitää huomioida lakiosan suuruutta määriteltäessä (annetut ennakkoperinnöt, suosiolahjat jne.). Jos mitään laskennallisia lisäyksiä ei ole, reaaliäämistö on samalla lakiosajäämistö. Koska Urpo ei kuitenkaan käytä termiä laskennallinen jäämistö puhuessaan lakiosajäämistöstä, välttäisin itsekin kokeessa käyttämästä sitä.

7. Sitten lakiosan täydennyskanne vs. ennakkoperintö. Tosiaan henkilöllä, joka on saanut ennakkoperintönä ”enemmän kuin osansa” ei ole mitään automaattista velvollisuutta palauttaa sitä tai täydentää muiden osia. Kuitenkin silloin, jos yhden rintaperillisen ennakkoperintö loukkaa muiden rintaperillisten lakiosaa, rintaperillisellä on oikeus kanneteitse vaatia tällaisen ennakkoperinnön saajalta oman lakiosansa täydennystä. Merkityksellistä on se, että tämä edellyttää aktiivisia toimia siltä henkilöltä, jonka lakiosaa on loukattu (jokaiselta erikseen). Edelleen, riippumatta siitä, kuinka paljon ennakkoperintöä saanut perillinen on sitä saanut, rajoittuu hänen velvollisuutensa kanteen esittänyttä lakiosaperillistä kohtaan siihen, että tämän lakiosa tulee täytettyä. Esimerkkiäsi seuraten tilanne on siis se, että jos A, jonka lakiosaa on loukattu, ei esitä sitä koskevaa kannetta X:lle, X:llä ei ole mitään suoraan laista johtuvaa velvoitetta saadun ennakkoperinnön palauttamiselle ja A:n lakiosan täydennykselle. Jos A vaatii täydennystä X:ltä, hän joutuu sen antamaan.

8. Onko kirjassa joku tietty lause, joka on saanut sinut ajattelemaan, että testamenttikanteen edellytyksenä on se, ettei perillinen ole ottanut perintöä vastaan? Tuo viittaamasi kohta nimittäin liittyy nimenomaan siihen tilanteeseen, jossa perintö on otettu vastaan. Silloin perillisen ei tarvitse enää välittää siitä 10 vuoden ehdottomasta määräajasta, jonka kuluessa oikeus perintöön aina vanhenee. Kohta kertoo, ettei Suomen lainsäädännöstä löydy säännöstä, joka asettaisi tällaisessa tilanteessa perilliselle jonkun muun määräajan, jonka kuluessa oikeus ineksistenssikanteen esittämiselle vanhenisi. Nykytilassa vaikuttaa siis siltä, että oikeus on ko. tilanteessa rajaton. Tosin (näin kirjan ulkopuolelta) veikkaan, että tosielämässä tällaisessa tilanteessa, jossa perittävän kuolemasta olisi kulunut huomattavan pitkä aika, tuomioistuin jotenkin sovittelisi lopputulosta.

Toivottavasti näistä vastauksista oli sulle apua. Kysele ihmeessä, jos joku asia ei auennut.

/Sini

Anna2017 kirjoitti:

sinimaj kirjoitti:

Anna2017 kirjoitti:Mua on alkanut tässä hämmentämään ennakkoperinnön käsittely perinnönjaossa ja etenkin, jos ennakkoperinnön antaja on ollut naimisissa. Eli miten sivun 151 "ennakkoperintö jäämistöosituksessa" ja sivujen 156-157 lakiosajäämistön laskentaa koskevat kohdat eroavat toisistaan? Sivulta 151 ymmärrän, että ennakkoperintö huomioidaan jo osituksessa ja se pienentää mahdollisesti leskenkin saamaa tasinkoa. Sen sijaan sivulla 157 ensin lasketaan reaalisen lakiosajäämistön suuruus ja vasta sen jälkeen aletaan huomioimaan laskennallisia lisäyksiä. En siis nyt ymmärrä, milloin toimitaan kummankin tavan mukaan ja onko kyse täysin eri prosesseista vai samasta asiasta eri nimillä.

