anma kirjoitti:Hei!
Tekijänoikeussuojan rajoituksia ja lähioikeuksia koskevat osiot ovat toistaiseksi vaikuttaneet kirjassa osin haastavilta. Ajattelin siis kysyä ainakin aluksi niihin liittyviä kysymyksiä täällä. Vaikeimmat kohdat ovat mielestäni usein yksityiskohtaisia ja haastavia sanamuodolta, joten ei avaudu, mitä tarkoitetaan. Neuvoja, please.
Hei,
esitit todella pahoja kysymyksiä, siksi vastaamisessa on kestänyt näin pitkään, mistä pahoitteluni. Koetan nyt vastata kysymyksiisi mahdollisimman selkeästi, mutta tässä kohtaa pitää huomauttaa, että immateriaalioikeuksille tyypilliseen tapaan vastauksiin sisältyy aimo annos teknistä rajanvetoa sekä todella kiperiä tulkinnallisia kysymyksiä, joista osaan on saatavissa jotakin johtoa esim. tekijänoikeuslain esitöistä (= hallituksen esityksestä), osaan ei. Tässä esittämäni näkemykset ovat myös tulkintoja Pihlajarinteen kirjoituksesta, joten muista etteivät nämä välttämättä ole "totuuksia" pääsykoetta ajatellen - vaikka toivottavasti hiukan selventävätkin kokonaiskuvaa asiasta.
anma kirjoitti:1. s. 75 käsitellään teoksen kappaleen valmistamista yksityiseen käyttöön. Tähän säännökseen poikkeus on, ettei se koske "tietokoneella luettavassa muodossa olevaa tietokoneohjelmaa, tietokoneella luettavassa muodossa olevan kappaleen valmistamista tällaisessa muodossa olevasta tietokannasta eivätkä rakennusteoksen valmistamista". Kysymys: mikä voi olla tietokannasta valmistettava kappale? Lisäksi: s. 83 Muita rajoituksia -kohdassa todetaan, että tietokoneohjelman laillisesti hankkinut saa valmistaa ohjelmasta sellaiset kappaleet ja tehdä ohjelmaan sellaisia muutoksia, jotka ovat tarpeen ohjelman käyttämiseksi aiottuun tarkoitukseen. Voisiko näitä kohtia jotenkin selventää suhteessa toisiinsa? Eivätkö kaikki tietokoneohjelmat ole luettavassa muodossa vai miten on mahdollista, että ensimmäisessä kohdassa ei saa valmistaa luvatta kappaleita ja toisessa saa..?

Oikeastaan samasta tietokoneella luettavassa muodossa olevasta tietokoneohjelman kappaleesta on myös hämäräksi jäävä kohta s. 76, jossa ko. teos on poikkeus konsumoitumissääntöön, koska sitä ei saa saattaa yleisön saataviin lainaamalla. En ymmärrä, miksi se on "lainaamalla" eikä "levittämällä"?
1. "Tietokoneella luettavassa muodossa olevan kappaleen valmistamista tällaisessa muodossa olevasta tietokannasta" viittaa sähköisessä muodossa olevan tietokantaohjelmiston, vaikkapa cd-rom-levyllä olevan sähköisen tietosanakirjan tai karttatietokannan, kopioimiseen sähköiselle tallennusvälineelle (esimerkiksi toiselle cd-levylle, muistikortille, ulkoiselle kovalevylle jne.), josta se on tietokoneella luettavissa. Laissa mainittu "luettava muoto" ei aukea ennen kuin tutustuu hallituksen esitykseen, josta paljastuu, että sillä "
tarkoitetaan ohjelmaa, joka on tallennettu tietovälineelle siten, että sitä voidaan sellaisenaan käyttää ohjaamaan tietokoneen toimintaa. Tässä yhteydessä puhutaan usein myös konekielisestä ohjelmasta." Ohjelma voi myös olla alku- eli lähdekielisessä muodossa, jolloin sen "
sisältämät käskyt ovat jollain ohjelmointikielellä kirjoitettuna muodossa, joka on vielä ihmisen luettavissa." Luettavuus riippuu siis tässä siitä, onko kyseinen ohjelma jo käännetty ihmiskoodarin jollain ohjelmointikielellä (esim. C, Java, Pascal, Python) kirjoittamasta versiosta kääntäjä-ohjelmalla konekieliseksi ohjelmaksi, jota käyttöjärjestelmä (Windows, Mac OS X, Linux/Unix) osaa lukea.
