Varjovalmennus.fi

Hei!

Tekijänoikeussuojan rajoituksia ja lähioikeuksia koskevat osiot ovat toistaiseksi vaikuttaneet kirjassa osin haastavilta. Ajattelin siis kysyä ainakin aluksi niihin liittyviä kysymyksiä täällä. Vaikeimmat kohdat ovat mielestäni usein yksityiskohtaisia ja haastavia sanamuodolta, joten ei avaudu, mitä tarkoitetaan. Neuvoja, please.

1. s. 75 käsitellään teoksen kappaleen valmistamista yksityiseen käyttöön. Tähän säännökseen poikkeus on, ettei se koske "tietokoneella luettavassa muodossa olevaa tietokoneohjelmaa, tietokoneella luettavassa muodossa olevan kappaleen valmistamista tällaisessa muodossa olevasta tietokannasta eivätkä rakennusteoksen valmistamista". Kysymys: mikä voi olla tietokannasta valmistettava kappale? Lisäksi: s. 83 Muita rajoituksia -kohdassa todetaan, että tietokoneohjelman laillisesti hankkinut saa valmistaa ohjelmasta sellaiset kappaleet ja tehdä ohjelmaan sellaisia muutoksia, jotka ovat tarpeen ohjelman käyttämiseksi aiottuun tarkoitukseen. Voisiko näitä kohtia jotenkin selventää suhteessa toisiinsa? Eivätkö kaikki tietokoneohjelmat ole luettavassa muodossa vai miten on mahdollista, että ensimmäisessä kohdassa ei saa valmistaa luvatta kappaleita ja toisessa saa..? Oikeastaan samasta tietokoneella luettavassa muodossa olevasta tietokoneohjelman kappaleesta on myös hämäräksi jäävä kohta s. 76, jossa ko. teos on poikkeus konsumoitumissääntöön, koska sitä ei saa saattaa yleisön saataviin lainaamalla. En ymmärrä, miksi se on "lainaamalla" eikä "levittämällä"?

2. Voisiko selventää sopimuslisenssiä käsittelevää kohtaa (s.87): "Radio- ja televisiolähetysten edelleen lähettämisestä säädetään TekijäL (..) Lähetykseen sisältyvän teoksen saa lähetystä muuttamatta sopimuslisenssin nojalla lähettää edelleen yleisön vastaanotettavaksi samanaikaisesti alkuperäisen lähetyksen kanssa". Jokin esimerkki?

3. Lähioikeudet (s. 88-89). Äänitallenteen suoja-aika on 70 vuotta esityksen ensimmäisestä julkaisusta tai siitä, kun tallennettu esitys saatettiin laillisesti yleisön saataviin muutoin kuin tallenteen kappaleita levittämällä (välitettiin). "Tämä edellyttää, että tallennettu esitys julkaistaan tai saatetaan sanotulla tavalla yleisön saataviin ennen kuin esitysvuodesta on kulunut 50 vuotta". Siis ilmeisesti esimerkiksi äänitallenteen voi saattaa yleisölle esim. radion kautta. Tarkoittaako tuo jälkimmäinen virke puolestaan taas, että esitys tulee uudelleen julkaista tai saattaa yleisön saataviin ennen kuin 50 vuotta on kulunut? Vai pikemminkin niin, että siinä tarkoitetaankin alkuperäistä esitystä, jota ei ole vielä tehty äänitallenteeksi ja jonka esitysvuodesta ei saa kulua yli 50 vuotta?

4. Äänitallenteen pakkolisenssisäännös (kaikista käsittämättömin): 2. 91 "Äänitallennetta voidaan käyttää 1)välittömästi tai välillisesti julkisessa esityksessä 2) alkuperäisessä yleisölle välittämisessä muulla tavoin kuin siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada tallennettu esitys tai aineisto saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana ja 3) radio- tai televisiolähetyksen samanaikaiseen ja muuttamattomaan edelleen lähettämiseen yleisön vastaanotettavaksi." Todella haastava kohta, voisiko joku selittää näitä kaikkia?

Poimin tähän kohdat joista en oikein selviä järkeilemällä. Toivottavasti jotkut osaisivat auttaa ja vastata esim. osaan kysymyksistä. Olen luonnollisesti hyvin kiitollinen avusta!

anma kirjoitti: 2. Voisiko selventää sopimuslisenssiä käsittelevää kohtaa (s.87): "Radio- ja televisiolähetysten edelleen lähettämisestä säädetään TekijäL (..) Lähetykseen sisältyvän teoksen saa lähetystä muuttamatta sopimuslisenssin nojalla lähettää edelleen yleisön vastaanotettavaksi samanaikaisesti alkuperäisen lähetyksen kanssa". Jokin esimerkki?