Lisäksi hämmentää se, että sivulla 157 sanotaan "Mikäli perittävä ei ole eläessään luovuttanut omaisuutta vastikkeettomasti kenellekään, reaalinen jäämistö on samalla myös lakiosajäämistö" ja toisaalta sivulla 149 sanotaan, että "naimisissa olleen henkilön antama ennakkoperintö on aina ensisijaisesti vähennettävä ensiksi kuolleen puolison jälkeen saatavasta perinnöstä". Mitä tämä tarkoittaa?

Ja vielä, jos ennakkoperintö on ollut saajan osuutta suurempi. Sivun 153 mukaan "ennakon saaja ei ole velvollinen täydentämään muiden perintöosia", mutta toisaalta häneltä voidaan vaatia lakiosan täydennystä. Tarkoittaako tätä siis sitä, että ennakon saaja ei ole velvollinen täydentämään muiden perintöosia JOS oikeutta lakiosaan ei rikota?

Moikka,

En ehkä ihan saa kysymyksistäsi 1 ja 2 kiinni, mutta katsotaan, olisiko näistä vastauksista tai oikeastaan selvennyksistä sinulle apua:

1. ”Sivulta 151 ymmärrän, että ennakkoperintö huomioidaan jo osituksessa ja se pienentää mahdollisesti leskenkin saamaa tasinkoa. Sen sijaan sivulla 157 ensin lasketaan reaalisen lakiosajäämistön suuruus ja vasta sen jälkeen aletaan huomioimaan laskennallisia lisäyksiä. En siis nyt ymmärrä, milloin toimitaan kummankin tavan mukaan ja onko kyse täysin eri prosesseista vai samasta asiasta eri nimillä.”
• Kyse on tavallaan samasta asiasta, mutta hieman eri näkökulmasta. Sivulla 151 käsitellään ennakkoperinnön huomiointia määriteltäessä sitä, mikä on puolisoiden osuus aviovarallisuuden alalaisesta omaisuudesta eli mikä osuus kuuluu kummankin sukuhaaralle. Sivulla 157 taas tuodaan esille se, että ennen kun määritellään lakiosaperilliselle tulevaa osuutta, on varmistettava, että mukaan lasketaan mahdollisesti annetut ennakkoperinnöt.
• Sivulla 151 puhutaan ennakkoperinnön vaikutuksesta puolisoiden välisessä varallisuussuhteessa. Säännön mukaan, jos puolisoilla ei ole ollut avioehtoa tai ennakkoperintö on muuten annettu sellaisesta omaisuudesta, joka on puolisoiden avio-oikeuden alaista omaisuutta, huomioidaan ko. ennakkoperintö aina siinä osituksessa, joka tehdään ensiksi kuolleen puolison jälkeen riippumatta siitä, kumpi puoliso kuoli ensin (kyseessä siis jäämistöositus). Annettu ennakkoperintö lisätään sen antajan avio-oikeuden alaisen omaisuuden osaan. Jos ennakkoperintö on ollut isompi kuin se, mitä perilliselle olisi perintöosana pesästä kuulunut, pienentää se muille perillisille jaossa olevaa pottia ja myös maksettavissa olevaa tasinkoa. Sivu 151 koskee siis sitä, miten puolison antama ennakkoperintö huomioidaan puolisoiden välisessä varallisuuden jaossa ja miten se siten kanavoituu eri sukuhaaroille.
• Sivulla 157 katsotaan asiaa sitten lakiosaperillisen näkökulmasta. Eli jos perittävä on eläessään loukannut lakiosaperillisen oikeutta lakiosaan antamalla ennakkoperinnön jollekin toiselle, tämä huomioidaan lakiosaperillisen osuutta laskettaessa siten että perittävän kuolinpesässä tosiasiassa olevaan omaisuuteen (reaaliomaisuus) lasketaan mukaan kaikki laskennalliset lisäykset.
• Jos nyt mietitään, että perittävä, jonka omaisuus on kyseessä, on ollut avioliitossa, jossa puolisoilla on ollut avio-oikeuden alaista omaisuutta eikä heidän välillään ole vielä suoritettu ositusta, on ensin selvitettävä, mikä osuus avio-oikeudenalaisesta omaisuudesta kuuluu perittävän kuolinpesään. Avio-oikeuden alaista omaisuuden suuruutta laskettaessa huomioon otettaisiin tällöin sivulla 151 esitetyllä tavalla myös puolisoiden tällaisesta omaisuudesta antamat ennakkoperinnöt. Kun ollaan saatu selvitettyä, mikä omaisuus puolisoiden yhteisestä varallisuudesta kuuluu perittävälle, meillä on tiedossa perillisille jaettavissa oleva potti. Ensin siis selvitetään puolisoiden keskinäiset varallisuusoikeudelliset suhteet. Nyt esimerkin vuoksi voitaisiin vielä ajatella, että perittävä olisi tehnyt myös sellaisesta omaisuudesta, joka ei ole avio-oikeuden alaista, ennakkoperinnön, joka näin ei olisi tullut huomioiduksi puolisoiden välisen jäämistöosituksen yhteydessä. Esimerkiksi, jos leski elinaikanaan päätyy vielä antamaan ennakkoperinnön. Tällainen laskennallinen lisäys lisättäisiin vielä lesken jälkeisessä perinnänjaossa laskennallisena lisäyksenä tämän reaalijäämistöön. Avasiko tämä yhtään asiaa?

