Olisiko mahdollista saada pieni selventävä tietoisku julkisoikeudellisesta oikeushenkilöstä?
Onko ELY-keskus julkisoikeudellinen oikeushenkilö? Entä ovatko esimerkiksi ELY-keskuksissa työskentelevät luonnolliset henkilöt viranomaisia? Kela ja yliopistot ovat itsenäisiä julkisoikeudellisia laitoksia, ovatko ne silti julkisisoikeudellisia oikeushenkilöitä?
Näihin asioihin juutuin kirjassa s.36 >>> ja auttaisi paljon jos ymmärtäisin nämä selkeämmin.... Kiitos jo etukäteen
ja pahoittelut siitä, että kysymykseesi vastaamisessa on kestänyt näin pitkään! Koetan olla mahdollisimman selkeä avatessani seuraavassa hallinto-oikeuden kirjassa esitettyjä ajatuksia, vaikka tämä julkisoikeudelliset oikeushenkilöt/viranomaiset/virkamiehet-toimivaltajaottelu onkin kirjassa ehkä hiukan epäselvästi selitetty.
1. Julkisyhteisöt (valtio, kunnat) ja itsenäiset julkisoikeudelliset laitokset (Kela, yliopistot) ovat molemmat julkisoikeudellisia oikeushenkilöitä. Tämä todetaan suoraan kirjassa sivulla 36 toisiksi alimmalta riviltä lähtien. Tämä on kirjan tarkastelussa julkisen vallan organisoitumisen korkein taso.
2. Toisella tasolla julkisoikeudellisen oikeushenkilön alla ovat viranomaiset, jotka ovat julkisyhteisöjen ja itsenäisten julkisoikeudellisten laitosten toimielimiä, joille kuuluu hallinnollisia tehtäviä ja toimivaltaa niiden toteuttamiseen (s. 37, kolmannen kappaleen alku). Julkisoikeudellinen oikeushenkilö siis koostuu useammasta viranomaisesta, jotka suorittavat sen tehtäviä. Näillä viranomaisilla ei ole omaa oikeushenkilöyttä (ja sen mukanaan tuomia oikeuksia ja velvollisuuksia), vaan ne tukeutuvat siihen julkisoikeudelliseen oikeushenkilöön, jonka osana toimivat.
ELY-keskus mainitaan kirjassa vasta sivulla 40, jossa käsitellään jo eri asiaa eli julkisen vallan jakoa viranomaiskoneiston osien mukaan. Tuossa yhteydessä kerrotaan niiden olevan valtion alueellisesta yleishallinnosta vastaavia viranomaisia, jotka toimivat usean eri ministeriön ohjauksessa (= alla) ja kuuluvat valtion viranomaiskoneiston kolmanteen tasoon ylhäältä lukien: hallitustaso, keskushallintotaso, aluehallintotaso. Tästä voidaan mielestäni varsin vahvasti päätellä, että ELY-keskukset ovat viranomaisia, jotka muodostavat osan valtioksi kutsutusta julkisoikeudellisesta oikeushenkilöstä eikä niillä ole omaa erillistä oikeushenkilöasemaa vaan ne toimivat osana valtiota, sen "suojissa".
3. Kolmannella tasolla toimivaltajaottelussa ovat viranomaisissa työskentelevät yksittäiset luonnolliset henkilöt, virkamiehet (kutsutaan kunnan virkasuhteissa viranhaltijoiksi). Virkamiehet ja viranhaltijat käyttävät viranomaisen toimivaltaa, ja tämä puolestaan käyttää julkisoikeudellisen oikeushenkiön toimivaltaa eli se tavallaan palautuu yksittäisen toimijan tasolta takaisin suurimman yksikön toimivaltaan. Koivisto toteaa s. 37 viimeisessä kappaleessa, että myös yksittäinen virkamies saattaa muodostaa viranomaisen, jos kyse on pienemmästä (yhden ihmisen kokoisesta yksiköstä) kuten tasa-arvo- tai tietosuojavaltuutettu, muutoin on kuitenkin tehtävä ero virkamiehen (yksittäinen luonnollinen henkilö) ja viranomaisen (kokonainen toimielin) välille.
ELY-keskuksessa työskentelevät luonnolliset henkilöt eivät siis ole viranomaisia (ELY-keskus on) vaan virkamiehiä.