Hei, lyhyt kommentti yksinkertaisimpaan kysymykseen. Paremmin perillä olevat täsmentäkööt ja vastailkoot muihin

Edelleen lähettämisestä esimerkkinä (ainakin käsittääkseni) voisivat olla vaikka nuo erilaiset tv-lähetyksiä internetin yli reaaliajassa välittävät palvelut. Eli Elisa Viihde ja Soneran vastaava. Tai Yle Areena kanavien live-lähetysten osalta. Näissähän alkuperäinen lähetys lähetetään sellaisenaan internetin yli samaan aikaan kuin se lähetetään vaikkapa antenniverkossa.

anma kirjoitti:Hei!

Tekijänoikeussuojan rajoituksia ja lähioikeuksia koskevat osiot ovat toistaiseksi vaikuttaneet kirjassa osin haastavilta. Ajattelin siis kysyä ainakin aluksi niihin liittyviä kysymyksiä täällä. Vaikeimmat kohdat ovat mielestäni usein yksityiskohtaisia ja haastavia sanamuodolta, joten ei avaudu, mitä tarkoitetaan. Neuvoja, please.

Hei,

esitit todella pahoja kysymyksiä, siksi vastaamisessa on kestänyt näin pitkään, mistä pahoitteluni. Koetan nyt vastata kysymyksiisi mahdollisimman selkeästi, mutta tässä kohtaa pitää huomauttaa, että immateriaalioikeuksille tyypilliseen tapaan vastauksiin sisältyy aimo annos teknistä rajanvetoa sekä todella kiperiä tulkinnallisia kysymyksiä, joista osaan on saatavissa jotakin johtoa esim. tekijänoikeuslain esitöistä (= hallituksen esityksestä), osaan ei. Tässä esittämäni näkemykset ovat myös tulkintoja Pihlajarinteen kirjoituksesta, joten muista etteivät nämä välttämättä ole "totuuksia" pääsykoetta ajatellen - vaikka toivottavasti hiukan selventävätkin kokonaiskuvaa asiasta.

anma kirjoitti:1. s. 75 käsitellään teoksen kappaleen valmistamista yksityiseen käyttöön. Tähän säännökseen poikkeus on, ettei se koske "tietokoneella luettavassa muodossa olevaa tietokoneohjelmaa, tietokoneella luettavassa muodossa olevan kappaleen valmistamista tällaisessa muodossa olevasta tietokannasta eivätkä rakennusteoksen valmistamista". Kysymys: mikä voi olla tietokannasta valmistettava kappale? Lisäksi: s. 83 Muita rajoituksia -kohdassa todetaan, että tietokoneohjelman laillisesti hankkinut saa valmistaa ohjelmasta sellaiset kappaleet ja tehdä ohjelmaan sellaisia muutoksia, jotka ovat tarpeen ohjelman käyttämiseksi aiottuun tarkoitukseen. Voisiko näitä kohtia jotenkin selventää suhteessa toisiinsa? Eivätkö kaikki tietokoneohjelmat ole luettavassa muodossa vai miten on mahdollista, että ensimmäisessä kohdassa ei saa valmistaa luvatta kappaleita ja toisessa saa..? Oikeastaan samasta tietokoneella luettavassa muodossa olevasta tietokoneohjelman kappaleesta on myös hämäräksi jäävä kohta s. 76, jossa ko. teos on poikkeus konsumoitumissääntöön, koska sitä ei saa saattaa yleisön saataviin lainaamalla. En ymmärrä, miksi se on "lainaamalla" eikä "levittämällä"?

1. "Tietokoneella luettavassa muodossa olevan kappaleen valmistamista tällaisessa muodossa olevasta tietokannasta" viittaa sähköisessä muodossa olevan tietokantaohjelmiston, vaikkapa cd-rom-levyllä olevan sähköisen tietosanakirjan tai karttatietokannan, kopioimiseen sähköiselle tallennusvälineelle (esimerkiksi toiselle cd-levylle, muistikortille, ulkoiselle kovalevylle jne.), josta se on tietokoneella luettavissa. Laissa mainittu "luettava muoto" ei aukea ennen kuin tutustuu hallituksen esitykseen, josta paljastuu, että sillä "tarkoitetaan ohjelmaa, joka on tallennettu tietovälineelle siten, että sitä voidaan sellaisenaan käyttää ohjaamaan tietokoneen toimintaa. Tässä yhteydessä puhutaan usein myös konekielisestä ohjelmasta." Ohjelma voi myös olla alku- eli lähdekielisessä muodossa, jolloin sen "sisältämät käskyt ovat jollain ohjelmointikielellä kirjoitettuna muodossa, joka on vielä ihmisen luettavissa." Luettavuus riippuu siis tässä siitä, onko kyseinen ohjelma jo käännetty ihmiskoodarin jollain ohjelmointikielellä (esim. C, Java, Pascal, Python) kirjoittamasta versiosta kääntäjä-ohjelmalla konekieliseksi ohjelmaksi, jota käyttöjärjestelmä (Windows, Mac OS X, Linux/Unix) osaa lukea.