2. ”Lisäksi hämmentää se, että sivulla 157 sanotaan "Mikäli perittävä ei ole eläessään luovuttanut omaisuutta vastikkeettomasti kenellekään, reaalinen jäämistö on samalla myös lakiosajäämistö" ja toisaalta sivulla 149 sanotaan, että "naimisissa olleen henkilön antama ennakkoperintö on aina ensisijaisesti vähennettävä ensiksi kuolleen puolison jälkeen saatavasta perinnöstä". Mitä tämä tarkoittaa?”
• Sivun 157 lause tarkoittaa, että mikäli ei ole mitään laskennallisia lisäyksiä, joita lisätä perittävän reaalijäämistöön on reaalijäämistö sellaisenaan se, mistä kunkin lakiosaperillisen osuus lasketaan. Siihen ei siis tarvitse lisätä mitään.
• Sivulla 149 puhutaan rintaperillisestä, jolle on annettu ennakkoperintö avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta tilanteessa, jossa hän on molempien aviopuolisoiden rintaperillinen eli esim. yhteinen lapsi. Näin ollen kyseessä on siis henkilö, joka perii molemmat puolisot näiden kuoleman jälkeen. Tällöin saatu ennakkoperintö huomioidaan ja vähennetään lähtökohtaisesti ensimmäisestä perinnöstä, eli ensiksi kuolleen vanhemman perinnöstä.

Kysythän uudelleen, jos nämä vastaukset eivät selventäneet asiaa tai herättivät enemmän lisäkysymyksiä.

/Sini

Kiitos, ymmärrys laajeni joiltain osin, mutta en ole edelleenkään varma, miten tuon ennakkoperinnön käsittely noissa tilanteissa käytännössä menee. Eli miten vähennetään suhteellisesti laskennallisia perintöosia / tasinkoa ja miten ennakkoperintö huomioidaan sitten vielä lakiosaperintöä määritettäessa.

Pystytkö rautalangasta avaamaan, miten jäämistöositus / lakiosa määritetään, jos A ja B ovat olleet naimisissa, ja heillä kaksi yhteistä rintaperillistä, X ja Y. A on antanut 300 euron ennakkoperinnön avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta X:lle. B kuolee. Sekä A:n ja B:n avio-oikeuden säästä on 200 euroa eli yhteensä 400. Entä miten homma eroaa (vai eroaako), jos ennakoperinnön olisikin antanut B?

Ja vielä uusia kysymyksiä:

1. Sivun 210 mukaan, jos osakas on jäänyt todisteellisesti kutsumatta jakoon, jako on mitätätön. Miten tämä eroaa tilanteesta, jossa perillisillä olisi ollut mahdollisuus selvittää jonkun perillisen perillisasema väestötietojärjestelmästä mutta näin ei ole tehty, perillistä ei ole huomioitu jaossa ja päädytäänkin perinnönjaon oikaisuun. Eikö jälkimmäisessäkin tapauksessa jaon pitäisi olla mitätön?

2. Mahdolliset suosiolahjat yms. vähennetään perillisen lakiosasta, jos olen ymmärtänyt oikein. Jos sen sijaan perintöä jaetaan normaalisti ja lasketaan perintöosaa, huomioon voidaan ottaa vain ennakkoperintö? Eli mahdollinen suosiolahja ei vaikuttaisi perintöosan suuruuteen.