Konekielisessä muodossa olevaa eli luettavissa olevaa ohjelmaa ei siis TekijäL 12 §:n nojalla
luvatta kopioida edes yksityiseen käyttöön. TekijäL 26 § näyttää puolestaan ensi lukemalta siltä, että se on kirjoitettu kumoamaan tämä 12 §, mutta nyt on huomattava, että se on muotoiltu "Joka on
laillisesti hankkinut tietokoneohjelman" (25 §:n 1 momentti) ja "Se,
jolla on oikeus käyttää tietokoneohjelmaa/tietokantaa" (25 §:n 2-4 momentti). Nämä molemmat ilmaisut tarkoittavat hallituksen esityksen mukaan samaa käyttäjäjoukkoa: sitä, joka "
on laillisesti hankkinut tietokoneohjelman. Säännös kattaa paitsi ohjelman myynnin tai vastaavan luovutuksen myös ohjelman käyttöoikeuden luovutuksen. Jos ohjelman käyttäjä esimerkiksi myy omistamansa ohjelman kappaleen edelleen tai hänen sopimukseen perustuva käyttöoikeutensa lakkaa, hän ei voi enää hyödyntää ohjelmaa säännöksen nojalla." Itse tulkitsen tätä nyt niin, että ratkaisevaa TekijäL 25 §:n j-k alakohtien oikeuksissa on se, että ne taataan ohjelman ostaneelle/vuokranneelle tai sen käyttöoikeuden saaneelle - kyseessä on siis tilanne, jossa tietokoneohjelman valmistaja ohjelman myydessään, lisensoidessaan jne. antaa ohjelman käyttäjälle täten luvan ohjelman käyttöön ja siten nämä TekijäL 25 §:ssä annetut oikeudet, joita ei voi rajoittaa edes sopimuksella. TekijäL 12 §:ssähän on ilmaus "luvatta", joka viittaa siihen, että ohjelmasta ei voi valmistaa edes yksityiseen käyttöön kopiota ilman valmistajan lupaa - jollainen saadaan kun ohjelma hankitaan laillisesti ostamalle, vuokraamalla tai lisenssillä (käyttöoikeus). TekijäL 25 §:n mukaiset oikeudet ovat voimassa vain niin kauan kuin omistus-, vuokra- tai käyttöoikeus on voimassa.
Mitä tulee TekijäL 19 §:n konsumoitumissääntöön: levittämällä = myymällä, vuokraamalla, lainaamalla, jne. Eli tietokone-ohjelman saa myydä edelleen ilman lupaa sen jälkeen, kun se on ensimmäisen kerran myyty Euroopan talousalueella, mutta säännöksen 3 momentin poikkeuksen vuoksi ohjelmaa ei kuitenkaan saa levittää lainaamalla. 2 momentin yleiskiellon mukaisesti myös vuokraaminen on kielletty ilman lupaa. Kyse on siis ainoastaan siitä, mitä levitystapoja konsumoituminen tietokoneohjelmien osalta koskee.
anma kirjoitti:2. Voisiko selventää sopimuslisenssiä käsittelevää kohtaa (s.87): "Radio- ja televisiolähetysten edelleen lähettämisestä säädetään TekijäL (..) Lähetykseen sisältyvän teoksen saa lähetystä muuttamatta sopimuslisenssin nojalla lähettää edelleen yleisön vastaanotettavaksi samanaikaisesti alkuperäisen lähetyksen kanssa". Jokin esimerkki?