Konekielisessä muodossa olevaa eli luettavissa olevaa ohjelmaa ei siis TekijäL 12 §:n nojalla luvatta kopioida edes yksityiseen käyttöön. TekijäL 26 § näyttää puolestaan ensi lukemalta siltä, että se on kirjoitettu kumoamaan tämä 12 §, mutta nyt on huomattava, että se on muotoiltu "Joka on laillisesti hankkinut tietokoneohjelman" (25 §:n 1 momentti) ja "Se, jolla on oikeus käyttää tietokoneohjelmaa/tietokantaa" (25 §:n 2-4 momentti). Nämä molemmat ilmaisut tarkoittavat hallituksen esityksen mukaan samaa käyttäjäjoukkoa: sitä, joka "on laillisesti hankkinut tietokoneohjelman. Säännös kattaa paitsi ohjelman myynnin tai vastaavan luovutuksen myös ohjelman käyttöoikeuden luovutuksen. Jos ohjelman käyttäjä esimerkiksi myy omistamansa ohjelman kappaleen edelleen tai hänen sopimukseen perustuva käyttöoikeutensa lakkaa, hän ei voi enää hyödyntää ohjelmaa säännöksen nojalla." Itse tulkitsen tätä nyt niin, että ratkaisevaa TekijäL 25 §:n j-k alakohtien oikeuksissa on se, että ne taataan ohjelman ostaneelle/vuokranneelle tai sen käyttöoikeuden saaneelle - kyseessä on siis tilanne, jossa tietokoneohjelman valmistaja ohjelman myydessään, lisensoidessaan jne. antaa ohjelman käyttäjälle täten luvan ohjelman käyttöön ja siten nämä TekijäL 25 §:ssä annetut oikeudet, joita ei voi rajoittaa edes sopimuksella. TekijäL 12 §:ssähän on ilmaus "luvatta", joka viittaa siihen, että ohjelmasta ei voi valmistaa edes yksityiseen käyttöön kopiota ilman valmistajan lupaa - jollainen saadaan kun ohjelma hankitaan laillisesti ostamalle, vuokraamalla tai lisenssillä (käyttöoikeus). TekijäL 25 §:n mukaiset oikeudet ovat voimassa vain niin kauan kuin omistus-, vuokra- tai käyttöoikeus on voimassa.

Mitä tulee TekijäL 19 §:n konsumoitumissääntöön: levittämällä = myymällä, vuokraamalla, lainaamalla, jne. Eli tietokone-ohjelman saa myydä edelleen ilman lupaa sen jälkeen, kun se on ensimmäisen kerran myyty Euroopan talousalueella, mutta säännöksen 3 momentin poikkeuksen vuoksi ohjelmaa ei kuitenkaan saa levittää lainaamalla. 2 momentin yleiskiellon mukaisesti myös vuokraaminen on kielletty ilman lupaa. Kyse on siis ainoastaan siitä, mitä levitystapoja konsumoituminen tietokoneohjelmien osalta koskee.

anma kirjoitti:2. Voisiko selventää sopimuslisenssiä käsittelevää kohtaa (s.87): "Radio- ja televisiolähetysten edelleen lähettämisestä säädetään TekijäL (..) Lähetykseen sisältyvän teoksen saa lähetystä muuttamatta sopimuslisenssin nojalla lähettää edelleen yleisön vastaanotettavaksi samanaikaisesti alkuperäisen lähetyksen kanssa". Jokin esimerkki?

Janne mainitsikin tuossa jo samanaikaisen nettistriimauksen. Alun perin tämä säännös otettiin lakiin satelliitti- ja kaapelikanavilla tapahtuvia simultaanilähetyksiä koskien. Esimerkiksi suuri konsertti (Euroviisut) tai urheilutapahtuma (Jääkiekon MM-kisat) saatetaan lähettää edelleen useisiin eri maihin alkuperäisen lähettäjäyhtiön kotimaista kuvaa hyödyntäen (tällöin kuvaan lisätään tietysti kohdemaan kielinen juonto/selostus, mutta kuva on sama kaikkialla).

anma kirjoitti:3. Lähioikeudet (s. 88-89). Äänitallenteen suoja-aika on 70 vuotta esityksen ensimmäisestä julkaisusta tai siitä, kun tallennettu esitys saatettiin laillisesti yleisön saataviin muutoin kuin tallenteen kappaleita levittämällä (välitettiin). "Tämä edellyttää, että tallennettu esitys julkaistaan tai saatetaan sanotulla tavalla yleisön saataviin ennen kuin esitysvuodesta on kulunut 50 vuotta". Siis ilmeisesti esimerkiksi äänitallenteen voi saattaa yleisölle esim. radion kautta. Tarkoittaako tuo jälkimmäinen virke puolestaan taas, että esitys tulee uudelleen julkaista tai saattaa yleisön saataviin ennen kuin 50 vuotta on kulunut? Vai pikemminkin niin, että siinä tarkoitetaankin alkuperäistä esitystä, jota ei ole vielä tehty äänitallenteeksi ja jonka esitysvuodesta ei saa kulua yli 50 vuotta?

