Kysymyksiä immateriaalioikeuden kirjasta

[Aisomark]

Spammaan nyt ihan urakalla näitä imman kysymyksiä. Sivulla 68 mainitaan, että teknisen toimenpiteen kiertokieltoa ei sovelleta, jos teoksen kappaleen laillisesti hankkinut kiertää teknisen toimenpiteen saadakseen teoksen kuultavilleen/nähtävilleen. Mikä olisi tuollainen tilanne? Joku virhetilanne, jossa ostetussa teoskappaleessa on vieläkin suojaus päällä? Miksi silloin ei saa valmistaa varmuuskopiota hyllyyn?

Lainaan alkuun sinulle hallituksen esityksestä kyseisen lainkohdan tarkat perustelut, jotta näet miten hankala niistäkin on välillä hakea apua tällaisten asioiden tulkinnalle:


"Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan lisäksi säännöstä, jonka mukaan teknisen suojauksen kiertämiskielto ei koske sellaista kiertämistä, jonka teoksen kappaleen laillisesti hankkinut tai haltuunsa saanut suorittaa teoksen saamiseksi kuultavilleen tai nähtävilleen. Teoksesta, jota suojaava tekninen toimenpide on kierretty teoksen saamiseksi kuultaville tai nähtäville, ei saa valmistaa kappaletta.

Ehdotettavan säännöksen tarkoituksena on, että teknisesti suojatun teoksen saaminen kuultaville tai nähtäville olisi mahdollista sellaisissa tapauksissa, joissa teoskappaleen omistusoikeus on hankittu tai teoksen kappale saatu haltuun laillisella oikeustoimella. Jos teoskappaleen haltuun saaminen edellyttää maksun maksamista tai muiden ehtojen täyttämistä, teknistä suojausta ei saisi kiertää, ennen kuin maksu on maksettu tai ehdot täytetty. Säännöstä ei sovelleta tietoverkoissa välitettyyn aineistoon.

Teknisen toimenpiteen kiertämisen teoksen saamiseksi nähtäville tai kuultaville saa suorittaa teoksen laillisesti hankkinut tai haltuunsa saanut. Hänen pyynnöstään kiertämisen saa suorittaa myös muu henkilö.

Teknisen suojauksen kierto teoksen saamiseksi nähtäville tai kuultaville ei ehdotettavan 3 momentin jälkimmäisen virkkeen mukaisesti oikeuta teoksen kappaleen valmistamiseen. Kiellettyä on siten esimerkiksi teoksen kappaleen valmistaminen yksityiseen käyttöön teoksesta, jota suojaava tekninen suojaus on 3 momentin nojalla kierretty."


Eli tuosta lukemalla pykälän tarkoitus ei ehkä vielä ihan selviä. Taustalla on kuitenkin aika lailla olettamasi tapainen logiikka. Yleensähän nämä tehokkaat tekniset toimenpiteet asetetaan yleisölle levitettäviin teoskappaleisiin estämään niiden laitonta kopiointia. Tällöin, jos henkilö hankkii levynsä laillisesti kaupasta ja kopioinnin estävä suojaus estää levyn normaalin käytön (huomaa lainkohdan muotoilu "kuultaville tai nähtäville" eli normaalia käyttöä lienevät kuunteleminen ja katseleminen), saa suojausta tosiaan kiertää saadakseen levyn sisällön aiotusti käyttöönsä - mitäpä kukaan tekisi musiikki-cd:llä, jos sitä ei voi kuunnella? Siksi tuo poikkeus.

Mitä tulee siihen, miksei suojauksen kierron jälkeen teoskappaleesta saa valmistaa kopiota: koko tehokkaan teknisen toimenpiteen ideahan on yleensä estää kopioiden valmistaminen. Tällainen suojattu teoskappale on siis itsessään poikkeus tekijänoikeuslain pääsääntöiseen rajoitukseen, että teoksesta saa valmistaa kopion yksityiseen käyttöön. Taustalle lienee logiikkana esimerkiksi se, että suojauksen kierron jälkeen tehty kopio on yleensä itsessään suojaamaton ja siitä voi siten tehdä loputtoman määrän muita kopioita yksityiseen tai vaikkapa piraattikäyttöön - eli lailla halutaan estää se, että suojauksen kierto johtaisi suojaamattomien teoskappaleiden syntymiseen ja mahdolliseen monistamiseen.

Ja on muuten käsittämättömän tukala kirja. Varsinkin kaikkien sijamuotovirheiden kanssa.

Juu, kirjoitusvirheitä on valitettavan paljon. Tsemppiä silti kirjan kanssa!

[mansikka]

Kiitos PALJON!