Moikka,

Hyvä kun pyysit tarkennusta. Ja mainio esimerkkitapaus. Näin sen purkaisin:

Eli kun kyseessä on aviopari ja näiden yhteiset lapset, ennakkoperintö huomioidaan heti ensimmäisen puolison kuoltua tehtävässä jäämistöosituksessa siten, että se lasketaan sen puolison avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästöön, joka ennakkoperinnön on antanut.

Tässä tapauksessa avio-oikeuden alaisten omaisuuksien säästö on siis seuraava:
A: 500 euroa (200 + 300 euroa)
B: 200 euroa
Yhteensä: 700 euroa, 350 euroa kummallekin

Kun tässä tapauksessa varakkaampi puoliso on leski, hänellä on oikeus vedota tasinkoprivilegiinsä. Vaikka A:n siis tulisi lähtökohtaisesti suorittaa B:lle 150 euroa tasinkoa, tässä tapauksessa hänen ei tarvitse sitä tehdä.

Tämän jälkeen jaetaan B:n perintö. X:n saama ennakkoperintö huomioidaan jo tämän perinnönjaon yhteydessä. Jaettava omaisuus on siis 200 euroa. Kummankin perillisen perintöosa on 100 euroa ja lakiosa olisi siitä puolet eli 50 euroa. X on jo saanut osansa ylittävän osuuden ennakkoperintönä. Koko 200 euroa menee siis Y:lle. Perintö jaetaan seuraavasti:
X: 0 euroa (100 euroa – 300 euroa = -200 euroa)
Y: 200 euroa

Koska koko X:n saamaa ennakkoperintöä ei saatu vähennettyä ensiksi puolison jälkeisestä perinnöstä, loput siitä vähennetään myöhemmin A:n kuoleman jälkeen suoritettavassa perinnönjaossa. Silloin jaettava laskennallinen jäämistö on 500 euroa. Sekä X:lle että Y:lle kuuluisi perintöosana 250 euroa lakiosana 125 euroa. Jaettava reaalijäämistö on kuitenkin 200 euroa. X:ltä on vielä vähentämättä 200 euroa hänen saamastaan perinnöstä. Jako tehdään seuraavasti:
X: 50 euroa (250 euroa – 200 euroa)
Y: 150 euroa

Lopputulos on siis se, että kumpikin rintaperillinen on lopulta saanut 350 euroa.

Jos taas tilanne olisi ollut se, että B olisi antanut perinnön, olisi se laskettu hänen avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästöönsä seuraavasti:
A: 200 euroa
B: 500 euroa (200 + 300 euroa)
Yhteensä: 700 euroa, 350 euroa kummallekin

Kuolinpesä ei voi kieltäytyä maksamasta leskelle tasinkoa. Mutta koska perintöosan ylittävä ennakkoperintö vähentää sekä tasinkoa että muiden perillisten perintöosia samassa suhteessa, tasinkoa ei maksetakaan täyttä 150 euroa.

Laskennalliset osuudet ovat
laskennallinen tasinko: 150 euroa
laskennalliset perintöosat (X ja Y): 175 euroa kukin.
Ennakkoperintöä (300 euroa) ei voida kokonaisuudessaan vähentää X:n perintöosasta, joten se vähentää sekä tasinkoa että Y:n perintöosaa, samassa suhteessa. Silloin jäljellä oleva 200 euroa jaetaan A:lle ja Y:lle suhteessa 150:175. Tästä tulee siis tasinkoa A:lle 92,31 euroa ja perintöä Y:lle 107,69 euroa. Y ei voi vaatia lakiosan täydennystä, koska lakiosa on 87,50 euroa ja hänen perintöosansa ylittää sen.

Sitten uudet kysymykset:

1. Tämä on oikein hyvä kysymys. Tässä on kuitenkin nyt lainsäätäjä erotellut kaksi asiaa niiden ”tuomittavuuden” mukaan. Eli siinä tilanteessa, jossa ollaan varsin hyvin tietoisia siitä, että joku henkilö on pesän osakas, mutta jätetään hänet siitä huolimatta kutsumatta jakoon. Todisteellisuus tarkoittaa sitä, että tarvittaessa on pystyttävä näyttämään henkilön vastaanottaneen kutsun. Tällainen toimi katsotaan niin tuomittavaksi, että jako on sen seurauksena suoraan mitätön. Tätä voi tavallaan verrata siihen, että mitättömyys syntyy myös, jos vajaavaltaisella henkilöllä on ollut jaossa esteellinen edustaja. Esteetön edustus kaikille tiedossa oleville osakkaille on siis ehdoton edellytys pätevälle jaolle.