Tuolla tarkoitetaan jälkimmäistä kahdesta vaihtoehdostasi. Hallituksen esityksessä on annettu esimerkki, jossa äänitallenne ensimmäisen kerran julkaistaan tai saatetaan yleisön saataviin muutoin kuin tallenteen kappaleita levittämällä vasta 49 vuoden kuluttua tallentamisesta (eli tallenne on siis maannyt tekijän kotona hyllyssä tai levy-yhtiön varastossa koko tuon ajan): 70 vuoden suoja-aika lähtee käyntiin tuosta hetkestä. Teoriassa äänitallenteen maksimisuoja-aika on siis 120 vuotta, koska julkaisun tai välittämisen tulee tapahtua ennen 50 vuoden rajapyykkiä, jotta suoja-aikaan voi vedota. Huomioi, että tämä koskee vain äänitallenteita - kuvatallenteiden osalta suoja-aika toimii samalla logiikalla, mutta on 50 vuotta.

Välittäminen tarkoittaa tässä juurikin esim. radion tai television välillä tapahtuvaa yleisön saataviin saattamista. Välittäminen on TekijäL:ssa käsitetty siten, että se tapahtuu välimatkan päästä (eli lähettäjä ja vastaanottaja eivät ole samassa paikassa), se siis näin ollen eroaa levittämisestä.

anma kirjoitti:4. Äänitallenteen pakkolisenssisäännös (kaikista käsittämättömin): 2. 91 "Äänitallennetta voidaan käyttää 1)välittömästi tai välillisesti julkisessa esityksessä 2) alkuperäisessä yleisölle välittämisessä muulla tavoin kuin siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada tallennettu esitys tai aineisto saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana ja 3) radio- tai televisiolähetyksen samanaikaiseen ja muuttamattomaan edelleen lähettämiseen yleisön vastaanotettavaksi." Todella haastava kohta, voisiko joku selittää näitä kaikkia?

1) Välitöntä esittämistä on hallituksen esityksen mukaan äänitallenteen soittaminen esim. diskoteekissa tai levyautomaatissa, välillistä esittämistä puolestaan äänitallenteen soittaminen radiosta esim. hotellissa, ravintolassa tai kahviossa. 2) Hallituksen esityksen mukaan tämän kakkostyypin merkittävimmät esimerkit ovat radio- ja televisiolähetykset (äänitallenteen tapauksessa siis radio) sekä tietoverkoissa (= internetissä) tapahtuva välittäminen, niin kauan kuin kyse ei ole palvelusta, jossa yleisö voi pyynnöstä kuulla äänitteen (= valitsemassaan paikassa ja valitsemanaan aikana eli välittäminen yleisölle pyynnöstä). 3) Tässä on kyse jo aiemmin mainitusta alkuperäisen lähetyksen kanssa samanaikaisesti tapahtuvasta striimauksesta nettiin tai esim. satelliitti- ja kaapelikanaville (kotimaassa tai ulkomailla).

Hei!

Haluaisin kysyä sivuilla 98-99 esitellystä EUT:n ennakkoratkaisusta. Pihlajarinne viittaa ratkaisuun esitelläkseen tulkintaohjeet koskien tietokannan määrällisesti ja laadullisesti olennaista osaa. Sivun 98 toisiksi alimmassa kappaleessa ennakkoratkaisu otta kantaa määrälliseen arvioon, minkä ymmärrän. Tämän jälkeen kirjoittaja esittelee laadullisen arvioinnin piirteitä.

Seuraavalla sivulla hän vittaa uudelleen samaan ennakkoratkaisuun ja toteaa: " Arvioitaessa laadullisesti olennaista osaa ei sen sijaan voi olla merkitystä sillä seikalla, onko kopioitu tai uudelleenkäytetty yksittäinen sisältö ollut itsessään erityisen hyödyllinen tai sisällöltään arvokas." Tämä virke ei tunnu jotenkin loogiselta verrattuna edellä esiteltyihin määrällisen arvioinnin kriteereihin. Voiko olla, että tässä yhteydessä pitäisi sanan laadullisesti tilalla olla sana määrällisesti?

Kiitos jeesistä!

Voisiko joku suomentaa kohdan mitä en kyllä ymmärrä: kertakaikkiaan. Samassa lauseessa puhutaan suojan sisällöllisistä rajoituksista ja kielto-oikeudesta.