Tässä kohtaa saattaa hämmentää s. 37 toiseksi viimeisen kappaleen lause (sen 4-5 viimeiset rivit), jossa kerrotaan, että kunnan viranomainen voi olla toimielin, luottamushenkilö tai viranhaltija. Tässä Koivisto saattaa viitata joko samanlaisiin yhden henkilön muodostamiin viranomaisiin kuin valtionhallinnossa tai sitten kunnallisella puolella käsite kattaa myös viranhaltijat eli on joustavampi kuin valtion viranomais/virkamies-jaottelu. Itse taipuisin siihen, että kun asia on ilmaistu näin suoraan, niin meidän täytyy lähteä asetelmasta, jossa Koivisto on todella tarkoittanut kaikkien kunnan viranhaltijoiden olevan myös viranomaisia.
Eli summaten: koko tätä julkisoikeudellisten oikeushenkilöiden ja viranomaisten kuviota kannattaa lähestyä tasoajattelun avulla: ylimpänä ovat nuo julkisoikeudelliset oikeushenkilöt, joiden valtaa käyttävät viranomaiset niiden osina, ja joiden valtaa käyttävät puolestaan virkamiehet näiden työntekijöinä.
Sivulta 39 alkavassa viranomaiskoneiston kuvauksessa (joka siis on, muistakaa, ihan oma katsantotapansa tähän samaan asiaan!) luetelluista viranomaisista siis vain valtio, kunnat, kuntayhtymät ja julkisoikeudelliset laitokset (s. 42) ovat julkisoikeudellisia oikeushenkilöitä, muut viranomaiskoneiston osat ja tasot ovat viranomaisia ja viime kädessä virkamiehiä.
Toivottavasti tämä valaisi asiaa, kysy jos jäi vielä epäselväksi!
Minulla olisi kysymys s. 109 sääntelyvarauksesta ja/tai muotoamisvarauksesta. Kirjoittajan mukaan termit viittaavat säätämisjärjestykseen, eli onko tavallinen lainsäätämisjärjestys vai perustuslainsäätämisjärjestys. Onko niin, että molemmat termit koskevat tavallista lainsäätämisjärjestystä? Vai onko jälkimmäinen perustuslainsäätämisjärjestyksen mukaan? Mielestäni tähän ei löydy vastausta. Lisäksi kysyisin, tuleeko tuomioistuinpäätös-esimerkkejä muistaa ulkoa (tyyliin esim. KHO 2011:107)?
Minulla olisi kysymys s. 109 sääntelyvarauksesta ja/tai muotoamisvarauksesta. Kirjoittajan mukaan termit viittaavat säätämisjärjestykseen, eli onko tavallinen lainsäätämisjärjestys vai perustuslainsäätämisjärjestys. Onko niin, että molemmat termit koskevat tavallista lainsäätämisjärjestystä? Vai onko jälkimmäinen perustuslainsäätämisjärjestyksen mukaan? Mielestäni tähän ei löydy vastausta. Lisäksi kysyisin, tuleeko tuomioistuinpäätös-esimerkkejä muistaa ulkoa (tyyliin esim. KHO 2011:107)?
Kiitos vastauksesta etukäteen.
Hei anma,
ja tervetuloa foorumille!
Tuo sivu 109 on tosiaan hiukan epäselvä sisällöltään. Kun sen nyt itse luin, niin minulle ainakin tulee tuosta kirjoittajan lauseesta, joka alkaa "Mainituilla termeillä viitataan säätämisjärjestykseen:" (4. kappaleen viimeinen virke) mieleen, että hän viittaa tässä "termeillä" sääntely- ja muotoamisvarauksen sijasta edellisessä virkkeessä mainittuihin lainsäätäjään ja perustuslainsäätäjään. Eli Koivisto koettaa tässä sanoa, että vaikka eduskunnalla on nämä molemmat roolit (säätää sekä lakeja että voi muuttaa perustuslakia), niin jotta kaikkea perusoikeuksien yksityiskohdista säätämistä ei tarvitsisi aina toteuttaa vaikeutetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä, siirtää se perustuslainsäätäjänä sääntely- ja muotoamisvarauksen muodossa itselleen lainsäätäjänä valtaa muokata perusoikeuden käytännön sisältöä ja toteutusta tavallisilla eduskuntalaeilla.
Hankala selittää, mutta ainakin omasta mielestäni siis sekä sääntely- että muotoamisvarausta käytetään tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä (ja nimenomaan jotta ei tarvitsisi aina turvautua raskaaseen perustuslainsäätämisjärjestykseen).
