Rikosoikeuden peruskysymyksiä

[Lakimyrsky]

Nopeaakin nopeampi kysymys ehdonalaiseen vapautetun jäännösrangaistuksen täytäntöönpanosta (s. 173):

X pääsee ehdonalaiseen vapauteen istuttuaan kolme vuotta kuuden vuoden ehdottomasta vankeusrangaistuksesta. Ehdonalaisen vapauden koeaika on tällöin kolme vuotta, mutta vähentääkö tuo koeajan kuluminen istumatta jääneen rangaistuksen määrää? Eli jos X törttöilee jotain vuoden päästä vapautumisestaan ja täytäntöönpanon ehdot täyttyvät niin olisiko X:n istuttava tuosta aiemmasta rikoksesta vielä se kolme vuotta joka jäi istumatta ehdonalaisen vapauden vuoksi vai vähentääkö ehdonalaisessa vapaudessa vuoden nuhteeton elely jäännösrangaistusta vuoden verran ja istuttavaa tuosta rikoksesta tulisi kaksi vuotta? Toimiiko koeaika ehdonalaisessa vapaudessa samalla tavoin kuin se toimii ehdollisessa vankeudessa?

[Dinris]

Tuskin kyseessä on kämmi. Melonder kertoo varsinaisesta laiminlyöntirikoksesta ja päättää ensimmäisen kappaleen johdattelemalla seuraavan kappaleen tematiikkaan: "Toisaalta on rikoksia, joiden tekomuodot kattavat sekä laiminlyöntitilanteita että aktiivista tekemistä." Näistä kerrotaan seuraavassa kappaleessa. Kyse lienee tekstin jouhevoittamiseen ja selkeyttämiseen tähtäävästä tyylikeinosta.

Voisiko siis väittää, että varsinaisia laiminlyöntirikoksia ei voi toteuttaa lainkaan aktiivisella tekemisellä? Omakätisten rikosten vastakohta?

Minä ymmärrän asian näin: kyseessä ei ole kämmi, mutta ei myöskään tekstin jouhevoittaminen vaan nimenomaan Melanderille näköjään hyvin ominainen epäjohdonmukainen kirjoitustyyli. Hän ei viittaa seuraavaan kappaleeseen, sillä mainittu kirjanpitorikos on nimenomaan mahdollista toteuttaa varsinaisena laiminlyöntirikoksena tai aktiivisella tekemisellä. Varsinaisen siitä tekee se, että laiminlyönti on nimenomaisesti säädetty rangaistavaksi.

Seuraavassa kappaleessa käsitellään epävarsinaisia laiminlyöntejä, mutta niiden kategoria ei ulotu tunnusmerkistötasolle. Molempia voidaan siis tehdä laiminlyönnillä tai aktiivisella tekemisellä, mutta ero on nimenomaan tunnusmerkistötasolla.

Näin minä asian ymmärrän. Täysin toinen asia, mitä Melander taas vaihteeksi haluaa tällä oikeasti sanoa

[Lakimyrsky]

Mihinhän tuolla sivun 50 blankorangaistussäännös-listan kolmannella kohdalla viitataan?

[tuuli]

Mikähän mahtaa olla yrityksestä luopumisen ja tehokkaan katumisen ero (s. 142 - 143)? Ymmärrän sen idean tuossa taustalla lopettaa pommin kasaamisen vs. asentaa pommin, mutta tekeekin sen vaarattomaksi. Ennemmin mietityttää ne "hyödyt" tuossa taustalla, mistä kirjassa ei (kai?) mainita eli ennemmin oman ymmärtämisen ja muistamisen vuoksi kysyn. Yrityksestä luopumisesta on mainittu, että se on henkilökohtainen vastuuvapausperuste, mutta mitä tuo tehokas katuminen sitten merkitsisi esim. kirjankin pommi-esimerkissä? Muuttuuko teko vain yritykseksi vai mitä? Tuo pommi-esimerkki on kuitenkin erilainen kuin kirjassa oleva KKO:n ratkaisu, jossa kuitenkin jotain "haittaa" on ehtinyt jo tapahtua (pahoinpitely).

RL 5:2:" Yrityksestä ei rangaista, jos tekijä on vapaaehtoisesti luopunut rikoksen täyttämisestä tai muuten estänyt tunnusmerkistössä tarkoitetun seurauksen syntymisen."

Kirjan kappaleessa käsitellään yrityksen rangaistavuuden poistumista. Sivun 143 esimerkkiratkaisussa tapon yritys muuttuu törkeäksi pahoinpitelyksi. Tällä kaavalla esim. päättynyt yritys räjäyttää vaikkapa kauppakeskus muuttuisi joksikin muuksi rikosnimikkeeksi, jos pommi purettaisiin ennen seurauksen syntymistä. Kyse ei siis ole siitä, että teko muuttuisi yritykseksi. Tehokkaassa katumisessa on kyse yritysvastuusta vapautumisesta.

Sekä luopuminen että katuminen vapauttavat yrityksen rangaistavuudesta. Kummassakaan tapauksessa "teko ei muutu yritykseksi". Luopumisessa tunnusmerkistöä ei ole vielä täytetty, tehokkaassa katumisessa (seurausta lukuun ottamatta) on.

[Elsa_]

Hei,

Sivulla 173 käsitellään ehdonalaista vapautta ja ehdotonta vankeutta. Sovelletaanko (s.182) rangaistusasteikon lieventämistä ja ehdonalaiseen vapauttamiseen soveltuvia säännöksiä siis päällekkäin? Jos tekee vakavan rikoksen alle 18-vuotiaana, saa siitä alennusta sen 3/4, ja jos hypoteettisesti tämä henkilö saisi vankeusrangaistuksen, hän alle 21-vuotiaana ensikertalaisena istuisi tuosta 3/4:sta 1/3 (koska pääsisi ehdonalaiseen)?

