Euroopan unionin oikeuden periaatteet ja perusvapaudet

[janne]

Miten määrittelisit termin "doktriini" jota kirjoittaja käyttää toisinaan. Esim perusoikeus-doktriini ja pre-emption-doktriini? Netistä löysin yleisen määritelmän "oppijärjestelmä". Eli tarkoittaako se kirjassakin sananmukaisesti tätä vai rinnastuvatko nämä ihan täysin periaatteisiin?

Oppi on ihan hyvä selitys, yhtä hyvin voitaisiin puhua vaikka pre-emption-opista tai estoppel-opista. Nuo kirjassa käytetyt ovat ehkä hieman konkreettisempia kuin periaatteet, paljon samaa toki kyllä.

[janne]

Tavaroiden vapaan liikkuvuuden rajoitusten osalta kirjassa puhutaan vuorotellen ja lomittain oikeuttamisperusteista ja rajoitusperusteista. Onko näillä kahdella tosiasiassa jotain suurempaakin eroa? Hämmentävää kun otsikon, jossa mainitaan oikeuttamisperuste, alapuolella puhutaan rajoitusperusteesta ja toisinpäin...

Ristiin niitä etenkin tuossa yhteydessä käytetään, eikä noilla mielestäni tuossa yhteydessä ainakaan käytännössä eroa ole. Täsmällisempi termi voisi tuon oikeuttamisperusteen sijaan olla rajoituksen oikeuttamisperuste, joskin kyllä noista suht. yleisesti puhutaan pelkkinä oikeuttamisperusteina. Kirjassakin se johtaa vähän hassuihin ilmaisuihin: esim. sivulla 130 todetaan, että "Yleinen järjestys ja turvallisuus on perusvapauksille yhteinen oikeuttamisperuste SEUT 36, 45(3), 52(1) ja 65(1b) artikloiden perusteella." Tässä kuitenkin tarkoitettaneen nimenomaan perusvapauksien _rajoitusten_ oikeuttamisperusteita. Tai perusvapauksien rajoitusperusteita, miten sen nyt haluaakaan ilmaista

[janne]

Voitko vielä kertoa, mitä tarkoitti "aineellinen"? Puhutaan aineellisesta oikeusvarmuudesta en ole ihan varma ymmärsinkö sen oikein ja miten se eroaa muodollisesta oikeusvarmuudesta?
Entä "aineellisella soveltamisalalla" tarkoitetaanko sillä juurikin aineellisen oikeusvarmuuden soveltamisalaa? Kiitos!

Muodollinen oikeusvarmuus on kenties helpompi selittää, ja sekin ehkä vähän käänteisen esimerkin kautta. Raitio viittaa sivulla 74 desuetudo-ilmiöön ja vanhentuneisiin lakeihin, joten yritän sitä kautta avata tätä. Eli on siis mahdollista, että on voimassa joku vanha laki, jota ei ole sovellettu vuosikausiin tai jopa vuosikymmeniin ja jota vain ei ole kumottu. Käytin tällaisesta luennolla esimerkkinä rakennuskaarta, joka on peräisin vuodelta 1734 ja edelleen periaatteessa ihan voimassa olevaa lainsäädäntöä. Esim. sen 12 luvun otsikko on "Miten sikoja saa terhometsään laskea". Siellä säädetään (1 §) muun muassa, että "Jos useammilla on yhteinen terhometsä, niin sopikoot keskenänsä oikealla ajalla, kuinka monta sikaa siinä voipi elättää, ja laskekoon sitten kunkin sinne sikoja metsäosansa mukaan." Eli eihän tuossa erityisemmin järkeä ole. Periaatteessa kyse on kuitenkin voimassa olevasta laista, ja tuomioistuin voisi sitä periaatteessa soveltaa. Tällöin noudatettaisiin muodollista oikeusvarmuutta, koska kyse on voimassaolevasta laista. Muodollisen oikeusvarmuuden osalta ei siis arvioida esimerkiksi sitä, millaiseen lopputulokseen soveltaminen johtaa, ja onko tuo lopputulos oikeusjärjestyksen kannalta järkevä, looginen ja hyväksyttävä. Tämä taas on nimenomaan enemmän aineelliseen oikeusvarmuuteen liittyvää. Tässä on vähän mutkia vedetty suoriksi, mutta jotakuinkin näin siis.