Yhtä tuomittavaksi ei ole katsottu sitä, jos ei olla oltu (tai ei pystytä näyttämään, että oltaisiin oltu) tietoisia jonkun henkilön osakasasemasta. Tällöin jako ei ole sellaisenaan mitätön vaan sen peruuttaminen edellyttää sivuutetun osakkaan toimia. Tämä siis mainitsemallasi tavalla siitäkin huolimatta, että henkilön osakasasema olisi ollut mahdollista päätellä väestötietojärjestelmästä. Lainsäätäjä ei ole halunnut asettaa niin tiukkaa selvitysvaatimusta pesänhoidosta vastaaville (yhteishallinto/virallisselvitys), että jako muuttuisi mitättömäksi pelkästään sillä perusteella, että väestötietojärjestelmästä tarkistamalla olisi selvinnyt, että perittävällä itseasiassa oli esim. muille pesän osakkaille tuntematon lapsi. Tällainen tilanne saattaa olla pesän osakkaiden näkökulmasta aidosti yllättävä. Jos tämä tieto väestötietojärjestelmästä oli saatavilla, pesän osakkaita kuitenkin ”rankaistaan huolimattomuudestaan” siten, että tällä sivuutetulla osakkaalla on oikeus vaatia jaon oikaisun yhteydessä jaetun omaisuuden reaalista palautusta pesään.

2. Tämä kysymys sai ensin oman pääni aivan solmuun, mutta ilmeisesti tarkoitat nyt tilannetta, jossa perittävä on antanut suosiolahjan rintaperillisilleen? Silloin tuota suosiolahjaa ei tosiaan vähennetä tälle perilliselle tulevasta perintöosasta siten, kun tehdään ennakkoperinnön kanssa. Syy piilee tuossa suosimistarkoituksessa. Ennakkoperinnön osalta olettamahan on, että perittävän ei ole ollut tarkoitus suosia yhtä rintaperillistä muiden kustannuksella. Suosiolahjassa ajatus on päinvastainen. Silloin katsotaan, että perittävä on nimenomaisesti halunnut, että tämä yksi perillinen asetetaan muita parempaan asemaan. Muiden perillisten lakiosaa perittävä ei kuitenkaan voi tälläkään toimenpiteellä loukata.

Avataan tätä kahdella esimerkillä. Ensin ennakkoperintö. Eli perittävällä P on kaksi rintaperillistä, X ja Y. P on eläessään antanut X:lle ennakkoperintöä 300 euroa. P:n reaalijäämistö on 500 euroa. Laskennallinen jäämistö on 800 euroa. Kun muita perillisiä ei ole X:n ja Y:n kuuluisi kummankin saada tästä perinnöstä 400 euroa. X on jo saanut ennakkoperintönä em. 300 euroa. Tämä vähennetään hänelle tulevasta osuudesta. Perintö jaetaan siis seuraavasti:
X: 100 euroa (400 euroa - 300 euroa)
Y: 400 euroa

Sama esimerkki suosiolahjalla. Perittävä P:llä on kaksi rintaperillistä X ja Y. P on eläessään antanut suosikkilapselleen Y:lle 300 euron suosiolahjan. P:n kuollessa tämän reaalijäämistö on 500 euroa. Laskennallinen jäämistö on 800 euroa. Ainoina perillisinä kummankin rintaperillisen kuuluisi saada jälleen 400 euroa. Lakiosa olisi tästä puolet eli 200 euroa. Nyt suosimistarkoituksessa annettua lahjaa ei kuitenkaan vähennetä Y:lle tulevasta osuudesta. 500 euron perintö jaetaan seuraavasti:
Y: 250
X: 250 euroa

Y siis päätyy kuitenkin saamaan P:ltä yhteensä 550 euroa (250 + 300 euroa). Näin häntä on suosittu suhteessa X:ään. Koska X:n lakiosaa ei kuitenkaan ole loukattu, ei hänellä ole oikeutta vaatia Y:ltä osuutensa täydennystä. Selvensikö tämä asiaa?