Immat.oikeudet, sivu 36, 6.3.1.3. Suojan sisällölliset rajoitukset:
"Laajassa merkityksessä ymmärrettynä immateriaalioikeuksien tuottamaa kielto-oikeutta kaventavat - verrattuna teorettiseen, absoluuttiseen kielto-oikeuteen- tosiasiassa kaikki ne lainsäädännössä ja oikeuskäytännössä asetetut kriteerit , joiden täyttyessä kyse voi olla immateriaalioikeuden loukkaamisesta. Niiden perusteella määräytyvät konkreettisen kielto-oikeuden rajat. "

Miks toi lause on niin älyttömän sekava? Tiivistin mielestäni lauseen tähän mutten siltikään ymmärrä:

"Kielto-oikeutta kaventavat tietyt kriteerit, joiden täyttyessä kyse immateriaalioikeuden loukkaamisesta. "

Tuskanpäivä. Tämä immateriaalioikeuden kirja on mielestäni ehdottomasti sekavimmin kirjoitettu. Ja tuntuu, että tahallaan lausejärjestykset ihmeellisiä jolloin saa väärän kuvan asiasta. Lisäksi lauseissa paljon ns. täytettä, joka sekoittaa päätä lisää. Olennaisen saa TODELLAKIN kaivaa.

LÄHIOIKEUDET S.88-91

Olenko ymmärtänyt asian oikein?

Eli esittävän taiteilijan suoja-aika on esityksestä 50 vuotta, mutta jos tämä esitys tallennetaan äänitallenteelle ja tämä äänitallenne julkaistaan tai saatetaan muulla tavalla laillisesti yleisön saataviin ennen kuin 50 vuotta on kulunut ensimmäisen esityksen esittämisestä, saa tämä tallennettu esitys vielä 70 vuotta? Puhutaanko siis koko ajan yhdestä ja samasta esityksestä. Eli yksi esitys saa pidemmän suoja-ajan, jos sen vielä tallentaa äänitallenteelle? Ja tietysti julkaisee äänitallenteen kyseisen 50 vuoden sisällä?
Jos esitystä ei tallenneta äänitallenteelle, suoja-aika on 50 vuotaa esityksestä?

Rajoituksia esittävän taiteilijan suojaan.

Muilla henkilöillä on oikeus yksityiseen kappaleen valmistamiseen.

Pakkolisenssin nojalla äänitallennetta saa siis käyttää niinkuin säännöksessä sanotaan tekijänoikeuslaki 47 § 1 momentin mukaan?


SUOJAA NAUTTIVA TIETOKANTA S.96-97

Tässä hämää hieman se kun lähioikeuksien ei kerta tarvitsisi olla itsenäisiä ja omaperäisiä jotta voivat saada suojaa mutta silti suojaa nauttivan tietokannan kohdalla puhutaan teossuojasta. Onko tämä nyt kuitenkin näin kun olen sen tuohon alas kirjoittanut? Eli otsikon alla kolme eri suojaa?

Tietokanta voi siis saada teossuojaa jos se on riittävän itsenäinen ja omaperäinen. KYSE TEKIJÄNOIKEUDELLISESTA TEOSSUOJASTA

Vaikka tietokanta ei yltäisi teostasoon se voi silti saada suojaa, jolloin suoja-aika on lyhyempi. Onko tämä niitä LÄHIOIKEUKSIA ja onko tämä suojamuoto nimeltään tietokantasuoja?

Tietokantojen erityissuoja, kuuluuko tämä sitten lähioikeuksiin vai tekijänoikeuksien teossuojaan?



Kiitos jo etukäteen vastauksesta

satu_koo kirjoitti:Hei!

Haluaisin kysyä sivuilla 98-99 esitellystä EUT:n ennakkoratkaisusta. Pihlajarinne viittaa ratkaisuun esitelläkseen tulkintaohjeet koskien tietokannan määrällisesti ja laadullisesti olennaista osaa. Sivun 98 toisiksi alimmassa kappaleessa ennakkoratkaisu otta kantaa määrälliseen arvioon, minkä ymmärrän. Tämän jälkeen kirjoittaja esittelee laadullisen arvioinnin piirteitä.

Seuraavalla sivulla hän vittaa uudelleen samaan ennakkoratkaisuun ja toteaa: " Arvioitaessa laadullisesti olennaista osaa ei sen sijaan voi olla merkitystä sillä seikalla, onko kopioitu tai uudelleenkäytetty yksittäinen sisältö ollut itsessään erityisen hyödyllinen tai sisällöltään arvokas." Tämä virke ei tunnu jotenkin loogiselta verrattuna edellä esiteltyihin määrällisen arvioinnin kriteereihin. Voiko olla, että tässä yhteydessä pitäisi sanan laadullisesti tilalla olla sana määrällisesti?

Kiitos jeesistä!

Hei,

kirjassa ei ole tuossa kohdassa virhettä, joskin Pihlajarinne on tässä kohtaa selittänyt asian sekavasti.