Janne mainitsikin tuossa jo samanaikaisen nettistriimauksen. Alun perin tämä säännös otettiin lakiin satelliitti- ja kaapelikanavilla tapahtuvia simultaanilähetyksiä koskien. Esimerkiksi suuri konsertti (Euroviisut) tai urheilutapahtuma (Jääkiekon MM-kisat) saatetaan lähettää edelleen useisiin eri maihin alkuperäisen lähettäjäyhtiön kotimaista kuvaa hyödyntäen (tällöin kuvaan lisätään tietysti kohdemaan kielinen juonto/selostus, mutta kuva on sama kaikkialla).
anma kirjoitti:3. Lähioikeudet (s. 88-89). Äänitallenteen suoja-aika on 70 vuotta esityksen ensimmäisestä julkaisusta tai siitä, kun tallennettu esitys saatettiin laillisesti yleisön saataviin muutoin kuin tallenteen kappaleita levittämällä (välitettiin). "Tämä edellyttää, että tallennettu esitys julkaistaan tai saatetaan sanotulla tavalla yleisön saataviin ennen kuin esitysvuodesta on kulunut 50 vuotta". Siis ilmeisesti esimerkiksi äänitallenteen voi saattaa yleisölle esim. radion kautta. Tarkoittaako tuo jälkimmäinen virke puolestaan taas, että esitys tulee uudelleen julkaista tai saattaa yleisön saataviin ennen kuin 50 vuotta on kulunut?

Vai pikemminkin niin, että siinä tarkoitetaankin alkuperäistä esitystä, jota ei ole vielä tehty äänitallenteeksi ja jonka esitysvuodesta ei saa kulua yli 50 vuotta?
Tuolla tarkoitetaan jälkimmäistä kahdesta vaihtoehdostasi. Hallituksen esityksessä on annettu esimerkki, jossa äänitallenne ensimmäisen kerran julkaistaan tai saatetaan yleisön saataviin muutoin kuin tallenteen kappaleita levittämällä vasta 49 vuoden kuluttua tallentamisesta (eli tallenne on siis maannyt tekijän kotona hyllyssä tai levy-yhtiön varastossa koko tuon ajan): 70 vuoden suoja-aika lähtee käyntiin tuosta hetkestä. Teoriassa äänitallenteen maksimisuoja-aika on siis 120 vuotta, koska julkaisun tai välittämisen tulee tapahtua ennen 50 vuoden rajapyykkiä, jotta suoja-aikaan voi vedota. Huomioi, että tämä koskee vain äänitallenteita - kuvatallenteiden osalta suoja-aika toimii samalla logiikalla, mutta on 50 vuotta.
Välittäminen tarkoittaa tässä juurikin esim. radion tai television välillä tapahtuvaa yleisön saataviin saattamista. Välittäminen on TekijäL:ssa käsitetty siten, että se tapahtuu välimatkan päästä (eli lähettäjä ja vastaanottaja eivät ole samassa paikassa), se siis näin ollen eroaa levittämisestä.
anma kirjoitti:4. Äänitallenteen pakkolisenssisäännös (kaikista käsittämättömin): 2. 91 "Äänitallennetta voidaan käyttää 1)välittömästi tai välillisesti julkisessa esityksessä 2) alkuperäisessä yleisölle välittämisessä muulla tavoin kuin siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada tallennettu esitys tai aineisto saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana ja 3) radio- tai televisiolähetyksen samanaikaiseen ja muuttamattomaan edelleen lähettämiseen yleisön vastaanotettavaksi." Todella haastava kohta, voisiko joku selittää näitä kaikkia?
1) Välitöntä esittämistä on hallituksen esityksen mukaan äänitallenteen soittaminen esim. diskoteekissa tai levyautomaatissa, välillistä esittämistä puolestaan äänitallenteen soittaminen radiosta esim. hotellissa, ravintolassa tai kahviossa. 2) Hallituksen esityksen mukaan tämän kakkostyypin merkittävimmät esimerkit ovat radio- ja televisiolähetykset (äänitallenteen tapauksessa siis radio) sekä tietoverkoissa (= internetissä) tapahtuva välittäminen, niin kauan kuin kyse ei ole palvelusta, jossa yleisö voi pyynnöstä kuulla äänitteen (= valitsemassaan paikassa ja valitsemanaan aikana eli välittäminen yleisölle pyynnöstä). 3) Tässä on kyse jo aiemmin mainitusta alkuperäisen lähetyksen kanssa samanaikaisesti tapahtuvasta striimauksesta nettiin tai esim. satelliitti- ja kaapelikanaville (kotimaassa tai ulkomailla).