Lukutekniikka

[janne]

Perjantain 1.4. kurssikerralla käytiin läpi lukutekniikkaa, ja luentoslidet löytyvät seuraavien linkkien takaa:
PDF, 1/sivu
PDF, 6/sivu

[Eurobutcher]

Muutamia asioita.

Laadittu kooste lukutekniikasta on hyvä.
Tosin, mielestäni materiaalista puuttuu muutama olennainen asia.

Yleistoteama on kirjoitusasu. Mielestäni useissa pääsykoe kirjoissa on ns. kovaa asiaa yllättävän vähän.
Yleisasu on rasittava. Kirjoittajat " brassailevat" akateemisella hömpällä ja erikoisilla selittävillä virkerakenteilla.
Olennainen asiaydin jää piiloon ja on ensilukijalle hankalasti löydettävissä. Putsaa ja siivoa. Perkaa ja kiroile. Etsi olennainen.

Toinen ensimmäisen kohdan johdettu toteama on ymmärtää se mikä on juridisesti relevanttia asiaa. Tämä on ensikertalaisille/maallikolle/asiaan perehtymättömille vaikeaa. Mielestäni kaiken ulkoa osaaminen ei ole oikea lukutekniikan vinkki.
Analoginen vertaus on vaikea tehdä, mutta jos ulkoaopettelemista tähän vertaa juoksemiseen, niin tähän voisi sopia seuraava mielikuva.
Pääsykoe on tekninen juoksu, jossa on mäkiä, kulmia ja sprinttejä. On mahdollisesti liian yleispätevää todeta, että pitää juosta ihan saatanasti, joka päivä.

[Peter]

Olen samaa mieltä Eurobutcherin kanssa kirjojen kirjoitusasusta. Se on rasittava. En tiedä johtuvatko erikoiset lauserakenteet ”brassailusta” vaiko oikoluvun tai editoinnin puutteesta. Valitettavaa se on, mutta sille ei oikein mitään voi. On lohduttauduttuva sillä, että teokset ovat kaikille samat. Se, että jokin asia on pääsykoekirjassa hankalasti esitetty tai tuntuu ”akateemiselta hömpältä” ei kuitenkaan tarkoita, etteikö se voisi olla tärkeää pääsykokeen kannalta tai ettei sitä tarvitsisi osata.

On tietenkin niin, että kaikissa pääsykoekirjoissa on oleellisempaa asiaa ja vähemmän oleellista. On kuitenkin hyvin vaikea etukäteen ennen kirjojen julkaisua sanoa yleispätevästi miten niistä löytää oleellisimman. Paljon riippuu kirjan aiheesta. Esimerkiksi oikeusteorian pääsykoekirja on erilainen vaikkapa velvoiteoikeuden pääsykoekirjaan verrattuna ja mahdollistaa hieman erilaisia kysymyksiä. On hyvä hahmottaa mikä on juridisesti relevanttia kussakin kirjassa, tämä helpottaa asian omaksumista, mutta kirjoissa on myös asiaa varsinaisen asiaytimen ulkopuolelta, joka voi hyvinkin olla pääsykokeessa tarvittavaa tietoa. Kirjat ovat yleensä olleet aika pitkälle tiivistettyjä esityksiä.

Tähän kirjojen sisältöpuoleen päästään onneksi käsiksi jo ensi keskiviikosta alkaen. Kirjojen aihetta käsittelevillä luennoilla tulee ilmi ainakin tärkeimmät sprintin paikat.

[Eurobutcher]

Huomenna näemme minkälaista " hömppää " tulee.

Sakari Melanderin Rikosoikeus 2015 on ehkä kaiken "hömpän äiti". Sitä ei voi nauramatta lukea.
En voi yhtyä Peterin näkemykseen siitä, että epäoleellista asiaa pitäsi osata. Leijonan osa kysymyksistä on asian puhdasta ydintä.
Muutamia moniarvaustehtäviä on ollut vuosiluvuista ja muusta marginaalisesta triviaali-sivunkulma-sekoilu asiasta. Muuten kokeet ovat puhdasta releventtia asiaydintä.

[miumiu]

Miten te aloitatte lukemisen? Selailetteko nopeasti läpi vai luetteko pintapuolisesti koko kirjan?

[Peter]

Aloittaisin selailemalla kirjat nopeasti läpi saadakseni suunnilleen kuvan aihealueista, joita kirjat käsittelevät. Sitten pintapuolisesti koko kirja läpi. Ainakin itselleni tällä tavoin vähitellen lukemista syventäen on helpompi omaksua tietoa uusista aiheista kuin alusta lähtien raskaasti tankkaamalla. Tärkeintä on saada ensin kokonaiskuva, jota voi sitten alkaa syventää.

[JSS]

Hii o hoi!

Mites noi merkkauskynät, mitäs kaikkea kannattaa niillä merkkailla ja eri väreillä? Typerä kysymys, mutta tässä on nollattu aivot sellaseen reset -asentoon, että ei tämäkään oikein avaudu.