Aineellisella soveltamisalalla tarkoitetaan sitä, mihin tilanteisiin säädöstä sovelletaan. Esimerkiksi EU:n uuden tietosuoja-asetuksen 2 artiklan otsikko on "Aineellinen soveltamisala", ja siinä todetaan, että "Tätä asetusta sovelletaan henkilötietojen käsittelyyn, joka on osittain tai kokonaan automaattista, sekä sellaisten henkilötietojen käsittelyyn muussa kuin automaattisessa muodossa, jotka muodostavat rekisterin osan tai joiden on tarkoitus muodostaa rekisterin osa.". Tämä siis erotuksena esimerkiksi ajallisesta soveltamisalasta, jolla tarkoitetaan sitä, mistä alkaen jotain säädöstä sovelletaan.

[jevajeva]

Voitko neuvoa miten täältä etsitään oikeustapausta? Esim tuo factortame c-188/95.
Eli täältä: http://eur-lex.europa.eu/advanced-search-form.html ?
Saan ihn kummallisia hakutuloksia. Mieluiten niin että siinä olisi joku järkevä summary tapauksesta, että ymmärtäisin edes suurinpiirtein mistä siinä on kyse.

[janne]

Kirjassa tosiaan erittäin vaikeasti hahmotettavia kappaleita ja esim. Kuinka oikeusvarmuus määritellään? Oikeusvarmuus oikeuskirjallisuudessa-osio tuntuu kuin koittaisi vaikeampaakin salakoodia murtaa. En saa minkäänlaista otetta ja nyt huolestuttaa jääkö minulta huomaamatta jotain oleellista kappaleessa? Paljon on termejä joita ei mielestäni yhtäkään avata sen enempää. Miten käsitteet oikein liittyvät mihinkään?

Moi, pahoittelut vähän viivästyneestä vastauksesta! Juuri tuo Oikeusvarmuus oikeuskirjallisuudessa -kohta on tosiaan aika hämärä, siinä on mukana aluksi paljon oikeusteoreettista pyörittelyä, joka varmaan osin selittyy sillä, että Raitio on tehnyt oman väitöskirjansa nimenomaan oikeusvarmuudesta.

Oikeusvarmuudelle ei siis oikeastaan ole mitään yhtä tyhjentävää selitystä, ja tuossa Raitio käy aluksi läpi eri tutkijoiden käsityksiä siitä, millä tavoin oikeusvarmuuden käsitettä voidaan lähestyä. Jos etenkin tuo sivu 73 vaikuttaa sekavalta, kannattaa ehkä ensisijaisesti katsoa, miten käsitettä on sivulta 75 alkaen avattu (eli Schermersin ja Waelbrockin tapa). Juuri niitä sen elementtejä (taannehtivien oikeusvaikutusten kielto, oikeutettujen odotusten suoja, saavutettujen oikeuksien suoja, määräaikojen laskeminen ja ymmärrettävän kielen vaatimus) nimittäin avataan seuraavilla sivuilla ja käsitellään tarkemmin, eli sitä voisi kirjan kannalta pitää kuitenkin keskeisimpänä tapana käsitellä tuota periaatetta. Ja se on myös jossain määrin selkeä tapa tuota jaotella.

[janne]

Voitko neuvoa miten täältä etsitään oikeustapausta? Esim tuo factortame c-188/95.
Eli täältä: http://eur-lex.europa.eu/advanced-search-form.html ?
Saan ihn kummallisia hakutuloksia. Mieluiten niin että siinä olisi joku järkevä summary tapauksesta, että ymmärtäisin edes suurinpiirtein mistä siinä on kyse.