[Aisomark]

Päivän (toivottavasti) viimeinen kysymys. Sivulla 79 Pihlajarinne toteaa: "Taideteoksesta saa ottaa tekstiin liittyviä kuvia sanomalehteen tai aikakauskirjaan selostettaessa päiväntapahtumaa edellyttäen, ettei teosta ole valmistettu sanomalehdessä tai aikakauskirjassa toisinnettavaksi." Mitä tuo tarkoittaa? Mikä voi olla sanomalehdessä toisinnettava teos?

Hallituksen esitys ei tarjonnut tässäkään tapauksessa apua, mutta veikkaisin (ja esitin kurssilla esimerkkinä), että esimerkiksi sanomalehteen tai aikakausijulkaisuun erikseen kirjailijalta tilattu novelli tai runo, joka julkaistaan kokonaisuudessaan tuossa lehdessä, olisi valmistettu siinä toisinnettavaksi eikä tällaista saisi ottaa toiseen mediaan.

Lisäksi seuraavalla sivulla eli sivulla 80 lehdistön lainausoikeudesta sanotaan: "Säännöksessä tarkoitettu sanoma- tai aikakauskirja voi olla perinteisessä tai digitaalisessa muodossa. Kyse tulee kuitenkin olla itsenäisestä uutistuottajasta, jolla on oma sisällöllinen ja toimituksellinen panos julkaistuihin artikkeleihin." Kai tuo toimija on siis lainaaja eikä lainauksen kohde?

Juu, viitataan jälkimmäiseen eli tuohon lainaavaan tahoon.

Kiitos kaikesta ja anteeksi monet kysymykset.

Kysymyksiä varten täällä olemme, joten turhaan anteeksi pyytelet. Pahoittelut omasta puolestani, että vastaukset ovat niin epämääräisiä ja hankalia, immateriaalioikeus on erittäin hankala ja tekninen oikeudenala meille sitä opiskeleville/työksemme tekevillekin.

Tsemppiä viimeisen viikon kiriin!

[mansikka]

KKO:n Finnreactor-tapauksen yhteydessä kirjan lopussa en ainakaan itse bongaa mainintaa siitä, että syytetyt olisi tuomittu teoskappaleen valmistamisesta ja levittämisestä. S. 196 tapausta kuvaavan kappaleen vikassa virkkeessä todetaan, että tapauksessa oli syyllistytty luvattomaan yleisön saataville saattamiseen. Sekä yleisölle välittäminen että levittäminen ovat tekijänoikeuden yksinoikeuden alaisia yleisön saataviin saattamisen muotoja, joten uskon FInnreactor-tapauksessa nimenomaan olleen kyse laittomasta yleisölle välittämisestä. Palvelimen ylläpitäjät eivät missään vaiheessa valmistaneet fyysisiä teoskappaleita, joita olisivat edes voineet levittää.

Tajusin nyt itsekin tuon viimeisen virkkeen. Se mihin viittasin oli noin puolivälissä sivua 196. "Näin ollen verkon ylläpitäjien katsottiin yhdessä toistensa ja verkon käyttäjien kanssa osallistuneen tekijänoikeuden alaisten teosten kappaleiden levittämiseen ja valmistamiseen."

[Aisomark]

KKO:n Finnreactor-tapauksen yhteydessä kirjan lopussa en ainakaan itse bongaa mainintaa siitä, että syytetyt olisi tuomittu teoskappaleen valmistamisesta ja levittämisestä. S. 196 tapausta kuvaavan kappaleen vikassa virkkeessä todetaan, että tapauksessa oli syyllistytty luvattomaan yleisön saataville saattamiseen. Sekä yleisölle välittäminen että levittäminen ovat tekijänoikeuden yksinoikeuden alaisia yleisön saataviin saattamisen muotoja, joten uskon FInnreactor-tapauksessa nimenomaan olleen kyse laittomasta yleisölle välittämisestä. Palvelimen ylläpitäjät eivät missään vaiheessa valmistaneet fyysisiä teoskappaleita, joita olisivat edes voineet levittää.

Tajusin nyt itsekin tuon viimeisen virkkeen. Se mihin viittasin oli noin puolivälissä sivua 196. "Näin ollen verkon ylläpitäjien katsottiin yhdessä toistensa ja verkon käyttäjien kanssa osallistuneen tekijänoikeuden alaisten teosten kappaleiden levittämiseen ja valmistamiseen."

Jaahas, pitäisi selvästi hankkia silmälasit kun en enää edes erota mitä tekstissä selväsanaisesti sanotaan...

