Anna2017 kirjoitti:1. Sivulla 40 todetaan, että kansallisten tuomioistuimien tulee soveltaa kansallista oikeutta myös yksityisten välisissä oikeudenkäynneissä ikäänkuin valtio olisi toimeenpannut direktiivin asianmukaisesti. Mitä tämä tarkoittaa? Muualla (esim. sivulla 163) annetaan ymmärtää, että jos direktiiviä ei ole implementoitu asianmukaisesti, ainoa vaihtoehto olisi hakea vahingonkorvausta asiasta, mutta muuten väärin implementoituun direktiiviin ei voisi vedota.
S. 40 maininta liittyy nimenomaan tulkintavaikutukseen. Eli jos kansallisissa säännöksissä on tulkinnanvaraa, voidaan niitä EU-oikeuden tulkintavaikutuksen kautta tulkita siten, että annetaan merkitystä myös vaikkapa direktiiveille - myös sellaisille, joita ei ole asianmukaisesti toimeenpantu. Tällöin ei siis sovelleta itse direktiiviä, vaan nimenomaan kansallista lainsääädntöä, mutta direktiivin mukaan tulkittuna. Tämä kuitenkin edellyttää sitä, että kansallisen säännöksen soveltamisessa on sen verran epäselvyyttä, että siinä on tulkinnanvaraa (tähän Raitio viittaa sivulla 41 kun mainitsee siitä, että mitä epätäsmällisemmin kansallinen säännös on kirjoitettu, sitä suuremman merkityksen tulkintavaikutus saa). Toisin sanoen, jos kansallinen säännös soveltuu täysin yksiselitteisesti tietyllä tavalla johonkin tapaukseen, ei kansallinen tuomioistuin sitä oikein tulkintavaikutuksen kautta voi muuksi muuttaa. Ja näissä tilanteissa käytännössä ainoaksi vaihtoehdoksi jää sitten tuo vahingonkorvauksen hakeminen.
Anna2017 kirjoitti:2. Hallintopäätösten uudelleentutkiminen sivulla 40. Mitä tuo koko uudelleentutkiminen tarkoittaa, jos alkuperäistä mahdollisesti virheellistä päätöstä ei voida purkaa? Todetaanko vain, että päätös oli EU-oikeuden vastainen mutta se kuitenkin toimeenpannaan normaalisti? Kuitenkin sivulla 80 esitetään, miten EU-oikeuden vastaisia hallintopäätöksiä puretaan, mikä hämää entisestään.
EU-tuomioistuin ei voi purkaa alkuperäistä päätöstä, mutta kansallinen viranomainen voi sen mahdollisesti tehdä, ja juuri tähän tuolla uudelleentutkimisella viitataan. Eli EU-tuomioistuin ei itse voi sille kansalliselle hallintopäätökselle mitään tehdä, mutta se voi edellyttää. että kansallinen viranomainen tutkii asian uudelleen. Ei jäsenvaltio käytännössä mielestäni voi EU-oikeuden vastaiseksi todettua päätöstä toimeenpanna, mutta tässä on toisaalta muistettava, että osa hallintopäätöksistä voi olla sellaisia, että ne ovat tavalla tai toisella aikaan sidottuja. Eli jos kyse on vaikka toimiluvasta jonain tiettynä aikana ja päätös myöhemmin todetaan EU-oikeuden vastaiseksi, on merkityksetöntä jääkö se päätös muodollisesti voimaan vai puretaanko se, jos kyseinen aika on jo mennyt ohi. Eli aina tuolla ei ole käytännön merkitystä.
Palaan jälleen asiaan muiden osalta!
Onko tässä nyt joku fiksu logiikka, vaan pitääkö vaan opetella, että näin se on ja piste? Tää kappale oli selvää pässinlihaa vielä viime viikolla, mutta nyt tuntuu, että näitä ongelmia hyppii silmille joka aukeamalla 