Tuo EUT:n ennakkotapaus The British Horseracing Board Ltd ym. v. William Hill Organization Ltd koskee olennaisen osan määritelmän sekä laadullista että määrällistä arviointia.

Kirjassa koetetaan sanoa, että

1) tietokannan sisällön olennaisen osan määrällisessä arvioinnissa arvioidaan luvattomasti hyödynnetyn tietokannan osan kokoa koko tietokannan kokoon. Tässä kohtaa ei siis arvioida niitä investointeja ja panostuksia, jotka tietokannan keräämiseksi on jouduttu tekemään. Esimerkiksi puolen tietokannan kopiominen ja hyödyntäminen ilman sen kokoajan lupaa lienisi useimmissa tapauksissa määrällisesti olennaisen osan luvatonta hyödyntämistä;

2) tietokannan sisällön laadullisesti arvioiden olennaisen osan arviossa puolestaan arvioidaan sitä, kuinka merkittäviä panoksi hyödynnettävän tietokannan osan keräämiseen, varmistamiseen ja esittämiseen on kulunut. Tässä kohtaa ei siis arvioida tämän osa koko suhteessa koko tietokantaan. Esimerkiksi tietokannan ytimen, vaikka se muodostaisi vain alle 1 % tietokannan koosta, sikäli kuin sen keräämiseen on kulunut huomattavia voimavaroja ja investointeja, kopioiminen luvatta lienisi useimmissa tapauksissa laadullisesti olennaisen tietokannan osan luvatonta hyödyntämistä;

3) jälkimmäistä eli laadullisesti arvioiden olennaista osaa tietokannan sisällöstä tarkasteltaessa tulee punnita vain sitä, minkälainen panos tai investointi tietokannan kokoamiseksi on käytetty - ei sitä kuinka arvokasta kerätty tieto itsessään on esim. tieteen tai taiteen tarkoituksiin. Eli jos joku on käyttänyt satoja tai tuhansia työtunteja kerätäkseen tietokannan, johon on kerätty kaikki pääkaupunkiseudun päiväkotien lasten tekemät piirrustukset ja kuvaus niiden aiheista viimeisten 30 vuoden ajalta, saa tietokannan laadullisesti olennainen osa suojaa sillä perusteella, että joku on käyttänyt niin paljon aikaansa (investointeja/voimavaroja) noiden tietojen keräämiseen. Laadullista suojaa arvioitaessa tarkastellaan vain työn määrää ja muita investointeja, ei siis sitä miten arvokas sisältö on eli miten hienoja lasten tuherrukset ovat - sillä lasten töiden sisällön omaperäisyyden ja itsenäisyyden suojan tarve merkitsisi itse tietokannan sisällön suojaamista teossuojalla ja tässä on kyse tietokantasuojasta.

Lyhyesti ja ytimekkäästä: laadullisesti olennaisen osan suojaa arvioitaessa tarkastellaan vain tietokannan tekemiseen liittyvien investointien suuruutta, eikä välitetä pätkääkään siitä, mitä tietokanta sisältää. Tietokannan sisällön suojaaminen puolestaan kuuluu tekijänoikeuden alaan.

Hiawatha kirjoitti:Voisiko joku suomentaa kohdan mitä en kyllä ymmärrä: kertakaikkiaan. Samassa lauseessa puhutaan suojan sisällöllisistä rajoituksista ja kielto-oikeudesta.

Immat.oikeudet, sivu 36, 6.3.1.3. Suojan sisällölliset rajoitukset:
"Laajassa merkityksessä ymmärrettynä immateriaalioikeuksien tuottamaa kielto-oikeutta kaventavat - verrattuna teorettiseen, absoluuttiseen kielto-oikeuteen- tosiasiassa kaikki ne lainsäädännössä ja oikeuskäytännössä asetetut kriteerit , joiden täyttyessä kyse voi olla immateriaalioikeuden loukkaamisesta. Niiden perusteella määräytyvät konkreettisen kielto-oikeuden rajat. "

Miks toi lause on niin älyttömän sekava? Tiivistin mielestäni lauseen tähän mutten siltikään ymmärrä:

"Kielto-oikeutta kaventavat tietyt kriteerit, joiden täyttyessä kyse immateriaalioikeuden loukkaamisesta. "

Tuskanpäivä. Tämä immateriaalioikeuden kirja on mielestäni ehdottomasti sekavimmin kirjoitettu. Ja tuntuu, että tahallaan lausejärjestykset ihmeellisiä jolloin saa väärän kuvan asiasta. Lisäksi lauseissa paljon ns. täytettä, joka sekoittaa päätä lisää. Olennaisen saa TODELLAKIN kaivaa.

Moi,

tuo on todellakin hankala ja varsin teoreettinen kohta, katsotaan josko osaan avata sen sinulle tyydyttätävästi.