[Peter]

Ensisijaisesti merkkaisin tekstistä tärkeimmät kohdat. Tämä auttaa paitsi painamaan mieleen kirjan oleellisempia kohtia, myös helpottaa kertausta. Merkkausta voi tehdä myös kahdessa tasossa esim. siten, että merkkaa merkkauskynällä ehdottomasti tärkeimmän ja alleviivaa lyijykynällä seuraavan tason. Yksi tapa on merkata pääsääntö yhdellä värillä ja mahdolliset poikkeukset toisella. Ajatuksena on rytmittää tai jäsentää tekstiä mieleen painamisen helpottamiseksi. Tähän on monia tapoja ja tyylejä. Tärkeää on kuitenkin, että merkkaukset palvelevat oppimista. Suosittelisin aloittamaan merkkauksen suht varovaisesti ennen kuin kirjat on käyty pari kertaa läpi. Helposti käy niin, että aloitettuaan heti innoissaan merkkailun pian on joka sana alleviivattu. Kirjat läpi luettuaan on myös helpompi hahmottaa minkälaisia asioita kustakin kirjasta haluaa itselleen korostaa. Ydinkohtien lisäksi eri väreillä voi korostaa esim. pykäläviittauksia tai oikeustapauksia sen mukaan minkä itse kokee tarpeelliseksi.

[Sini Strandman]

Hei!

Peter kirjoittikin jo vastauksen, mutta jos haluat vähän konkreettisempia neuvoja niin tässä vielä muutama pointti. On siis ihan itsestä kiinni minkälaiset alleviivaukset haluaa, mutta tässä muutama esimerkki:

Jotkut tykkäävät alleviivata monilla eri väreillä (jopa 6-7 eri) erilaisia asioita ja tekstiä voikin jäsennellä eri osa-alueisiin mm. seuraavasti:
1. Oikeuslähteet (lait, asetukset, hallituksen esitykset, korkeimman oikeuden tapaukset jne)
2. Itse (pää)sääntö
3. Poikkeukset
4. Käsitteet
5. Periaatteet
6. Muuten tärkeä asia
7. Jne

Jotkut tykkäävät käyttää vain yhtä väriä, jos monet eri värikoodit sekoittavat.

Itse kuljin aikoinani kultaista keskitietä ja käytin kolmea eri väriä:

1. Oikeussäännöt ja oikeuslähteet
2. Käsitteet
3. Muuten tärkeä asia

Peter toikin esille, että ei kannata innostua alleviivausten kanssa ja kannattaa miettiä minkä asioiden haluaa pomppaavan silmiin. Esimerkiksi insolvenssioikeudessa on ehkä vähän turha korostaa esimerkiksi konkurssia käsittelevässä osiossa, että jokin sääntö on nimenomaan konkurssilaista, sillä varmaan 90 % kirjan konkurssia käsittelevistä normeista on konkurssilaista.

Lisäksi kannatan ajatusta, että ensin kannattaa alleviivata hennosti lyijykynällä jos on paha tapa alleviivata liikaa. Itse alleviivasin ensin erittäin vaaleilla stabilo-tusseilla, jonka jälkeen tein uudet alleviivaukset keltaisella yliviivaustussilla. Tässä tilanteessa ensimmäinen alleviivauskerta oli itselleni lähinnä tapa jäsennellä tekstiä (säännöt olivat monen lauseen ja jopa kappaleen mittaisia ja aina ei ollut varma mistä se alkoi ja mihin se loppui). Taisin alleviivata melkein puolet tekstistä, mikä ei loppupeleissä juuri haitannut, koska tein lopulta uudet alleviivaukset päälle. Teillä ei onneksi taida olla tänä vuonna niin kaoottisia kirjoja että tällaiselle olisi tarvetta.

Toivottavasi Peterin ja minun vastauksista oli apua, jos jäi jotain epäselvää niin uutta viestiä forumille!

[JSS]

Heips!

Kiitos pointtereista, tuli kertalleen jo tuo luettua ja ajattelin aloittaa muistiinpanot, mutta kyllä johdanto on nyt täynnä merkkauksia . Päätinpä sitten lukaista vielä toisen kerran ja mennä kenties vaikka valmennuksen tahdissa .

Nykyinen taktiikka:
1. Ydinasiat (oranssi)
2. Ydinasiaa syventävät asiat (liila)
3. Oikeuskäytäntö (vihreä)
4. Esimerkit (kelt.)
5. Avainsanat: esim. henkilöluottokompetenssi, dispinointi, sekudäärinen oikeus, primäärioikeus, kausa (sininen)

Esineoikeuden alkeet tuntuu todella raskaalta luettavalta. Ennen kuin pääset edes kappaleen tai lauseen loppuun on ajatus lähtenyt jo harhailemaan. Nyt toisella lukukerralla kyllä alkaa paremmin ymmärtämään, kuin ensimmäisellä .