Factortamen numero on C-213/89. Tuo C-188/95 on Fantask-tapaus, kirjassa tosin sekin kyllä mainittuna. Yhtä kaikki, tapauksia voi kaivaa esimerkiksi EUR-Lexin etusivun Viitehaku-kohdassta laittamalla Asiakirjan numero -välilehden Vuosi-kohtaan 1989 ja Numero-kohtaan 213. Lisäksi voi valita siitä alhaalta "EU:n oikeustapaus", joka rajaa mahd. muita hakutuloksia pois. Tällä haulla tulee kaksi hakutulosta, tuomioistuimen ratkaisu ja julkisasiamiehen ratkaisuehdotus. Suoraan tekstiin -kohdan linkkien kautta pääsee itse ratkaisuun joko PDF-muodossa tai tavallisena nettisivuna.

edit: Myös Google toimii näissä ihan hyvin. Esim. hakusanalla C-213/89 Factortame löytyy tuloksista ekana oikea sivu.

[MinnaK]

Mulla jäi vielä eilisestä kurssikerrasta huolimatta vähän auki toi golden shares -systeemi. Miten sillä siis voi olla vaikutusta pääomien vapaaseen liikkuvuuteen?

Entä voisiko saada jonkun simppelin esimerkin tosta selvän vaikutusvallan testistä. Kun en oikeen ymmärrä minkä takia sellaiset yhtiöomistukset, jotka antavat omistajalleen todellisen kontrollivallan yhtiön toimintaan, kuuluvat sijoittautumisvapauden piiriin pääoman vapaan liikkuvuuden sijasta?

Tän lisäksi jäi häiritsemään palveluiden vapaan liikkuvuuden kohdalla se, että palveluiden käyttäjinä voi olla mm. turistit, mutta eikös esim matkatoimistot ja muu tämmönen ole yleensä aika jatkuvaa ja säännöllistä toimintaa siinä kyseisessä maassa, mikä taas ei mielestäni sovi palveluiden kuvaukseen toiminnan satunnaisuudesta ja väliaikaisuudesta. Vai oonko vaan luonut ongelman tyhjästä?

Cassis de Dijonin pakottavat vaatimukset... sovellan näitä tapauksissa vain, jos kyseessä on vain tavaroiden tuonti, kotimaisia ja tuontitavaroita kohdellaan samoin ja rajoitus kohdistuu vain tuotevaatimuksiin? Vai onko vaan toiveajattelua, että olisi ihan näin helppoa? Jotenkin koko jaottelu näihin pakottaviin vaatimuksiin ja SEUT36 rajoitusperusteisiin on hämärä, kun molemmat hyppii esiin vuorotellen ja meinaa mennä sekaisin, että milloin puhutaan mistä.

[janne]

Mulla jäi vielä eilisestä kurssikerrasta huolimatta vähän auki toi golden shares -systeemi. Miten sillä siis voi olla vaikutusta pääomien vapaaseen liikkuvuuteen?

Sillä voi olla, jos erityisosakkeisiin liittyy joku sellainen oikeus, jolla valtio tms. käytännössä voi puuttua esim. yrityksen päätöksentekoon yli sen, mihin omistusosuus muutoin antaisi mahdollisuuden. Kirjassakin viitataan Federconsumatori-tapauksiin, joten käytän niitä esimerkkinä. Noissa oli kyse Milanon kaupungin alunperin omistamasta kaasu- ja sähköyhtiöstä. Yhtiö oli myöhemmin listattu pörssiin ja Milanon kaupunki oli laskenut omistusosuutensa 33 prosenttiin. Yhtiöjärjestystä oli kuitenkin muutettu siten, että Milanon kaupungilla käytännössä oli kontrolli yhtiön hallituksen enemmistön nimittämiseen. Eli käytännössä kaupungilla oli suhteettoman suuri määräysvalta omistusosuuteensa nähden. EY-tuomioistuin katsoi, että tämä "on omiaan saamaan muista jäsenvaltioista peräisin olevat suorat sijoittajat luopumaan sijoituksesta yhtiön pääomaan", koska noilla erityisosakkeilla Milanon kaupunki saattoi rajoittaa muiden omistajien määräysvaltaa. Eli suoranaisesti tuollainen ei siis pääomien liikkeitä tietenkään estä valtioiden välillä, vaan lähinnä tuossa on kyse siitä, että järjestely johtaa siihen, että tuollainen yhtiö on sijoituskohteena vähemmän houkutteleva tuon järjestelyn vuoksi, mikä puolestaan johtaa siihen, että pääomien vapaa liikkuvuus tosiasiassa häiriintyy.