Anna2017 kirjoitti:

sinimaj kirjoitti:

Anna2017 kirjoitti:Reaalinen ja arvomääräinen palautusvastuus: jos testamentinsaaja antaa testamentin tiedoksi vasta perinnönjaon jälkeen, onko hänellä oikeus vaatia reaalista palautusvastuuta? Jos hän ei siis ollut osakasasemassa perinnönjaon hetkellä (eikä välttämättä siis myöhemminkään) eivätkä perinnönjakajat voineet olla tietoisia, että loukkasivat hänen oikeuttaan.

Kirjan sivulla 222 tosiaan todetaan, että ”testamentinsaajalla ja sellaisella perillisellä, jonka perillisasema olisi periaatteessa ollut mahdollista selvittää väestötietojärjestelmästä, on oikeus vaatia alkuperäisessä perinnönjaossa jaetun omaisuuden reaalista palauttomista perinnönjaon oikaisun johdosta toimitettavaan uuteen perinnönjakoon.” Kun luetaan tuo virke yhdessä koko kappaleen ”Reaalinen palautusvastuu” kanssa on kuitenkin selvää, että tässä viitataan nyt nimenomaan sellaisen testamentinsaajan asemaan, jolla on ollut osakasasema ensimmäisen (virheellisen) perinnönjaon aikaan. Tämän ilmaisee selkeästi kappaleen ensimmäinen virke ”jaossa sivuutetun henkilön oikeus vaatia jäämistöön kuuluneen omaisuuden reaalista palauttamista uuteen jakoon riippuu siitä, oliko jaossa sivuutettu henkilö osakasasemassa alkuperäisen jaon toimittamisen hetkellä.” Näin ollen yleistestamentinsaajalla, joka ei ole antanut hallussaan olevaa testamenttia perillisille tiedoksi ennen ensimmäistä perinnönjakoa, ei ole oikeutta vaatia reaalista palautusta.

Huomaa vielä erityisjälkisäädösten osalta kirjan sivu 221 ”jos jäämistöstä on pesänselvitysvaiheessa ennen perinnönjakoa täytetty legaatti, legaatinsaajan palautusvastuu rajoittuu koskemaan vain sitä määrää, jolla legaatti ylittää lakiosan määrään, jos jaossa sivuutettu perillinen on rintaperillisen asemassa.”

/Sini

Oikeus vaatia esinekohtaista palautusvastuuta on siis vain sellaisella, joka oli alkuperäisen perinnönjaon aikana osakasasemassa. Jos testamentilla on määrätty ulkopuoliselle vaikkapa taulu ja perintö on ehditty jakaa ennen kuin testamentti on annettu tiedoksi perillisille, testamentinsaajalla ei tämän perusteella olisi enää oikeutta vaatia reaalista palautusta eli taulua (vaan ainoastaan sen arvo). Vai miten tämä menee?

Joo, oikea ajatus! Vain pieni tarkennus. Eli yleistestamentinsaajan osakasasema alkaa siitä, kun hän antaa testamentin tiedoksi. Jos perintö on ehditty jakaa ennen kuin tällainen ilmoitus tehdään, henkilö ei ole ollut lain edellyttämällä tavalla osakasasemassa jaon hetkellä. Perinnönjaon oikaisussa hän ei siis voi enää vaatia itselleen tiettyä omaisuutta vaan ainoastaan sitä vastaavan arvon. Sinun esimerkissäsi kyseessä on kuitenkin vielä erityisjälkisäädöksen eli legaatinsaaja. Muistat ehkä, ettei legaatinsaaja tule missään vaiheessa pesän osakkaaksi. Lopputulos siis kuitenkin sama. Reaalista palautusvelvollisuutta ei ole.

Minkä vuoksi tässä esimerkissä adoptiolapsi perii biologisen vanhemman?

Jos 2012 jälkeen sovelletaan vahvaa adoptiota ratkaistaessa adoptiolapsen oikeutta saada perintöä adoptiovanhemmilta niin miten se vaikuttaisi biologisen vanhemman perimiseen?

Oliko niin, että adoptiolain myötä kaikki heikon adoption piirissä olleet siirrettiin automaattisesti vahvaan adoptioon? En millään löytänyt kirjasta mainintaa tästä.