Tuossa siis verrataan toisiinsa tällaista abstraktia, teoreettista ja absoluuttista yksinoikeutta (jollaista ei ole olemassa kuin teorioissa) sekä käytännössä toteutuvaa ja kaikkien lakien ja tuomioistuinkäytännön kaventamaa yksinoikeutta. Lähtökohtaisestihan immateriaalioikeuksissa on kyse, kuten kirjassa usein mainitaan, oikeudenhaltijan varallisuusarvoisesta yksinoikeudesta. Tämä yksin-oikeus (eli yhden oikeus) kiteytyy kielto-oikeudessa: esimerkiksi teoksen tekijä saa kieltää muita hyödyntämästä teostaan, sillä se on vain ja ainoastaan hänen määräysvaltansa alla.

Lähtökohtaisesti ja teoreettisesti voitaisiin siis päättää, että oikeudenhaltijan yksinoikeus teokseensa olisi absoluuttinen (mihin kirjassa on viitattu tuolla absoluuttisella kielto-oikeudella). Tällöin kukaan muu kuin tekijä itse ei saisi tehdä sillä yhtään mitään: kappaleiden valmistaminen yksityiseen käyttöön, kirjastoista lainaaminen, vuokraaminen alan liikkeestä ja kaikki muu teoksen hyödyntäminen olisi mahdotonta. Viime kädessä kukaan muu kuin tekijä ei siis saisi tehdä teoksellä käytännössä yhtään mitään: niin absoluuttinen hänen yksinoikeutensa ja oikeutensa kieltää muita teoksen käytöstä olisi.

Käytännössä tällainen lähestyminen ei ole mahdollinen, koska kuten kirjassa usein kerrotaan, täytyy immateriaalioikeuksien suojaa pohdittaessa tasapainottaa oikeudenhaltijan yksinoikeus muiden yhteiskunnallisten intressien kanssa. Näinpä lakiin on otettu säännökset vaikkapa sellaisista oikeudenhaltijan yksinoikeuden rajoituksista kuin kappaleen valmistaminen yksityiseen käyttöön, pakko- ja sopimuslisenssinjärjestelmät, sitaattioikeus, jne. Verrattuna siihen teoreettiseen lähtökohtaan, jossa tekijällä oli absoluuttinen yksinoikeus teokseensa ja hän saattoi kieltää muilta kaiken sen käytön (absoluuttinen kielto-oikeus), nämä käytännön elämän tasapainotustoimet ja kriiterit johtavat siihen, että tekijän kielto-oikeus ei ole absoluuttinen: hän ei voi kieltää teoksensa käyttöä laissa ja oikeuskäytännössä määritellyissä rajoitustilanteissa.

Nyt päästään siihen kohtaan, joka tekee tuosta siteeraamastasi lauseesta niin omituisen: Suojan sisällön rajoitukset laajassa mielessä kiteytyvät niihin lakeihin ja oikeuskäytäntöön, joissa määritellään oikeudenhaltijan suojan kriteerit eli missä tilanteissa oikeudenhaltija saa esim. haastaa jonkun toisen oikeuteen yksinoikeutensa loukkaamisesta. Oma lauseesi "Kielto-oikeutta kaventavat tietyt kriteerit, joiden täyttyessä kyse immateriaalioikeuden loukkaamisesta." on siis aivan oikeilla jäljillä: verrattuna teoreettiseen tilanteeseen, jossa tekijä saa kieltää muilta ihmisiltä aivan kaiken teokseensa kohdistuvan käytön (absoluuttinen kielto-oikeus), on kyseessä rajoitus jos laki määrittelee ne tietyt tilanteet, joissa toisia saa kieltää käyttämästä omaa teostaan (laajassa mielessä rajattu kielto-oikeus). Tällöin lain määrittelemien tilanteiden ulkopuolella tekijä ei voi kieltää muita käyttämästä teostaan, koska nämä eivät ole lain määritelmän mukaan rikkoneet tekijänoikeutta - kyseessä on siis kapeampi yksinoikeus ja kielto-oikeus kuin absoluuttisessa tapauksessa.

elizabeth kirjoitti: Eli esittävän taiteilijan suoja-aika on esityksestä 50 vuotta, mutta jos tämä esitys tallennetaan äänitallenteelle ja tämä äänitallenne julkaistaan tai saatetaan muulla tavalla laillisesti yleisön saataviin ennen kuin 50 vuotta on kulunut ensimmäisen esityksen esittämisestä, saa tämä tallennettu esitys vielä 70 vuotta? Puhutaanko siis koko ajan yhdestä ja samasta esityksestä. Eli yksi esitys saa pidemmän suoja-ajan, jos sen vielä tallentaa äänitallenteelle? Ja tietysti julkaisee äänitallenteen kyseisen 50 vuoden sisällä?
Jos esitystä ei tallenneta äänitallenteelle, suoja-aika on 50 vuotaa esityksestä?