Entä voisiko saada jonkun simppelin esimerkin tosta selvän vaikutusvallan testistä. Kun en oikeen ymmärrä minkä takia sellaiset yhtiöomistukset, jotka antavat omistajalleen todellisen kontrollivallan yhtiön toimintaan, kuuluvat sijoittautumisvapauden piiriin pääoman vapaan liikkuvuuden sijasta?

Kirjassa on mainittu Baars-tapaus, joten käytetään sitä esimerkkinä tässä. Siinä oli kyse hollantilaisesta henkilöstä, joka omisti kaikki Irlannissa toimivan irlantilaisen yrityksen osakkeet. EY-tuomioistuin totesi tuossa, että "sijoittautumisvapauteen kuuluu jäsenvaltion kansalaisen oikeus perustaa ja johtaa yrityksiä ja erityisesti yhtiöitä jossakin toisessa jäsenvaltiossa. Jäsenvaltion kansalainen käyttää sijoittautumisoikeuttaan, kun hän omistaa yhtiöstä, jonka kotipaikka on jossakin toisessa jäsenvaltiossa, sellaisen osuuden tai määrän osakkeita, joka antaa hänelle vaikutusvaltaa yhtiön päätöksiin ja toimintaan.".

Tuossa tapauksessa henkilö omisti toisessa jäsenvaltiossa toimivan yrityksen kokonaan ja käytännössä päätti yrityksen toiminnasta. Selvä vaikutusvalta, siis. Eli käytännössä henkilö oli ryhtynyt harjoittamaan toisessa jäsenvaltiossa "itsenäistä taloudellista toimintaa". Tätä voi verrata siihen, että piensijoittaja omistaa vaikkapa muutaman jonkun toisen jäsenvaltion yrityksen osakkeen, ts. niin pienen määrän, ettei hänellä käytännössä ole mitään vaikutusvaltaa yrityksen toimintaan. Tällöin kyse ei ole sijoittautumisoikeuden käyttämisestä vaan pääomien vapaasta liikkuvuudesta.

Avasiko tämä? Palaan noihin muihin kysymyksiin myöhemmin!

[MinnaK]

Avasiko tämä? Palaan noihin muihin kysymyksiin myöhemmin!

Jes nyt selkis! Kiitos!

[Lexikon]

Moikka!

Dassonville-tapauksessa mainitaan täydellisen alueellisen markkinajaon olevan kilpailuoikeudellisen oikeuskäytännön nojalla kielletty. Sen sijaan yksinmyyntisopimukset, jotka sallivat kansalliseen lainsäädäntöön perustuvan alueellisen markkinajaon hyväksikäytön, olivat päteviä. Saisikohan näitä käsitteitä vähän avattua: mikä ero on yksinmyyntisopimuksilla ja alueellisella markkinajaolla ja missä menee raja siihen, milloin erilaiset markkinajaot muuttuvat kielletyiksi?

Cassis de Dijon -ratkaisussa EY-tuomioistuin katsoi, ettei SEUT 37 artiklan määräyksellä ole vaikutusta kansallisiin säännöksiin, jotka eivät koske monopolin yksinoikeuden käyttämistä, vaan alkoholijuomien tuotantoa ja kaupan pitämistä riippumatta siitä, kuuluvatko ne monopolin alaan. Mietityttämään jäi, milloin alkoholijuomien tuotanto ja kaupan pitäminen sitten koskee monopolin yksinoikeuden käyttämistä?