Olet oikeassa että noinhan siinä tapauskuvauksessa sanotaan. Katsoin nyt myös tarkemmin noita KKO:n ratkaisuja ja niissä kerrotaan seuraavaa (molemmissa samantyyppisiä asioita, lainaan tässä nyt KKO 2010:48:n sanamuotoa):


"6. Tekijänoikeuslain 2 §:n 3 momentin (404/1961) mukaan yksi tapa saattaa teos yleisön saataviin on teoskappaleen levittäminen, joka tarkoittaa yleensä nimenomaan teoksen fyysisten kappaleiden edelleen jakamista. Korkeimman oikeuden ratkaisussa 1999:115 tekijänoikeuden haltijalle kuuluvan levittämisoikeuden loukkaamisena pidettiin kuitenkin myös menettelyä, jossa elektronisen postilaatikon tietokoneelleen perustanut ja sitä ylläpitänyt henkilö oli sallinut käyttäjien kopioida postilaatikosta tietokoneohjelmistoja.

[...]

8. Korkein oikeus toteaa, että tekijänoikeuslain 2 §:n 3 momentissa (404/1961) mainitun teoskappaleiden levittämisen yleisön keskuuteen on oikeuskäytännössä edeltäkin ilmenevin tavoin katsottu koskevan myös sellaista menettelyä, jossa suojattua aineistoa on sähköisessä muodossa tarjottu yleisölle kopioitavaksi. Korkein oikeus katsoo, ettei tekijänoikeuslaissa säädetyn oikeudenhaltijan suojan tule olla riippuvainen laittoman jakelun teknisestä toteuttamistavasta ja että Finreactor-verkossa tapahtunutta suojattujen teosten jakelua voidaan arvioida tekoaikana voimassa olleen lain mukaan teoskappaleiden levittämisenä."


Eli Pihlajarinteen sivulla s. 56 antama toteamus siitä, että internetissä tapahtuva teoskappaleiden jakaminen ei voi olla levittämistä, on väärä. Se kuvastaa kyllä vanhaa pääsääntöä, mutta KKO on selvästi viimeisten 20 vuoden aikana antamissaan tapauksissa tullut tulokseen, että digitaalinen kopioiden jakaminen on nyt sitten sekin levittämistä.

Joudutte olemaan tältä osin hyvin kieli keskellä suuta vastatessanne. Itse tekisin ehkä niin, että teoskappaleiden levittämisestä puhuttaessa ottaisin tuon Pihlajarinteen kannan, mutta FInnreactorin tapauksesta kysyttäessä tai vastaavan oikeustapauksen tullessa kohdalle ottaisin kyllä tuon KKO:n kannan, kun se kerran on noin selvästi eroava.

[mansikka]

Kiitos

[mansikka]

Osaako joku sanoa tarkempaa vastinetta sui generis -oikeudelle kuin omaa lajiaan tai omaa sukuaan?

[Aisomark]

Osaako joku sanoa tarkempaa vastinetta sui generis -oikeudelle kuin omaa lajiaan tai omaa sukuaan?

No lyhin tapa ilmaista asia (esim. esseessä) on käyttää nimenomaan tuota kirjassakin ollutta "omaa lajiaan/sukuaan"-määritelmää. Oletan nyt kuitenkin, että hait tässä takaa sitä, miten tuota voisi tarkemmin määritellä?

Sui generiksellä viitataan yleensä sellaiseen normiin tai normikokonaisuuteen, joka eroaa muista normeista niin paljon että se muodostaa tavallaan oman kokonaisuutensa. Useimmiten tämä tulee oikeustieteessä ilmi puhuttaessa eurooppaoikeudesta, jossa on jo pitkään katsottu (EUT:n ratkaisuissaan esittämien sanankäänteiden pohjalta), että Euroopan unionin oikeus muodostaa aivan omanlaisensa sui generis-tyyppisen oikeusjärjestyksen, jota ei voida verrata kansallisten oikeusjärjestysten tai kansainvälisen oikeuden normeihin ja johon sisältyy aivan omanlaisiaan periaatteita ja tulkintakäytäntöä.

Kyse on siis siitä, että halutaan korostaa jonkin normiaineksen ainutlaatuisuutta suhteessa muihin päällisin puolin sen kaltaisiin/tasoisiin normeihin verrattuna. Tällaisella normilla ei ole sukulaisia/muita läheisesti sitä muistuttavia normeja, siksipä se on siis "omaa sukuaan".

Vastasiko tämä kysymykseen?

[HenryLlama]

Onko tuossa esittävän taiteilijan suojaa koskevassa tehtävässä kyse s.87 sopimuslisenssistä vaiko s.91 äänitallenteen pakkolisenssistä? Ja miten nuo (TL:n 25 § f 1 mom. ja 25 § h <-> 47 §) säännökset eroavat toisistaan äänitallenteen kohdalla?

Kiitos!

[mansikka]

Vastasiko tämä kysymykseen?

Vastasi. Kiitos.