Tässä puhutaan koko ajan samasta esityksestä. Otetaan esimerkki.

Bändi esiintyy vuonna 1970. Esityshetkestä lähtee kulumaan esittävän taitelijan suojan 50 vuoden suoja-aika. Keikan ohessa esitys tallennetaan äänilevylle, joka kuitenkin istuu levy-yhtiön varastossa vuoteen 1985, jolloin se julkaistaan. Äänitallenne saa tässä tapauksessa suojaa 70 vuoden ajan ensimmäisestä julkaisustaan eli vuodesta 1985 vuoteen 2055. Tämän suojan saaminen olisi edellyttänyt joka tapauksessa sitä, että levy olisi julkaistu 50 vuoden kuluessa eli viimeistään vuonna 2020 (50 vuotta vuodesta 1970). Äänitallenteen suojan teoreettinen maksipituus on näin ollen 120 vuotta esitysvuodesta, olettaen että esityksestä tehty tallenne istuu varastossa (=julkaisematta tai muuten yleisön ulottumattomissa) ensimmäiset 50 vuotta.

elizabeth kirjoitti:Rajoituksia esittävän taiteilijan suojaan.

Muilla henkilöillä on oikeus yksityiseen kappaleen valmistamiseen.

Pakkolisenssin nojalla äänitallennetta saa siis käyttää niinkuin säännöksessä sanotaan tekijänoikeuslaki 47 § 1 momentin mukaan?

Juurikin näin. Kirjassa on annettu esimerkkeinä esittävän taiteilijan suojan tarjoamaan yksinoikeuteen nämä kaksi rajoitusta, näin ne pätevät siis mm. äänitallenteeseen.

elizabeth kirjoitti:Tässä hämää hieman se kun lähioikeuksien ei kerta tarvitsisi olla itsenäisiä ja omaperäisiä jotta voivat saada suojaa mutta silti suojaa nauttivan tietokannan kohdalla puhutaan teossuojasta. Onko tämä nyt kuitenkin näin kun olen sen tuohon alas kirjoittanut? Eli otsikon alla kolme eri suojaa?

Tietokanta voi siis saada teossuojaa jos se on riittävän itsenäinen ja omaperäinen. KYSE TEKIJÄNOIKEUDELLISESTA TEOSSUOJASTA

Vaikka tietokanta ei yltäisi teostasoon se voi silti saada suojaa, jolloin suoja-aika on lyhyempi. Onko tämä niitä LÄHIOIKEUKSIA ja onko tämä suojamuoto nimeltään tietokantasuoja?

Tietokantojen erityissuoja, kuuluuko tämä sitten lähioikeuksiin vai tekijänoikeuksien teossuojaan?

Tietokannan rakenne voi tosiaan saada teossuojaa, jos se on riittävän itsenäinen ja omaperäinen (huomaa nyt, että tietokannan sisällön teossuoja tulee erottaa sen itsensä nauttimasta teossuojasta, kuten olen yllä toiselle kyselijällä vastatessani koettanut tuoda esille). Tällöin on kyse nimenomaan tekijäinoikeudellisesta teossuojasta.

Kaksi jälkimmäistä ovat sama asia. Tietokantojen erityissuoja on niille annettavaa tekijänoikeudellista lähioikeussuojaa. Kutsutaanko sitä tietokantasuojaksi vai tietokantojen erityissuojaksi on yhdentekevää, kyseessä on sama suojan muoto, jolla pyritään suojaamaan tietokantojen keräämiseen, varmistamiseen ja esittämiseen käytettyjä taloudellisia investointeja eikä tietokannan rakenteen omaperäisyyttä (tämä erottaa tietokannan lähioikeudellisen suojan omaperäisten tietokantojen nauttimasta teossuojasta). Suoja-aika on 15 vuotta.

Eli koko tekijänoikeusjärjestelmäämme läpäisee tällainen kaksitasoinen järjestelmä: 1) riittävän omaperäiset ja itsenäiset teokset nauttivat jonkin verran vahvempaa tekijänoikeuden alaista teossuojaa ja 2) ne tekeleet, jotka eivät yllä tässä arviossa riittävän omaperäisiksi ja itsenäisiksi, nauttivat lähioikeussuojaa, joka muistuttaa monilta piirteiltään teossuojaa. Monissa tapauksissa merkittävimmät käytännön erot liittyvät juurikin suojan syntymisen arviointiin sekä suoja-aikoihin.

Hei,
mitä tarkalleen tarkoittaa "toisintaa?"

Toistaa (miten?) vai kopioida? Vai onko väliä TAVALLA, miten toisintaminen tehdään kun kirjassa puhutaan toisintamisesta. Se kai pitäisi minun selvittää kun luen mutta tuota verbiä mietin. ..