Sivulla 183 sanotaan, että "Lieventämisperusteet johtavat vain yhteen asteikon lieventämiseen", mutta ymmärtäisin nuo ehdonalaiseen vapauteen liittyvät lievennyssäännöt erillisiksi näistä muista lieventämissäännöistä (joita olivat rikoksen tekeminen alle 18-vuotiaana, teon jääminen yritykseen, avunanto tai vähäisempi osallisuus jne.)

[Lukija]

A little help needed:

s. 67 Puhutaan contra legem -tulkinnasta, eli "kansallisen oikeuden vastaiseen tulkintaan ei tulkintavaikutuksen perusteella ole velvollisuutta". Kuitenkin edellisellä aukeamalla s. 65 sanotaan, että "EU-oikeus voi konkreettisessa rikostapauksessa käytännössä estää (kansallisen) rikossäännöksen soveltamisen".

Eikö siis "kansallisen rikossäännöksen neutraloitumisen" katsota olevan kansallisen oikeuden vastaista, jos EU-oikeuden tulkinta johtaa eri tulokseen kuin kansallisen säännöksen tulkinta? Jos näin on, MIKSEI se ole sitä?

Kiitos etukäteen avusta

[tuuli]

Voisiko siis väittää, että varsinaisia laiminlyöntirikoksia ei voi toteuttaa lainkaan aktiivisella tekemisellä? Omakätisten rikosten vastakohta?

Kysymykseen on hankala vastata, koska en kykene näkemään sillä muuta kuin kielifilosofista merkitystä. Voitko havainnollistaa ajatusta?

[tuuli]

sivulla 109 kerrotaan syyntakeettomuuden kaksiportaisesta arvioinnista. Psyykkisestä kriteeristä ja pyskologis-normatiivisesta kriteeristä, ja että jos molemmat kriteerit täyttyvät, tekijään EI VOIDA kohdistaa syyllisyysmoitetta eikä rikosoikeudellista vastuuta. Samalla sivulla hieman alempana, kerrotaan että kun tutkimus pääsääntöisesti tehdään, niin tuomioistuin ei ole sidottu tutkimuksessa syytetyn mielentilasta esitettyyn johtopäätökseen, vaan se tekee syyntakeisuutta koskevan päätöksen itsenäisesti. Eli tarkoittaako tämä nyt sittenkin sitä, että vaikka molemmat kriteerit täyttyisivät niin tuomioistuin voi tehdä silti päätöksen että tekijään voidaan kohdistaa syyllisyysmoite. Vai että jos molemmat kriteerit täyttyvät niin tuomioistuin ei voi kohdistaa tekijään syyllisyysmoitetta?

Tuomioistuin voi määrätä syytetyn mielentilatutkimukseen, joka toimitetaan sairaalassa (ei siis esim. tuomioistuimessa). Sairaalasta mielentilatutkimuksen tulokset lähetetään tuomioistuimelle, joka arvioi saamansa aineiston perusteella itsenäisesti, täyttyvätkö sivulla 109 mainitut kriteerit. Päätöksen syyntakeisuudesta tekee aina tuomioistuin.

[siirisin]

Nopeaakin nopeampi kysymys ehdonalaiseen vapautetun jäännösrangaistuksen täytäntöönpanosta (s. 173):

X pääsee ehdonalaiseen vapauteen istuttuaan kolme vuotta kuuden vuoden ehdottomasta vankeusrangaistuksesta. Ehdonalaisen vapauden koeaika on tällöin kolme vuotta, mutta vähentääkö tuo koeajan kuluminen istumatta jääneen rangaistuksen määrää? Eli jos X törttöilee jotain vuoden päästä vapautumisestaan ja täytäntöönpanon ehdot täyttyvät niin olisiko X:n istuttava tuosta aiemmasta rikoksesta vielä se kolme vuotta joka jäi istumatta ehdonalaisen vapauden vuoksi vai vähentääkö ehdonalaisessa vapaudessa vuoden nuhteeton elely jäännösrangaistusta vuoden verran ja istuttavaa tuosta rikoksesta tulisi kaksi vuotta? Toimiiko koeaika ehdonalaisessa vapaudessa samalla tavoin kuin se toimii ehdollisessa vankeudessa?

Täytäntöönpantava jäännösrangaistus ehdonalaisen vapauttamisen yhteydessä on se rangaistus, joka on jäljellä kun vanki vapautuu. Eli mainitsemassasi esimerkissä jäännösrangaistus olisi 3 vuotta.

Kannattaa pitää ehdollisen vankeuden säännöt ja ehdonalaisen vapautumisen säännöt erillään toisistaan. Ehdollisessa vankeudessa koeaika on tietty tuomioistuimen erikseen asettama määräaika.

[siirisin]

Mihinhän tuolla sivun 50 blankorangaistussäännös-listan kolmannella kohdalla viitataan?

Sillä tarkoitetaan sitä, että rangaistavuuden edellytykset ilmaisevassa aineellisessa säännöksessä (esim. vaikka jotakin tietyy alaa koskevassa asetuksessa) tulisi erikseen mainita, että säännöksen rikkominen voi rikoslain (tai muun lain) mukaan olla rangaistavaa. (Esim. näin: "tämän asetuksen rikkomisesta seuraa rikoslan x §:n nojalla rangaistus".)