Mitä tulee Korkeimman hallinto-oikeuden tapauksista poimittuihin esimerkkeihin: niiden sisältö kannattaa ehdottomasti opetella. Jos koekysymysten tekijä on viekas, hän saattaa hyvin hyödyntää jossain esimerkkitapauksessa esiintyviä seikkoja tai koekysymyksessä saattaa olla pitkällekin meneviä yhtäläisyyksiä jonkin esimerkin kanssa. Mitä tulee itse päätösnumeroihin (KHO 2011:107), niin en voi täysin absoluuttisesti sanoa, etteikö niilläkin voisi olla merkitystä, mutta en ensimmäisenä keskittyisi niiden opetteluun vaan tapausten sisältöön. Hyvin, hyvin suurella todennäköisyydellä kokeessa ei pyydetä "selittämään tapauksen KHO 2011:107 oikeudellista ongelmaa auki" - eli viittaus tapaukseen, jos sellainen tulee, ei perustu tuohon päätösnumeron muistamiseen.
Linkistä löytyy (mielestäni) erittäin hyvät yliopiston luentokalvot jotka ilmeisestikkin perustuvat Olli Mäenpään kirjaan. Ts. siellä on paljon samaa asiaa kuin Jhh-kirjassa, tosin ei ihan 1:1. Suosittelen kuitenkin katsomaan, koska tosiaan ainakin omasta mielestäni siitä saa hyvin tiivistetyn kuvan osasta kirjan asioita.
Johdatus hyvään hallintoon kirjan sivut 85-86 subjektiiviset oikeudet
Alkaen s.85 kolmas kappale
Sanotaan että subjektiivisten oikeuksien toimintamekanismi lainsäädännössä voi noudattaa kahdenlaista kaavaa.
1.Oikeus saada myönteinen päätös esimerkki päivähoito
2.aktiivinen velvollisuus toteuttaa oikeus esimerkki elinkeinovapauden kunnioittaminen, ilman erillistä hakemusta
Näiden jälkeen viimeisessä kappaleessa; Vastaavasti subjektiivisia oikeuksia on lainsäädännössä säännelty kahdella eri tavalla: Joko yksilöllä voi olla oikeus saada jokin etu tai palvelu tai viranomainen voi olla velvollinen toteuttamaan sen. Jatkuen s.86 toisen kappaleen loppuun.
Niin onko siis nyt koko ajan kyse yhdestä ja samasta luokittelusta? Eli Kohdat 1-2. Ja sitten se s.86 ensimmäinen kappale onko siinä kyse siis aktiivisen velvollisuuden toteuttamisesta ja toisessa kappaleessa oikeus saada myönteinen päätös
Jos asia on näin niin sitten tuo on vaan hitsin epäloogisessa järjestyksessä kirjoitettu sinne 86 sivulle
elizabeth kirjoitti:
Niin onko siis nyt koko ajan kyse yhdestä ja samasta luokittelusta? Eli Kohdat 1-2. Ja sitten se s.86 ensimmäinen kappale onko siinä kyse siis aktiivisen velvollisuuden toteuttamisesta ja toisessa kappaleessa oikeus saada myönteinen päätös
Jos asia on näin niin sitten tuo on vaan hitsin epäloogisessa järjestyksessä kirjoitettu sinne 86 sivulle
Juurikin näin, Koivisto puhuu koko ajan samoista kahdesta kategoriasta ja kyllä, tuo järjestys muuttuu epäloogisesti tuossa kesken matkan.
S.38
Mites nyt on tuon oikeudellisen vastuun kanssa? Siis jos viranomainen tai siis siellä joku virkamies tekee virkavirheen tai jonkun rikosoikeudellisen rikkomuksen niin ketä siitä nyt sitten rangaistaan?
Viranomaisessa tapahtunut virhe tai rikkomus niin vastuuseen julkisoikeudellinen oikeushenkilö?
Kun rikoslain mukaan oikeushenkilön (eli ilmeisesti tässä tapauksessa viranomainen?)
rangaistusvastuuta ei voida kohdistaa julkisoikeudelliseen oikeushenkilöön, jos oikeushenkilö tekee julkisen vallan käytössä rikoksen. Viranomainen siis joutuu itse vastuuseen esim virkamiehen tekemästä virheestä?!
Hirveen epäselvästi taas muotoiltu mut toivottavasti kysymykset aukeaa edes vähän
